19.10.2014 Räkäporu ja uusi ”aamutakki”
Se on jotenkin mielenkiintoista miten yksi ja sama väri sopii niin ilon kuin suruun. Lähipäivinä on tullut pukeuduttua mustaan niin hautajaisetiketin vuoksi kuin myös ihan muuten vaan. Eilisissä hautajaisissa joissa olin paikalla kuvaajan ominaisuudessa (vaikkakin vainaja oli myöskin työyhteisöstä tuttu henkilö) opin yhden asian kantapään kautta: NENÄLIINA AINA MUKAAN HAUTAJAISIIN! Siitäkin huolimatta, että aiempien työkeikkojen perusteella kuvittelisit jälleen selviytyväsi kuivin silmin, koska ”olen siellä töissä”.
Tällä kertaa nimittäin kävi niin, että vaikka kuinka etäännytin itseäni tunnelmasta ja tilanteesta kameran taakse, niin Maa on niin kaunis -virsi iski suoraan sielun sopukoihin ja sysäsi liikkeelle järjettömän räkäporun. Siellä minä sitten päädyin jossain nurkassa niistämään valtoimenaan vuotaneen nenäni pitsimekkoni kaula-aukon sisäpuolelle ja pyyhkimään märän naamani koltun hihaan. Tyylikästä. Eräs nainen tuli sitten siunaustilaisuuden päätyttä sanomaan, että ”minä olisin niin halunnut sinulle nenäliinan ojentaa, mutta mukana oli vain yksi. Mutta hienosti sinä itsesi keräsit.” Eli lisäopetuksena vielä sekin, että tällaisiin tilanteisiin kannattaa varautua niin, että niitä nessuja on mistä jakaa muillekin.
Itkunpyrskäyksestä huolimatta selvitin kuitenkin hommani kunnialla loppuun tyrehdyttämällä parkuni liitämällä ajatuksissani jonnekin kauas tuosta koskettavasta tilanteesta. Tilaisuuden jälkeen räkäepisodi jaksoi jo vähän naurattaa. Oli kuitenkin hyvä huomata, että viime aikojen epäilyksistäni huolimatta minulla on edelleen tallella kyky liikuttua ja itkeä. En siis ole tunteeton robotti, kuten olen alkanut itkemättömyyteni vuoksi epäillä.
En eilistä nenäliinaani ikuistanut, mutta päälle siis päätyi pitsimekko, josta kyselinkin mielipiteitä torstai-iltana blogin fb:ssa. Perjantain muuten vaan musta asu sen sijaan vangittiin muutamaan ruutuun.
housut-Esprit Denim/toppi-Weekday/sifonkihuitula-Masai (saatu)/kengät-Tiger of Sweden/kaulakoru-Zara
Perjantai oli ihan vallan normipäivä. Tapasin terapeuttiani ja vietin sitten iltapäivän kahvilassa toimistoa pitäen ja töitä tehden. Normaali tennarilinjan sijaan päädyin kuitenkin jostakin mielenviirauksesta kiskomaan jalkaani korkkarit. Kovin harvoin kuitenkaan kipittelen koroilla muut kuin erilaisissa kekkeröintitilanteissa.
Päivän asuvalinta lähti tällä kertaa liikkeelle tuosta edellisenä päivänä saapuneesta Masain aamutakkimaisesta sifonkihurpulasta. Olin aiemmin syksyllä saanut Masain tilaisuudessa valita itselleni jonkin vaatteen mallikappalerekistä ja tuo keveä ja läpikuultava kaapu tuntui just hyvältä parilta nahkahousuille ja oikeassa olin.
Zaran värikäs monikerroksinen kaulakoru on osoittautunut todelliseksi kehumagneetiksi. Perjantainakin sitä ihasteli ja sen alkuperää kyseli ainakin viisi tai kuusi naista. Mutta suunnattoman ihana se on kyllä omasta mielestänikin. Pitkään sen ostoa harkitsin, mutta olen iloinen, että hankin. Se on just loistava piristys tähän usein niin monotoniseen värimaailmaani.
Onko ajatus vain omassa päässäni, vai näytänkö mä näissä kuvissa jotenkin lyhyeltä? Johtuneeko fiilis vain siitä, että mulla on aika harvoin mitään tuon ”aamutakin” mittaista päälläni ja mittasuhteet näyttävät nyt sen kanssa vain jotenkin erilaiselta mihin olen tottunut. Mutta tämä voi toki olla ihan vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Mutta hyvä siis, että tuli valittua korkokengät!
Nyt sunnuntai-illan ohjelmassa treenit ja punajuurifalafelit!
