Posted at 16:00h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
-mainosyhteistyö-
Te kaikki tiedätte jo, että kengät ovat suuri intohimoni ja uusia pareja ilmestyy eteiseeni usein. Ihana kenkäpari voi pahimmillaan sumentaa järkeni täysin ja silloin kaikki järjellinen ajattelu koskien jo omistamiani kenties samankaltaisia kenkiä tai vaikkapa pankkitilin saldoa saattaa muuttua täysin mahdottomaksi.
Olen ihastellut Minna Parikan Bugs- pupuballeriinoja jo siitä saakka, kun ne ensi kerran näin. Iinan luona niitä tarkasteltuani ihastus vain syveni ja Parikan liikkeessä pupuja sovitettuani tiesin, että tulisin rakastamaan noita kenkiä estoitta. Ilokseni muistin, että Spartoon valikoimiin kuuluu tätä nykyä myös Minna Parikka ja päätinkin käyttää tämän hetkiset lahjakorttini noihin pitkäkorvaisiin veijareihin ja tilata ne jo heti seuraavana päivänä. Maksettavaa ei olisi itselle jäänyt kuin 15 €.
En kuitenkaan ole saanut klikkailtua tilaustani loppuun saakka, sillä nyt mieleni päälle iski puolestaan sellainen "ongelma", että aloin harkita kenkähankintaa ihan normaaliakin tarkemmin ja vakavammin. Aloin nimittäin miettiä missä kulkee oma kipurajani hintojen suhteen. Onko fiksua maksaa balleriinoista yli 200 €? Ja mietin tätä siitäkin huolimatta, että saisin maksettua ne lähes kokonaan blogiyhteistyöstä saamillani lahjakorteilla.
Olen aina ollut melkoinen alennushai ja maltankin usein mieleni täyshintaisten himotusten kohdalla odotellen mahdollisia alennusmyyntejä tai useiden nettikauppojen toisinaan tarjoamia alekoodeja. 100 euroa on mielestäni ihan normi hinta ballerinoista tai korkokengistä. Talvisaappaat voivat tietenkin maksaa enemmänkin. Laukkujen kohdalla kallein ostokseni on maksanut n. 250 €, mutta se vaati jo kuukausien harkinnan ja sammumattoman rakkauden yhdistettynä laukun hyvään materiaaliin ja ajattomaan malliin.
Pysyn useimmiten vaate-, kenkä- ja laukkuostoksissani omalla hintamukavuusalueellani ja tyrmään satojen eurojen hintaiset ihanuudet (hinnan puolesta kamaluudet) heti hintalapun nähtyäni enkä ala pahemmin edes haaveilemaan. En edes sellaisessa harvinaisessa tilanteessa, että minulla jostakin syystä sattuisi olemaan varaa tuollaiseen ostokseen.
Olen kuitenkin viime aikoina huomannut yhden hieman pelottavan asian. Esimerkiksi blogeja lukemalla ja niistä kanssasisarien ostoksia bongailemalla ymmärrys hinnoista hämärtyy. Samoin käy, kun selailee kaverin kanssa ihan vaan huvin vuoksi kalliita merkkituotteita myyvän nettikaupan jumalaisen näköisiä asusteita kuola suupielestä valuen ja ihastuneiden huokausten täyttäessä ilman. Kun on nähnyt kaverin käsivarrella tonnin laukun tai ihastunut kahdeksansadan kenkiin, alkaakin joku kolmesataa tuntua harhauttavasti hyvin edulliselta. Ja se on pelottavaa harhaisuutta se.
Tässä minä siis tuijottelen noita pupuja ja mietin kuinka kauniilta ne näyttäisivät hameen ja paljaiden nilkkojen kaverina. Minä haluaisin ehdottomasti antaa pupuille nimet. Juttelisin niille ja silittelisin niitä niin kuin lemmikkipupuja silitellään. Mutta minä pohdin asiaa vielä ihan pienen hetken. En siksi, että minun pitäisi enää sekuntiakaan pohtia pidänkö noista kengistä aivan valtavasti. En myöskään ole sitä mieltä, että parisataa olisi liian suuri hinta suomalaisen suunnittelijan persoonallisista ja laadukkaista kengistä. Mutta minä haluan käyttää vielä hetken aikaa sen asian miettimiseen, että mikä on se hinta jonka juuri minun kenkäni saavat enimmillään maksaa. Ja mitkä ovat ne syyt joilla itselleen asettamista rajoista voi poiketa. (Esimerkiksi se, että johonkin ne lahjakortit on käytettävä, on varmaankin sopiva syy)
Onko teillä jotain selkeitä "kipurajoja" vaikkapa juuri kenkien tai laukkujen hintojen suhteen? Vai onko tilin saldo ainoa rajoitava tekijä? Olisitko siis valmis maksamaan lähes millaisia summia tahansa jos vain olisi rahaa vai koetko, että vaikkapa 2000 € laukusta on liikaa olipa siihen varaa tai ei?
