22.01.2013

Posted at 02:08h in Yleinen by
0 Likes

Vinkkasin jo aiemmin Peter Hahnin edullisista ja ihaniksi havaitsemistani kashmirneuletakeista ja nyt olisi vuorossa toinen tärppi koskien kohtuuhintaisia kashmirneuleita. Vaikka lehdet ja blogit alkavatkin jo pullistella kevätmuotia, niin ainakin joidenkin sääennusteiden mukaan kylmiä kelejä piisaa nyt alkuvuodesta vielä melkoisesti, joten pakkasen puremilta suojaavia neuleihanuuksia tarvitaan edelleen.

Itse luotan pakkasilla yleensä parin ohuen neulekerroksen voimaan. Kolmenkymmenen miinusasteen keleillä esimerkiksi yhdistelmä villaneulemekko ja kashmirneuletakki ovat mitä loistavin lämmittäjä.

Pari talvea sitten bongasin hyvän valikoiman kohtuuhintaisia kashmirneuleita varsin yllättävältä taholta, nimittäin Ellokselta.

kashmirneuleet ellos

Ranskalaisen La Redouten pehmeiden kashmirneuleiden hinnat vaihtelevat mallista riippuen n. 100-180 € välillä ja malli- ja värivalikoima on varsin kiitettävä.

Lyhyt perus neuletakkiirtoaa satasella, samoin o-aukkoinen peruspusero. Hintahaarukan kalliimpaan sijoittuu mm. tuo kollaasin oikean alareunan valuvalinjainen neuletakki 159 € hinnallaan. Itselläni on ollut juuri tuo musta neule ahkerassa käytössä nyt pari talvea ja kainaloihin kuluneiden parin pikkureiän (jotka mun mamma jo hienosti paikkasi) lisäksi neule on pysynyt todella hyvässä kunnossa, eli olen ollut laatuun varsin tyytyväinen.

Elloksella on usein erilaisia tarjouksia joilla saa tilauksen kalleimmasta tuotteista esimerkiksi -30 % tai -40% alennuksen. Riittävän ajan kun malttaa odotella, niin sattuupa kohdalle välillä -50% alekoodeja. Itse olen hankkinut omat neuletakkini (minulla on tuo sama neule myös ruskeana) juurikin noiden alennuskoodien avulla jolloin hinnat ovat olleet oikeasti jo edullisia. Mammankin kashmirkokoelmaan kartutettiin viime vuonna tuolla minun suosikkineuleellani ja häneltäkin (varsinaiselta neuleasiantuntijalta) tuli hyväksyvä arvio.

Noiden La Redouten tuotteiden lisäksi 100% kashmiria löytyy myös muutaman neuleen verran Elloksen omasta mallistosta. Esimerkiksi tämä lyhythihainen neulepusero irtoaa hintaan 59 €. Mutta noista ei itselläni ole toistaiseksi kokemusta ovatko millaista kashmiria.

Jos siis kashmirin pehmeys kiinnostaa, mutta hinnat yleensä hirvittää, niin suosittelen kokeilemaan noita La Redouten neuleita. Valikoimaan voi tutustua TÄÄLTÄ. Huom! Tuo linkki vie vain ”redoute + kashmiria” haun tuloksiin. Siinä on siis seassa muitakin tuotteita kuin noita 100% kashmirneuleita.


19.01.2013

Posted at 16:13h in Yleinen by
0 Likes

Mä tiedän, että teissä lukijoisaa on muutamia joita mun työ- ja kouluhommat kiinnostaa, joten tässä pieni annos sitä.

Puoleenyöhön asti siinä eilen meni, mutta istuin perseeni puuduksiin koneen ääressä ja tein valmiiksi sekä häämessuille tarvitsemani kuvat, että miljööportfolioni.

Mulla on tosiaan reilun viikon päästä edessä valokuvaajan ammattitutkinnon toinen näyttö ja aiheena miljöökuvaus. Portfolio lähti tilaukseen, mutta nyt viikonloppuna pitäisi kuvata jotain näyttötehtävää varten. Ideoita on, mutta toteutus kiinnostaa just nyt ei yhtään.

Huomenna tarkoitus mennä kuvaamaan yhtä reilun viikon ikäistä vauvaa ja hänen isosiskoaan (se kuvaus kyllä kiinnostaa, vauvoja on ihana kuvata) ja siitä ajattelin kehittää jonkun kuvan näyttöön, mutta se ei vielä riitä. Portfolion ”puutteita” ajatellen on ihan hyvä tehdä joku lapsikuva, mutta sen lisäksi olisi ehkä hyvä tehdä jotain ilta-/yöolosuhdetta ja lämpimän sävyistä sisämiljöötä. Sellaisia kun ei portfoliossani ole.

Siitä huolimatta, että tiedän pääseväni kuvillani läpi, niin silti mä alan aina stressaamaan jotain ylimääräistä. Niin kun nyt vaikka tuota, että onko portfolioni riittävän monipuolinen. Kun oma fiilis on, että aina kuvaa vaan samannäköisiä kuvia samannäköisissä olosuhteissa.

Omia tuotoksia selatessa iskee aina ihan hirvee epätoivo kaiken tuntuessa ihan samalta hutulta. On kauhea duuni karsia sieltä palasia joilla osoittaa omaavansa monipuolista osaamista. Ja kaikista kuvista löytyy vaan kasa virheitä, jotka saa miettimään voiko kuvaa näyttää arvioijille vai ei.

Onneksi ne arviointitilanteet ei enää pelota ja ahdista niin kuin perustutkinnon aikana. Silloin saattoi koko näyttöpäivä mennä itkiessä ja panikoidessa, että ”oon ihan paska, en osaa mitään”. Nykyään tietää, että paskemmallakin on rima ylitetty ja että juryn mielipide on vaan yksi mielipide josta voi oppia jotain. Tai sitten tosinaan haistattaa sille mielessään pitkät.

Semmoista mielen päällä siis tänä viikonloppuna. Tässä muutama aukeama eilen loppuun kasaamastani miljööportfoliostani, jotta näette mistä on kyse. Iinan kuvia ja ekan rivin ekaa Encen kuvaa lukuunottamatta kaikki ihan normiduunissani tehtyjä asiakastöitä.

20130119-155727.jpg

20130119-155735.jpg

20130119-155746.jpg

20130119-155752.jpg

20130119-155757.jpg


17.01.2013

Posted at 23:27h in Yleinen by
0 Likes

Pää- ja vatsakipuinen sairaspäivää viettävä Veera täällä moi! Mä todellakin toivon, että mun maha rauhoittuu aamuksi ja uskaltautuisin takas töihin. Ei nimittäin taas mitenkään olis aikaa sairastaa, kun työn alla on mm. sellaiset valokuvaprojektit kuin häämessut, miljööportfolio tutkintonäyttöä varten, näyttötehtävät ja vuosikilpailun kuvat. Kaikkien noiden deadlinet osuu viikon tai kahden sisälle.  Eli jonkin verran pitäisi valita ja käsitellä kuvia ja lisäksi vielä kuvatakin uutta matskua. Huh.

Mutta se mun arjen kuulumisista ja tukkakriiseilyn kimppuun. Mä kitisin tuossa muutama postaus aiemmin mun hiuskriiseilystä joka on kestänyt jo kuukausia. En ole keksinyt minkäänlaista karvamallia ja väriä joka passais mulle. Enkä oo kuukausiin jaksanut yhtään panostaa hiusten laittamiseen, vaan kuljen tosiaan aina joku päähine tai härpäke päässä ja yritän olla ajattelematta koko karvakasaa.

Nimimerkki Pimmiainen sitten linkkasi kommenttiboksiin yhden kuvan sanoen, että ”jotain tällaista aattelisin sun päähäsi:” Ja mikä kuva linkistä paljastuikaan….

20130115-203923.jpg

kuva täältä

Ginnifer Goodwin ihan käsittämättömän ihanassa viileän tumman ruskeassa tukassa. Mä tiedän, että olipa tukka mikä tahansa, niin ei musta tule Ginniferin veroista kaunotarta, mutta tuon kuvan nähtyäni mä oisin halunnut syöksyä suoraan kampaajalle. Kyllä, mä alan jälleen kunnolla tummaksi.

Mä en ymmärrä miten mä en ole tajunnut tuon naisen hiusten mahtavuutta aiemmin vaikka sitä viikottain tuijottelenkin Olipa Kerran -sarjan myötä. Mutta nyt kiitos Pimmiaisen mä innostuin googlailemaan lisää Ginniferin kuvia ja ihastuin kyllä täysin. Hitto miten upeen näköinen muija. Ja luojan kiitos, että se ymmärsi muutama vuosi sitten luopua pitkistä hiuksista sillä tuo lyhyt tyyli tekee mimmistä niiiiin paljon upeamman ja persoonallisen näköisen.

20130115-204002.jpg

kuvien lähteet linkkien takana:  1, 2, 3, 4, 5

Ihana ihana ihana. Sanoinko jo, että ihana. Mulla on itsellä aikalailla juurikin samalla tavalla taipuisa tukka miltä tuo Ginniferinkin kuontalo vaikuttaa. Etutukkani kääntyy luontaisesti aika samalla tavoin kuin postauksen ensimmäisessä kuvassa.

20130115-204031.jpg

kuva: täältä

Semmonen juttu tässä vaan on, että mun täytyy kyllä tehdä tiukasti harjoituksia mun tukkatuotteiden ja työkalujen kanssa jotta oppisin laittamaan hiukset tuolla tavalla ihanasti kuin vaikkapa tässä viimeisessä kuvassa. Miten voi olla, että mä olen elänyt tämän lyhyen tukkani kanssa nyt jo yli puolet elämästäni, mutta olen edelleen ihan tumpelo sen muotoilussa? 😛

Mut kiitokset ihanalle lukijalle siis tästä inspiraatiosta! Pitää varata kampaaja-aika pikapuoliin. Mitä oot Maikku mieltä tästä suunnitelmasta?