Mulla on kolme erilaista pukeutujapersoonaa. Persoona nro 1 on aamuzombie, joka nappaa jotain puoliksipidettyä sängyn viereltä tai sohvalta katsomatta peiliin ja ryntää ulos pipo päässä.

Joinakin aamuina taas vallalla on persoona numero 2., joka on päättämätön tuumailija ja kymmenien vaatteiden sovittelija. Tuota tyyppiä yhdet housut ahdistaa ja toisissa ei lahkeet sovi kenkien kaveriksi. Tuumailijasta suurin osa vaatteista tuntuu jotenkin vääriltä, ja hän päätyykin usein johonkin jo usein hyväksi havaitsemaansa suosikkivaatteeseen.

Näiden edellämainittujen tilalle saattaa joskus harvoin saapua illalla tai aamuyöllä pukeutujapersoona nimeltä näkijä. Näkijä saa ohikiitävän välähdyksen, jossa esiintyy joko jokin yksittäinen vaate tai asukokonaisuus ja tuon näyn jälkeen voi vaipua takaisin uneen ajatellen vain, että ”no joo, sitähän vois laittaa nuo kamppeet niskaan aamulla”.

veera1oma Usein nuo näkijän mielikuvitusverkkokalvoille tarjoilemat asut ovat sellaisia, ettei niitä ole tullut ainakaan juuri sellaisena yhdistelmänä aiemmin päälle puettua. Keskiviikkona havahduin hetkeksi hereille Tommin lähtiessä töihin ja tuolloin mieleen välähti nämä kuvissa näkyvät vaatteet ja juurikin noilla violeteilla kengillä.

Koska päähän salamana iskenyt mielikuva näytti ihan kivalta, en edes alkanut aamulla tuskailemaan sen kummemmin vaatekaapilla, vaan tottelin näkijää siitä huolimatta, ettei kokonaisuus vaikuttanut ihan perinteisimmältä Veeralta.

veera2oma

Vaaleanharmaa on ollut minulle perinteisesti todella hankala väri, enkä ole päässyt sen kanssa sinuiksi ennen kuin tämän kesällä ostamani Espritin pellavateepparin myötä, josta on tullut yksi suosikki t-paidoistani.

Epä-Veeramaista keskiviikon asussa oli kuitenkin lähinnä sen toimistotyylinen virallisuus. Siis koko tuo mustat housut, bleiseri ja korkkarit -meininki on itselle melko vierasta, mutta tällä tavalla t-paidalla rentoutettuna sentään jo ihan kokeilun arvoinen. Laukuksi piti ottaa käsipuoleen tuo rakas Dieselin ryhditön ostoskassi, että tuntuisi enemmän omalta itseltä.

veera3oma

Tamariksen tolppakorkoiset mokkakorkkarit on kesäinen huippulöytö kirpparilta. Pohjiensa perusteella käyttämättömät kengät maksoivat vain vitosen ja ovat tukevan korkonsa ansiosta kokopäivän kipittelyyn passelit. Mutta eipä ole tolppakorkojakaan kauheasti aiemmin jaloissani nähty. Eli yksi ns. vieras asia lisää tässä asussa.

veera6oma

bleiseri-H&M+/housut-Esprit Denim (saatu)/t-paita-Esprit/kengät-Tamaris/laukku-Diesel

veera7oma

Oonkohan mä tosiaan normaalisti ihan älytön rönttäpetteri, kun näinkin kovin basic vaatetus tuntuu niin kauhean viralliselta? No täytyy myöntää, että kyllä mä taidan olla. 😀 Mut ehkä mä nyt tämän kenkähaasteen tuoman lisääntyneen korkkariuskalluksen ja arjen muuttumisen myötä voisin alkaa vähän enemmän tsemppaamaan. Arjen muuttumisella tarkoitan tietenkin sitä, että töiden loputtua ei tarvite enää ryömiä ja kontata päiviään studion lattialla, joten vaatteitakin voi ehkä miettiä hieman eri lähtökohdista kuin tähän saakka.

Mutta sitten taas toisaalta, jos ei oo töitä, niin mitäpä sitä edes pukeutumaan, kun kotona voi tursastella pyjamassakin… Musta tuntuu, että saan tällä hetkellä aiheen kuin aiheen käännettyä tähän tämän hetken suurimpaan ahdistukseen, eli työttömyyteen. Huoh.

veera9oma

 

Kuvat: Milla Grönman Photography

 

Tulevan viikon mä tapan aikaani taas vaihteeksi Helsingissä. Tulin tänään ehtiäkseni käymään DigiExpossa ja nyt vietän aikaa ystävien luona Suomenlinnassa. Sitten saa taas Iina katsella mua jonkin aikaa. Voin sanoa, että pakkaaminen tuotti taas hieman hankaluuksia ja syypää siihen oli tietenkin edelleen jatkuva kenkähaaste! Edellisenkin reissun jäljiltä on Iinan luona mun kenkiä joita en saanut viimeksi kuskattua kotiin tavaran paljouden takia, joten pelkään, että joudun lähettämään itselleni laatikollisen kenkiä takaisin kotiin. On tämä fiksua puuhaa… 😀

 


Olin keskiviikkona ja torstaina mukana uudistuneen Porin Sokoksen avajaisissa järjestetyissä muotinäytöksissä. Kyseessä oli niin kiva uusi kokemus, ja hauskimmat päivät aikoihin, että haluan jakaa tunnelmia tänne blogiinkin.

Nimetön kansio6

Molemmat näytöspäivät aloitettiin suuntaamalla Winnovan (ammattikoulu) opiskelijoiden käsiin hiusten ja meikin laittoon. Myös malliporukan pienin ja karvaisin jäsen, Goljat, pyöriskeli mukana maskissa, mutta hän taisi silti kyllä esiintyä lavalla aivan naturellina.

kas3

Tapahtuman koordinoinut Ohjelmatoimisto Succee oli kerännyt paikalle 15 eri näköistä, ikäistä ja kokoista mallia, sillä näytöksessä esiteltiin vaatteita ja asusteita kaikilta Sokoksen osastoilta. Aika moni näytöksen malleista oli itselleni sitä kautta tuttuja, että he olivat osallistuneet tänä syksynä vetämääni koulutukseen ja olleet minun kuvattavanani sen jälkeen. Ei siis tarvinnut ihan hirveästi jännittää, kun oli osan porukasta tavannut jo aiemmin.

kas7

Se mikä tästä kokemuksesta teki niin älyttömän mukavan ja hienon, olikin juuri kaikki mukana olleet ihan huiput tyypit. Kaupan pullohuoneeseen tehdyssä takahuoneessa alusvaatteisillaan hilluessa ja vaatteita vaihtaessa, samoin kuin näytösten väleissä, oli aikaa höpöttää ja tutustua toisiimme. Naurulta ei todellakaan vältytty.

Paikalla oli Sokoksen henkilökuntaa auttamassa vaatteiden ja asusteiden kanssa, mutta kaikki siellä kiskottiin toistemme vetoketjuja, piiloteltiin hintalappuja ja naurettiin hysteerisenä, kun muutama minuutti ennen lavalle menoa yhden mallin pöksyt ratkesivat eksaktisti toosan kohdalta.

Naurunpyrskähdyksiä aiheutti myös mm. se huvittava näky, kun läjä naisia jumppaa yhtäaikaa sukkahousuja jalkoihin ja hetki jolloin pomomme käskytti ja ohjeisti meitä alaisiaan urheasti housut kintussa. Ihan joka tyyppi ei pystyisikään olemaan uskottava takapuolen pastaessa läpi 15 den sukkahousuista!

kas2

Minun lisäkseni plus-mallina oli mahtava Anne, jonka kanssa viihdyttiin yhdessä paljon myös väliajoilla. Meillä oli kaksi sisääntuloa; nämä yllänäkyvät arkikamppeet ja sitten toisen kerran hiivittiin lavalle juhlakoltuissa.

Anne tykästyi omassa asussan olleisiin Zizzin farkkuihin siinä määrin, että kävi shoppailemassa ne itselleen. Minullekin syntyi näytöksen kamppeita katsellessa muutamia kenkähimotuksia, mutta kenkienostolakko säästi minut vaikeilta päätöksiltä.

kas1

Joka kerta näytöksen alkaessa hommasta vastannut Sanna kysyi koko joukolta aina saman kysymyksen: ”Ja mikä olikaan lavalla tärkeintä?”, johon sitten kuorossa vastattiin ”hymy!!”. Ja kyllähän tuota näytti tyypeillä riittävän.

Hymyä riitti myös yleisön puolella. Etenkin siinä kohtaa kun tämä alla oleva parivaljakko asteli lavalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotkut teinitytöt olivat kuulema käyneet katsomassa torstain kaikki kolme näytöstä ihan vaan siksi, kun Ragnar ja Peter olivat kuulema niiiiiin ihania. 😀

Ihania oli kyllä myös meidän lapsimallit, jotka olivat todella reippaita ja taitavia. Koreografiat menivät ihan nappiin ja yhtään ainoata kitinää, tuskastumista tai napinaa ei näiden huippumallien suusta kuulunut vaikka päivät olivat pitkiä ja välillä toppahaalareissa joutui hikipäässä odottelemaan pitkäänkin omaa vuoroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhla-asukierrokselle minulle oli valittu tuollainen kauniin viininpunainen samettinen Aventuran kotelomekko. Pari mummoa tuli sitä ihastelemaan odotellessani omaa vuoroani lavan takana, ja minä sitten ryhdyin kolttua heille ihan tosissani myymään. Siitä ne sitten mun myyntipuheen jälkeen lähtivät etsimään mekkoa osastolta sovitukseen. 😀 Toivottavasti tuli kaupat ja löytyi naisille pikkujoulumekot!

kas5

Vaikkei sininen väri omaan palettiini oikein kuulukaan, niin ihastelin silti tuota oman kuvani alapuolella vaalean Hennan päällä näkyvää leoaprdikuosista Tiger of Swedenin mekkoa. Vau! Myös viereisessä kuvassa Peterin jalassa olevat viininpunaiset Dieselin farkut aiheuttivat minussa ihastuksen huokauksia.

kas6

Minua ja Annea odotti toisen näytöksen jälkeen ihana ylläri bäkkärillä. Meille molemmille oli tuotu ruusut!! Tulipa kyllä ihan hirmuisen hyvä mieli molemmille tuosta. Kiitokset Sannamarille! 🙂

Kaikin puolin oli siis ihan hirmuisen mukavaa. Kokemus oli mahtava, joten lähden kyllä moiseen puuhaan uudelleenkin, jos mahdollisuus tulee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Homman ihanuutta lisäsi tietenkin myös se, että pääsin tyydyttämään koiranpaijailuhimojani  Goljatin kanssa. Niin suloinen pieni otus! Näistä Tommin nappailemista näytöskuvista ihan ehdoton suosikki olikin siis tämä viimeinen, missä Goljat astelee ylväästi häntä pystyssä korkojen ja säärien seassa.

Kiitokset siis Succeelle, että pyysitte mut mukaan!


”Otamme Sinusta tarkat mitat 3D-vartaloskannerillamme. Jokainen farkkupari tehdään yksilöllisesti mittojen mukaan. Farkut valmistetaan käsityönä mittojesi mukaan ja toimitetaan 5-7 viikossa. NOMO farkuilla on tyytyväisyystakuu. ervetuloa tuunaamaan ja tilaamaan täydelliset mittatilausfarkut!”

Olin ollut kiinnostunut Nomo-farkuista jo pidemmän aikaa, mutta 169 € hinta ei oikein houkutellut. Heinäkuussa kuitenkin bongasin Helsingissä käydessäni tarjouksen -50% kausiväreistä. Noin 85 € alkoi jo tuntua paremmin omaan budjettiin sopivalta ja hankintapäätöksen sinetöi Iinalta saamani 20 € lahjakortti, jonka hän sai hyvityksenä omien Nomojensa toimituksen viivästyttyä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesän kausiväreissä oli valittavana mm. turkoosia, vadelmanpunaista, jotka eivät juurikaan olleet mua varten, mutta joukosta löytyi kuitenkin yksi väri, joka iski täysillä omaan makuuni.   Minun oli saatava upean oranssit pillit!

Nomossa homma siis menee niin, että asiakas pistetään alusvaatteisillaan skannerikoppiin ja toimii siellä sitten nauhoitteelta tulevien ohjeiden mukaan. Jalat niille osoitetuille paikoille, kahvoista kiinni, ryhti suoraksi jne ja sitten skanneri välkyttelee valojaan kuin avaruusalus konsanaan ja tsekkailee strategiset mittasi.

Omalla kohdalla eka skannaus meni metsään koska sisäreiteni ottivat kiinni toisiinsa eikä vehje siis saanut mitattua megareisieni ympäryksiä. Melko haralleen saa meikäläinen kinttunsa levittää, ettei reisipallurat hinkkaa toisiinsa. 😀

nomokollaasi2

Mittailujen jälkeen sitten valitaan farkkujen malli, väri, tikkausten väri, taskujen malli ja kaikki tärkeät yksityiskohdat. Itse valitsin malliksi Skinny Minnien, pyysin korkean vyötärön ja sitten vielä hieman ekstrakorkeutta. Yksityiskohtavalintojani olivat mm. tuplatikkauukset lahkeiden ulkosaumoissa, napit vetoketjun sijaan, liskokuosinen Nomolappu, kapeat käänteet lahkeiden suussa ja farkkujen väriin sointuva tikkilanka.

Toimitusajaksi luvattiin tosiaan sellainen 5-7 viikkoa, mutta pitkäksihän se meni. Sähköpostiin tippui kaksikin kertaa viesti jossa pahoiteltiin, että eivät voineet pitää lupaamansa toimitusaikaa. Ei siis pitänyt ensimmäinen eikä vielä toinenkaan aika-arvio. Oliskohan se ollut 9 viikkoa, kun vihdoin oli housut valmiina.

nomokollaasi

Kerralla ei homma kuitenkaan mennyt putkeen. Olisi ehdottomasti pitänyt älytä vetää skannauksen aikana vetää vatsaa sisään niin paljon kuin vain pystyy, jotta olisi tullut mahdollisimman pieni mittaustulos vyötäröä varten. Porkkanapöksyt olivat kerralla hyvät lahkeiden pituuden ja pohkeiden osalta, mutta vyötäröltä ja muutenkin etuosasta överisti liian isot ja todettiin myyjän kanssa, että pepun altakin saisi ottaa ylimääräistä pois.

Eli parin viikon mittainen korjauskierros sitten vielä päälle ennen kuin vihdoin sain farkut. Vyötäröltä oli ylimääräiset sentit saatu kurottua hienosti pois, mutta etuosaan jäi kyllä edelleen hieman ”munapussi”. Puolen päivän käytön jälkeen farkut tuintuivat myös pepun alla taas jo melko löysiltä.

Nomo tarjoaa tyytyväisyystakuun, eli mä voisin edelleen kiikuttaa pöksyt liikkeeseen ja pyytää vielä lisäkorjauksia. Mutta kun en hitto enää jaksa. Skannailua, korjailua, kuukausien odotusta… Mä saan helpommin ja huomattavasti lyhyemmässä ajassa istuvat farkut, kun käyn kiertämässä muutaman kaupan ja sovittamassa läjän eri vaihtoehtoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oranssit farkut ovat siis ihan kivat. Eli kyllä niitä käytettyä tulee ja on mulla huonompiakin farkkuja ollut. Mutta en mä nyt tuosta Nomo Jeansin konseptista oikein vakuuttunut. Toki sieltä osa ihmisistä onnistuu saamaan loistavasti istuvat farkut, mutta itselle tosiaan tuli se tunne, että kyllä ihan farkkukauppa jossa on laaja valikoima ja asiantunteva myyjä, on luultavasti varmempi tapa saada itselle passelit denimit. Ja jos nyt ei jaksa ravata montaa putiikkia yhden päivän aikana, niin kyllä sitä silti nopeammin kuin kahdessa kuukaudessa ne hyvät farkut löytyy.

Eli meikäläistä ei nyt tämä yhtälö ’normihinta 169 € + parin kuukauden toimitusaika + korjauskierros + ei vieläkään mega hyvä lopputulos’ ihan kauheasti vakuuttanut. Ei riitä kärsivällisyys moneen korjailukierrokseen tällaisen tuotteen kohdalla jota löytyy kaupoista muutenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Summa summarum.. Sain sellaiset ”no ihan ok, kyllä näitä nyt pidettyä tulee” farkut reilulla kuudellakympillä ja aloin arvostamaan monia kaapistani löytyviä ketjuliikkeiden farkkuja ihan uudella tavalla. Normaalihintaa en olisi Nomoista valmis tämän kokemuksen perusteella maksamaan, sillä luottamukseni siihen tulisiko housut ikinä korjauskierroksiltakaan kovin täydellisinä, ei ole kovin korkea. Ja tosiaan sillä vajaalla parillasadalla on kyllä kaupoissa melkoinen farkkuvalikoima mistä onneaan etsiä, että helpompi mennä sovariin heti kättelyssä toteamaan onko jo olemassaolevat farkut hyvät vai nou.

Olen tämän vuoden aikana lukenut useammankin Nomo-arvion niin lehdistä, facebookista kuin keskustelupalstoiltakin eikä niidenkään perusteella mun luotto heidän onnistumisprosenttiin ole mitenkään huipussaan. Tuli siis kokeiltua, mutta en mä sinne lisää rahaani pistäisi.

Tämä oli nyt siis ihan puhtaasti omat fiilikseni asiasta. Esimerkiksi Iina puolestaan oli oikein tyytyväinen omiin Nomoihinsa ja olen minä toki pettymysten lisäksi lukenut myös tyytyväisten Nomojen hankkijoiden kokemuksia. Mutta en nyt vaan itse kokenut minkäänlaista vau-fiilistä tai tuntenut saaneeni mitään niin erityislaatuista, että olisin siitä valmis tuotteen oikeaa hintaa maksamaan.

Onko teistä kenelläkään kokemuksia Nomon farkuista? Olisi kiva kuulla menestystarinoitakin! 🙂