”Raskitko sinä ees yöksi niitä riisua?”, kysyi isäni usein, jos kipittelin kotona sisällä uusissa kengissä ja tuijottelin haltioituneena jalkoihini. Nyt olis taas sopiva hetki tuolle kysymykselle, niin mielissäni mä nimittäin olen Vans-kokoelmani uusista kuninkaista. Odotan aamua ihan vain siksi, että saan taas kiskoa nuo kylän käheimmät kengät taas jalkaani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vans Leather Sk8-Hi Slim Zip (saatu)

asuperjantai

farkut-HM Mama/nahkarotsi-Junarose (saatu)/huivi-Marimekko/laukku-Lindex

En töiden jälkeisessä väsymyksessä ja nälkäkiukussani saanut aikaiseksi ottaa kameraa mukaan suunnatessamme Ravintola Kirjakaupan Afterwork syöminkeihin, joten uusien kenkien ekasta asusta on tarjolla vain kämäinen Insta-kuva. Mutta tuossa on nyt sitten kaikkea mitä rakastan: mustat pillit, punaiset kengät, nahkarotsi ja leopardikuosia. Mä ehkä tahdon näyttää tältä joka päivä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Jos mm. tennarit kiinnostelee ja olet viikonloppuna Helsingissä, niin suuntaa ihmeessä Cape Universalin Ystävämyynteihin Lauttasaareen. Tarjolla Vansin kamppeiden lisäksi tuotteita merkeiltä Osiris, Santa Cruz, Brixton, Colourwear ym ym. Lauantain ja sunnuntain aukioloajat ja paikan tarkan osoitteen löydät tapahtuman FB-sivulta!

Huh.. sanoin odottavani aamua, jotta sais taas laittaa noi kengät jalkaan.. mutta voitaisko kuitenkin sopia, ettei aamu kuitenkaan tulis ihan äkkiä, mä oon nimittäin ihan sairaan väsynyt, joten yö vois kestää vaikka sellaset 16 tuntia ennen kuin kello tulee kahdeksan ja pitää avata silmät lähteäkseen töihin. Muutenkin jännä päivä luvassa, meen nimittäin ekaa kertaa ikinä kuvaamaan jääkiekkomatsiin. Ei oo toi urheilukuvaus vielä ihan mun vahvuuksia, mutta ei muuta kuin kaukalon laidalle opettelemaan! Sarjatulella satoja ruutuja, niin eiköhän sieltä jotain julkaisukelpoistakin saada. #ammattilaisenasenne 😀


Mun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pitää tällaista kuukausien taukoa tämän blogin päivittämisessa, mutta jotenkin se kesä vaan vei mukanaan ja sporttihommatkin hyytyi punttikoulun jäätyä juhannukselta kesätauolle. Töitä oli niin pirusti eikä helteetkään innostaneet minkäänlaiseen ylimääräiseen ruumiin liikautteluun, joten niinhän siinä kävi, että takaisin sportin pariin palasin vasta elokuun loppupuolella. Mutta, tässä sitä nyt taas ollaan. Salille on palattu, punttikoulun lisäksi uusiakin urheilumenoja kalenteriin merkitty ja nyt koitti vihdoin myös aika avata Rapakunnossa ja pistää tämänkin blogin pyörät jälleen pyörimään.

Näin keskiviikkona, 1. päivä lokakuuta, voin ilokseni kertoa, että tähän viikkoon on mahtunut jo kaksi treenikertaa! Hieman meinasi reidet huutaa armoa tänään punttikoulussa, kun eivät raukat olleet toipuneet vielä edellisen illan kyykyistäkään. Reidet ja persus hellänä ja muutaman viikon flunssa ja painonnostotauko takana eivät juurikaan valaneet kummoisia odotuksia punttikouluun allapäin hiipiessäni. Klo 18.00 toivoin vain kellon olevan pian seitsemän ja homman jo ohi.

Mutta vielä mitä! Kyllä sielä tangon ääresä tosiaan ärräpäät lenteli ja tuntui, että voimat riitä yhtään mihinkään, mutta niin vaan viime keväinen työntöenkka parani kilolla! Ja tempauksessakin tuntui kuin tangolle olisi vihdoin löytynyt oikea paikka lapojen tuntuessa aiempaa liikkuvammilta. Yritän siis taas keskittyä niihin asioihin jotka sujui aiempaa paremmin enkä niihin painoihin jotka eivät vielä nousseet.

Kovasti kuitenkin edelleen mietityttää urheilun parissa se, että meneekö se epämukavuuden tunne ikinä pois? Siis alkaako se homma tuntua kivalta sitten joskus, jos/kun kunto kohoaa? Kun nyt se vaan edelleen tuntuu aina siltä, että ”olispa tää jo pian ohi” siitäkin huolimatta, että laji olis ihan kiva. Mutta sitä huonosta kunnosta johtuvaa ja heti iskevää ”en helvetti jaksa..” -oloa ei vaan kestä. Argh!

Näyttökuva 2014-10-1 kello 22.56.13

Punttikoulu siis tosiaan on tuttua jo viime keväältä, mutta nyt lokakuuksi lisäsin liikkumistani ilmoittautumalla uuden porilaisen salin, Lastaamon, starttikurssille. Kahdeksan kertaa kestävällä kurssilla tutustutaan mm. crosstrainingiin, kahvakuulailuun ja kehonpainoharjoitteluun ja ajatus on, että startin jälkeen on helppo osallistua milel tahansa Lastaamon tunneille. Olin menossa kurssille jo syyskuussa ja ehdin yhden kerran silloin käydäkin, mutta kamala keuhkoihin painunut flunssa piti minua sen aikaa sivussa, että siirsin osallistumiseni lokakuulle ja aloitin kurssin uudelleen eilen.

Tällaisilla suunnitelmilla siis käynnistyi tämä syksy. Tavoitteet eivät ole muuttuneet mihinkään siitä kun blogin alunperin aloitin, se liikunnan ilo ois kiva löytää ja saada liikunta oikeasti pysyväksi osaksi arkea. Eli samalla tutulla linjalla jatketaan täällä blogissakin. Seuraavaksi kirjoituksen aiheeksi ennustan treenin jälkeistä lihaskipua ja siitä kitisemistä… jotenkin mä vaan saattaisin nähdä tällaisen asian juolahtavan mieleen viimeistään ylihuomenna… 😀


-Yhteistyössä Lenor

Mä muistan, kun lapsena aina vanhempien viikatessa puhtaita lakanoita, mä halusin ehdottomasti mennä seisomaan sinne lakanan alle. Oli ihanaa tuntea lakanan ”humpsauttelusta” aiheutunut ilmavirta kasvoilla ja nuuhkia sitä puhtaan pyykin raikasta tuoksua. Mietin tässä hetki sitten, että oliko minun lapsuudessa 80-luvulla myynnissä vain ja ainoastaan sinistä huuhteluainetta, vai johtuuko harha päässäni siitä, että meille nyt vaan aina ostettiin sitä sinistä ihanan tuoksuista? (Tommi sanoo, että oli myös vaaleanpunaista)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhtaasta pyykistä intoilu ei ole vähentynyt iän myötä. Juuri jokin aika sitten totesin Tommille sängyssä, että en ehkä tiedä mitään ihanampaa kuin kaivautua puhtaisiin hyvän tuoksuisiin lakanoihin muru vieressäni. Se on jotenkin niin totaalisen onnea täynnä oleva hetki, ja juuri silloin tuntuu kuin mikään ei voisi olla pielessä.

En varmasti ole ainoa, jolle puhtaan pyykin tuoksu on avain moniin muistoihin ja tunteisiin. Luin tuossa Lenorin tutkimusraporttia jossa käsiteltiin tuoksujen vaikutusta ja merkitystä Pohjoismaissa ja sen esipuheessa eräs tuoksuihin paneutunut kemian tohtori kertoi, että ”ihminen saa päivittäin jopa 75 % positiivisista emotionaalisista signaaleista tuoksujen välityksellä”. Ruoan tuoksu, rakkaan ihmisen tuoksu, raikkaan syysilman tuoksu ja puhtaiden vaatteiden ja petivaatteiden tuoksu, siinä monta ainakin itselle tärkeää positiivista fiilisten luojaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos aamulla kiskoo päällensä nuhjuiset vaatteet, jotka dunkkaavat epämiellyttävälle, ei olo varmasti ole ihan parhain ja itsevarmin, vaikka asu upealta näyttäisikin. Lenorin tuoksuraportin mukaan 38 % ihmisistä kokee olonsa epämukavammaksi vaatteissaan päivän päätteeksi ja syy siihen on useimmiten se, että kamppeet eivät tuoksu enä yhtä hyviltä kuin aamulla puhtaana päälle pukiessa. Tästä syystä hyvin moni ihminen tunnustaakin (naisista jopa 46 %) pesevänsä pyykkiä vastapestyn tuoksun vuoksi eikä aina välttämättä siksi, että vaatteet olisivat tosiasiassa likaisia. Vaatehuollon ja ekologisuuden kannalta ei kuitenkaan ole ihan hirvittävän suositeltavaa pyörittää pyykkikonetta ihan vain siksi, että saisi vaatteet tuoksumaan hyviltä, jos ei muuten varsinaisen pesun tarvetta vielä ole.

Minä sain nyt tämän blogikamppiksen myötä testiin laatikollisen Lenorin uusia hajuvesivalmistajien kanssa yhteistyössä suunniteltuja huuhteluaineita joiden kerrotaan uudenlaisen tuoksuteknologiansa avulla saavan vaatteet tuoksumaan hyvältä entistä pidempään. Tuollaiset tuoksuteknologiat, mikro-parfyymikapselit sun muut menevät kyllä kaltaiseltani tavalliselta tallaajalta siinä määrin ohi, että eihän tätä lupausta usko ennen kuin itse kokeilee. Olenkin nyt pyykkäillyt ensimmäiset koneelliset käyttäen luxurious sarjan Gold Orchid ja Topaz & Magnolia huuhteluainetiivisteitä ja aion tarkkailla tätä tuoksun kestoa nyt nenä pitkällä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuoksuja Lenorilta löytyy kaikkiaan seitsemän, mutta kaikkia en ole vielä ehtinyt pyykkeissa nuuskuttelemaan. Se pullosta suoraan tarjoutuva lehahdus kun ei tällaisten tiivisteiden kohdalla tosiaankaan kerro totuutta, vaan on melkoisesti lopputulosta voimakkaampi tuoksu. Kokeilemistani pulloista omaa hajuaistiani on kuitenkin tähän mennessä miellyttänyt kauniin roosan sävyiseen pulloon pakattu Topaz & Magnolia, (no nyt  meidänkin pesuhuoneesta löytyy vihdoin vaaleanpunaista huuhteluainetta sinisen sijaan!) jonka keveässä tuoksussa on häivähdys magnoliaa ja ruusua. Uskallan kuitenkin veikata, että perinteisemmältä sinisessä sävyssään näyttävä Spring Awakening saattaa kyllä myös itseäni miellyttää. Seuraava lakanakoneellinen kokeillaan sillä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelkkää huuhteluaineiden nuuhkimista tämä blogiyhteistyö ei kuitenkaan sisällä, sillä pääsin kamppiksen tiimoilta tekemään jotain huikeaa, suunnittelemaan huivin! Voitte kuvitella miten innoissaan kaltaiseni huivi-/turbaanifriikki tästä haasteesta oli. Huivia on nyt valmistettu pieni erä ja niitä on tulossa arvottavaksi myös teille lukijoille. Omaa luomustani olen tietenkin ilolla ja ylpeänä jo kaulassani kantanut ja testaillut minkänäköisiä turbaaneja siitä saa aikaiseksi. Ja täytyy sanoa, että aika kivalta näyttää. 🙂 Huivista ja sen suunnitelusta tulossa myöhemmin ihan oma postauksensa!