Se elää sittenkin! Tämä bloggaaja nimittäin. Tuli jotenkin ihan tahattomasti tällainen parin viikon lähes tappava hiljaisuus tälle tontille, kun arki vaan tuntui vievän kaikki mehut. Etenkin viime viikko oli jotenkin niin tervassa rämpimistä, ettei mitään rajaa. Mutta tämä viikko tuntuu vihdoin keikauttaneen vaakakupin jälleen toiseen suuntaan siitä huolimatta, että aamut ja töihinlähtö tuntuu edelleen maailman vaikeimmalta asialta.

Mutta tänään oli kivaa päästä taas tekemään Sovituskoppia, sitten leffailta ystävän kanssa, huomenna menen vuorostaan itse radioon haastateltavaksi ja illalla suuntaankin jälleen kohti Helsinkiä ja Tallinnaa pariksi päiväksi ja tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että se kevät saattaa oikeasti joskus tulla, joten löytyi vaihteeksi paljon iloittavia asioita vaihteluksi perusarkimössölle.

Joo, mä tiedän, että pitäis osata nauttia siitäkin normaalista arjestaan, mut just nyt se ei vaan tunnu maistuvan. Jospa se työnilo ja energia tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nukkua löytyy taas jostain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään, aurinkolasit ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kevät!!!!

Kirjoittelinkin jo Facebookin puolella, että postimiehen mukana saapui eilen aamupäivällä jotakin mikä ratkaisi pukeutumispulmat moneksi päiväksi just nyt ja todennäköisesti moneksi päiväksi myös tulevaisuudessa. (Miksi muuten se postimies onnistuu aina soittamaan ovikelloa just sillon, kun oon totally naked? Ja ei, mä en oo erityisen paljon alasti, mutta toistuvasti mä juoksen avaamaan ovea Itellan tyypeille johonkin torkkupeittoon hätäisesti kääriytyneenä. 😀 )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelastajavaate oli Katri Niskasen Nansolle suunnittelema musta Salli-mekko. Kirjoittelin jo aiemmin lehdistönäytöksestä, jossa esiteltiin Nanson kevät-mallistoja. Kaikki paikalla olleet saivat valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen veloituksetta mekon ja oma valintani oli heti melko selvä.

Vetoketjuyksityiskohdalla ja taskuilla varustettu yhtäaikaa rento ja skarppi Salli näytti heti ihan omalta. Hetken aikaa leikittelin ajatuksella violetista vaihtoehdosta, mutta ajattelin asiaa järjellä ja totesin käyttäväni tätä mustaa ehdottomasti enemmän. Violettia Sallia voi muuten vilkaista vaikkapa Jonnan päällä.

Mekko pääsi päälle välittömästi paketista kuoriuduttuaan ja sama toistui tänäkin aamuna. Mekko toimii arkisesti maihareiden ja rennon repun kanssa ja nahkarotsin vetoketjukin on sopivasti juuri samaa sävyä kuin mekon vetskari.

Testailin Sallia kuitenkin jo myös hieman sirompien kenkien ja asusteiden kanssa ja mekko taipuu siis näppärästi myös fiinimpään menoon. Kuvia korkkarimeiningistä ehkäpä jo huomenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arvoin hirvittävän kauan, että tilaanko mekosta koon L vai XL, sillä sovitusmahdollisuutta ei ollut. Päädyin kokoon XL, sillä Nanso by Katri Niskanen -malliston syksyn vaatteita sovitellessa minulle oli tullut kuva ennemminkin pienestä kuin reilusta mitoituksesta. Koko on muuten aika jees, mutta tykkään tyylilleni uskollisena rutata mekon pitkät hihat tuohon kyynärvarteen 3/4 mittaan ja siinä kohtaankin yhden paikan josta pienempi koko olisi ollut parempi. Käsivarteni ovat muuhun ruhooni nähden sen verran sirot, että hihat tahtoo olla liian löysät pysyäkseen ylhäällä.  Mutta noin yleisesti koosta, että menee tuo XL koko siis hienosti tällaiselle 46-48 kokoiselle.

Kuvan laukkuakaan ei ole täällä vielä nähty, joten hieman infoa siitäkin. Kyseessä on nettikauppa Zalandon oman Zalando collectionin viime syksyn nahkaa ja mokkaa yhdistävä pussukkamallinen veska jota kannetaan reppumaisesti yhdellä olalla.

En ollut edes tiennyt, että Zalandolla on omakin merkki, mutta pr-toimistolla mallikappaleita tutkiessa selvisi, että heiltä löyty varsin mielenkiintoisia omia tuotteita, etenkin kenkiä ja laukkuja. Nahkaisten laukkujen ja kenkien hinnat liikkuvat n. 100-150 € tienoilla, eli varsin kohtuullisia. Vaikka en muuten Zalandon valikoimia jaksakaan selata, niin nämä tuotteet jäävät kyllä kyttäyslistalle. Aika kivoja laukkuja löytyy kevätmallistostakin.

Sellaisella asulla tänään. Kengistä mun tuskin tarvitsee enää mainita. Martensit ovat kasvaneet lähes kiinni jalkoihini.

ps. sekä mekko, että laukku on saatu veloituksetta.


Kirjoitinko mä just edellisessä postauksessa, että pärjäisin koko loppuelämäni (vaikka se elämä olisi keskimääräistä pidempikin) ostamatta enää yhtään paria kenkiä? Jos kirjoitin, niin todettakoon, että olen varmasti ollut jonkin aivojen toimintaa haittaavan aineen vaikutuksen alaisena, sillä eihän sellainen väittämä nyt vaan voi pitää paikkaansa!

Minä nimittäin ihan selkeästi ja todella vakavasti tarvitsen kevääksi mm. herkullisia herrainkenkiä parin jos toisenkin. Ai en vai? No tahdon, haluun, himoitsen. No kuolaan nyt niiden äärellä ainakin!!!

20130220-234240.jpg

Vagabondin kevät on tavoilleen uskollisesti jälleen täynnä yhtä aikaa käytännöllisen, mutta mielenkiintoisen näköisiä jalkineita. Minun viime vuonna heränneeseen herrainkenkäkuumeeseenikin Vagabond tarjoilee roppakaupalla lääkettä. Mun kokoelmaan sopisi niin hienosti sekä hattaraiset, että hopeiset herrat. Enkä todellakaan sanoisi ei, jos nuo muutkin nauhalliset kaverit kävelisivät itsekseen kaupasta kaappiini.

Se on kyllä Vagabondilta hyvin kieroa, että jalostavat samoja malleja useampaan peräkkäiseen mallistoon aina uusissa entistä houkuttelevammissa väreissä. Tuonkin Mapale-nimisen mallin olen jo hyväksi havainnut viime vuonna hankkimani mokkaisen parin myötä, joten on helppo himoita samaa ihanuutta uudessa ”kääreessä”.

Ja arvatkaa vaan oliko kaikki minun sydäntäni sykähdyttäneet VB-uutudet tässä? No eivät tosiaan, myös sisälläni asuva ballerinojen rakastaja löysi nimiä tulevan kesän ”pakko saada” -listalle. Niistä sitten toisessa postauksessa.

Lämpenettekö te herrainkengille?


”Mä en todellakaan tarttis enää yhtään luomiväriä.” ”En saa entisiäkään käytettyä vaikka sutisin niitä koko naamaani.” ”Mulla ei ole mitään järkevää syytä ostaa tätä palettia.”

Kaikista noista pääässäni pyörineistä vastusteluista huolimatta mä kävelin Sokoksen kassalle mukanani ostoslistalla olleen peitevärin lisäksi myös tuo alennuspöydältä löytynyt Chanelin luomiväripaletti. Joskus sitä vaan ei pysty estelemään itseään vaikka kuinka yrittäisi.

20130219-220515.jpg

Olisin todennäköisesti kyennyt kiertämään tämän 25 € hintaisen ansa ellei lompakossani olisi poltellut yksi S-ryhmän lahjakortti. Tuntui ikäänkuin muka hyväksyttävämmältä ostaa jotain turhaa, mutta ihanaa lahjakortilla kuin ns. oikealla rahalla. Ja koko päiväkin oli ollut tympeä ja fiilis oli aika känkkäränkkä. Niin tuntuihan se nyt ”oikeutetulta” vähän lohduttaa itseä jollain kivalla.

Kaupasta pois kävellessä oli vähän huono omatunto. Tunsin itseni hirvittäväksi kerskakuluttajaksi ja rahan tuhlaajaksi. Ihan varmaan jossain pandat kuolee vuokseni. (en yhtään tiedä miten ne pandat liittyi näihin luomiväreihin, mutta tulivatpa vaan mieleen.)

20130219-220523.jpg

Ostan kenkiä huomattavasti useammin kuin meikkejä. Jostain syystä en kuitenkaan pode tunnon tuskia rapistellessani uuden kenkälaatikon silkkipapereita. En, vaikka tiedän, että tulisin toimeen koko loppu elämäni ostamatta enää yksiäkään kenkiä. Kengät ovat rakkauteni ja paheeni ja niiden kohdalla sivuutan kaiken sisäisen järkipuheeni ja kieltäydyn miettimästä millainen kuluttaja olen.  Mutta nyt tämän meikkipaletin kohdalla yhtäkkiä tulin siihen tulokseen, että ostoskäyttäytymiseni tuhoaa maapallon.

Ehkä panikointini tänään oli pienoista ylireagointia, eikä minun tarvitse rankaista itseäni raipaniskuilla tuon Chanelin vuoksi, mutta sen herättämiä ajatuksia on kyllä hyvä kuunnella paremmin. Voisin ehdottomasti pysähtyä useammin keskustelemaan itseni kanssa ennen kuin vingutan pankkikorttia. Tarvitsenko tätä todella? Onko minulla jo jotain samankaltaista? Jos nyt jätän tämän ostamatta, niin muistanko edes koko himotusta enää huomenna?

Kysymysten lisäksi lupaan tästä lähtien kuunnella myös omia vastauksiani. Opintiellä siis ollaan edelleen ja omista kulutustottumuksista löytyy paljon petrattavaa. Lupaan siis ehdottomasti tehdä enemmän noita mentaaliharjoituksia kauppojen kassajonoissa, mutta lupaan myös käyttää ahkerasti tuota tänään ostamaani, ihanaa palettia.