Me ollaan Iinan kanssa mietitty, että jos mä voittaisin lotossa riittävästi lopettaakseni päivätyöni, mä voisin alkaa sen asukuvaajaksi. Täytynee taas laittaa lauantaina lotto vetämään. 😀

No, hölmöjä haaveita tai ei, niin totuus on, että musta on aina tosi kiva kuvata mun bloggaajakavereita. Ja vaikka mä olen kuinka yrittänyt sanoa, että tykkään puuhasta, niin yleensä ne pyytää aina tosi nolona, että ”hei sori, kun mä vaivaan, mut voisiksä äkkiä napata pari kuvaa..” Jokohan esimerkiksi Iina ja Jonna alkais oppia siihen, että mun kanssa se ei sitten yleensä ole ”ihan äkkiä”, vaan mä innostun komentelemaan mimmejä kameran takaa sadankin ruudun verran.

Koska kyseessä on toisten ihmisten asut, niin harvoin niitä kuvia tulee esiteltyä täällä omassa blogissa. Mutta koska ruutujen siltä puolen ilmeisesti riittää kiinnostusta valokuvausaiheisiin postauksiin, olen ajatellut, että voisin silloin tällöin postailla tänne näitä blogiystävistä ottamiani otoksia.

Mert Otsamo suunnitteli ja valmisti Iinalle Elle Style Awardseihin upean moniosaisen ja monikäyttöisen puvun, joka haluttiin ikuistaa kunnolla. Samalla minä sain kärsivällisen mallin, jonka kanssa pääsin testaamaan juuri hetkeä aiemmin käyttööni saamaa Olympuksen PEN E-PL5 runkoa, uusia objektiiveja ja salamaa.

Päädyimmekin sitten kuvaamaan tuota muotiluomusta kahtena eri viikonloppuna yhteensä kolmessa eri paikassa. Jokaiselle puvun eri variaatiolle oma kuvasarjansa. Tässä niistä kaikista muutaman kuvan otos.

Emme halunneet laittaa Iinan kanssa kaikkia samoja kuvia blogeihimme, joten kuvien alta löytyy linkit, mistä pääsee Iinan tontille katsomaan lisää kuvia ja lukemaan enemmän puvusta. Tämä oma postaukseni sisältää lähinnä meikäläisen fiilistelyä uusista kokeilussa olevista Olympuksen kamoista. 😀

Meillä oli ajatus saada ainakin osaan kuvista viileitä harmaan ja sinisen sävyjä, joten suuntasimme eräänä hyisenä syyspäivänä ottamaan ensimmäisiä kuvia Kaivopuiston rannan kauniille rantakivikoille. Siinä oli lauantailenkkeilijöillä ja koiran ulkoiluttajilla pällisteltävää, kun tuollainen neito makoili olosuhteisiin nähden niukoissa tamineissa kallioilla ja meikäläinen puolestaan milloin istui ja milloin makasi oudoissa asennoissa kameran kanssa jollain toisella kivellä. 😀

Kuvat kuvattu pelkällä vallitsevalla valolla ja kylmät sävyt saatu aikaiseksi säätämällä valkotasapainoa aavistuksen vääräksi sekä käyttämällä PENin pin hole -taidesuodinta. Esimerkiksi kuvien reunojen tumma vinjetointi on taidesuotimen tekosia.

Näiden kuvien kohdalla pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testaamaan uutta 75 mm 1.8 -objektiivia  (kinovastaavuus n. 150 mm) ja voi pojat kuinka siihen rakastuinkaan. Polttovälinsä puolesta linssi on loistava vaikkapa miljöömuotokuviin ja lyhyellä syväterävyydellä kuvattaessa bokeh on mielestäni todella nättiä. Valovoimaisuutensa vuoksi kyseinen linssi on todella oiva kaveri myös keikoilla kuvatessa.

Lisää tämän kuvasarjan otoksia löydät Iina postauksesta Merenneito.

Seuraavaia kuvia varten siirryttiin hieman kauemmas rannasta aiemmin bongaamamme jylhään portaikkoon ja Iinuska sujautti kynähameen päälle pitkän läpikuultavan hameen.

Sää oli melko pilvinen auringon kurkistellessa välillä ihan varovasti valon säteiden kuitenkaan yltämättä kivimuurien suojaamaan portaikkoon. Halusin säilyttää kuvissa pilvisen sään tuoman pehmeän ja vähäisen valon tunnun, joten tyydyin käyttämään irtosalamaa vain pienellä teholla kameran päältä täyttämään tumman asun pahimpia varjoja ja tuomaan esiin materiaalin muodot.

Tämän asuversin kuvia löydät lisää Iinan postauksesta Linnanneito.

Tämä oli siis ensimmäinen tutustumiskerta uuden FL-600R -salaman kanssa. Itselleni ominaisella tavalla en ollut juurikaan vaivautunut lukemaan ohjekirjaa, mutta sekä Canonin, että Nikonin pikkufläshejä käyttäneenä pääsi tämän Olympuksen vehkeenkin sielunelämään nopeasti perille. Ja itse asiassa salaman säätäminen onnistuu tässä tapauksessa todella helposti myös kameran valikosta.

(Tuossa FL-600 salamassa on muuten sellainen oiva ominaisuus, että siinä on myös LED-valo videokuvausta varten! En kylläkään ole ehtinyt kyseistä ominaisuutta sen enempää testaamaan kuin että otin selvää miten se menee päälle. Pitänee tutustua tarkemmin.)

Salamavalosta puheenollen, halusinkin sitten kuvata yhden setin siten, että pääsin kokeilemaan PENin langatonta salamanohjaustoimintoa. Niinpä marssitin Iinan eräänä sunnuntaipäivänä pimeään porttikongiin ja nappasin mukaan jalustan ja heijastavan sateenvarjon irtosalamaa varten.

Iina pukeutui ainoastaa kolmiosaisen pukunsa hupulliseen toppiin, joka pituutensa puolesta menee hänelle minimekosta.

E-PL5:en mukana tuleva oma pikkusalama kiinni kameraan ja irtosalama jalustalla sateenvarjon kanssa pienen matkan päähän viistosti vasemmalle kuvattavasta. Näin siis saatiin aikaan tuo seinälle heittäytyvä varjo. Salaman säätö onnistui edelleen helposti kameran valikosta, joten kauempana olevan flashin luona ei tarvinnut turhaan rampata omin jaloin.

Kamerasta voi ohjata jopa kolmea ylimääräistä salamaa kameran päällä olevan lisäksi. Näppärää! Itse olen ajatellut kokeilla näillä kamoilla useamman salaman kuvaussessiota, kun alan tekemään kuvia miljöönäyttöäni varten. Mutta jo vähäisellä kokeilulla olen tullut siihen tulokseen, että siinä missä mä olen aina vihannut pikkuflashitouhuja Canonin kamoilla, niin PENin kanssa irtosalamoiden käyttö tuntuu ilahduttavan vaivattomalta.

Iinaa on aina kiva kuvata koska mitään turhia jännityksiä ei kuvaajan ja kuvattavan välillä ole. Hän on myös ihanan kärsivällinen eikä mutise lainkaan vaikka joutuu välillä hytisemään vähissä vaatteissa sillä aikaa kun minä sohin kameran säätöjen kanssa ja testailen valotusta. Iina sai näistä sessioista siis ison läjän kuvia upeasta puvustaan ja minä sain kivan kuvauskohteen jonka kanssa ottaa uudet vehkeet haltuun. Win-win!

Nämä kaikki kuvat on otettu sillä ajatuksella, että photoshoppaan mahdollisimman vähän. Halusin siis kokeilla kuinka pitkälle pystyn toteuttamaan toiveissani olevaa tunnelmaa ja sävyjä vain kameran tarjoamia mahdollisuuksia ja käytössäni olevia objektiiveja ja salamavarusteita käyttäen. Kuvat ovatkin käyneetkin photarissa lähinnä kontrastin säädössä sekä rajattavana (osa) ja pienennettävänä.

Äää. Miten mä voin näin innoissani selittää jotain ”sejase objektiivi, sitten tämmönen fläshi ja heijastava sontsa”-juttuja! 😀 No mä vaan oon niin mehuissani aina uusista kamerakamoista. Mitenkähän mä sitten ratkeen liitoksistani, kun saan töihin kokeiltavaksi uuden OM-D EM-5 rungon! Omat monta vuotta vanhat kamerakamat ei oo lainkaan inspiroivia eikä kiinnostavia. Tekee vaan mieli leikkiä uusilla vehkeillä. 😀

Mut joo, nyt nukkumaan. Huomenna töitä niillä vanhoilla tylsillä kuvauskamoilla. 😀

PS. Olympus Nordicin Facebook- sivuilla voi osallistua kilpailuun, josta voi voittaa PEN E-PL5 -kameran itselle ja kaverille!

PPS. Osa käyttämistäni Olympus-kamoista on itse ostettuja ja osa saatu testikäyttöön.

PPPS. Kaikki joita nää kuvauslöpinät uuvuttaa, toivottavasti älysitte katsoa vain kuvat. ;D


Postailinkin jo viikonloppuna oman asuni perjantaisista Indiedays Inspiration -bileistä, mutta haluaisin vielä paiskata eetteriin pienen otoksen kuvia kuvausseinällä ikuistamistani juhlavieraista. Näitä kuvia on toki ollut esillä jo Indiedaysin toimituksen blogissa, mutta tässä on otanta illan kiinnostavimmista tyyleistä minun kokoamanani.

Olin ihastellut Jonnan Itävallasta viime talvena hankkimaa paljettimekkoa jo aiemmin hänen kaapissaan, mutta nyt kun kolttu täydennettiin vielä upealla mimmillä itsellään ja huikeilla koroilla, niin mulla meinasi tippua silmät päästä. WAU!

Ankkalandia-blogin Anun pääkalloneulemekko ihastutti minut oitis! Alexander McQueenin neule oli saanut seurakseen Maison Martin Margiela for H&M -malliston nilkkurit ja näyttävän kaulakorun. Mä niin voisin ottaa ton neuleen ja nilkkurit omaan kaappiini.

Koska tiedätte varmaan leopardirakkauteni, niin ette ihmettele miksi nämä kuvat päätyivät postaukseen. Vasemman puoleisessa kuvassa Päivin leopardihousut ja olkapäät paljasta pusero ovat molemmat ihan superihanat! Etenkin nuo kissapöksyt iskevät mun tyylihermoon kuin kirves koivuhalkoon.Samassa kuvassa oikealla olevan anna nimisen leidin asu mustine huituloineen ja nahkajakkuineen puolestaan voisi olla suoraan omasta vaatekaapistani. 😀

Niin paljon kuin villikissakuosista pidänkin, niin leo-mekkoa tuskin uskaltaisin itse päälleni kiskoa, sillä pelkäisin näyttäväni Anita Hirvosen ja Riitta Väisäsen sekoitukselta. Oikean puoleisessa kuvassa kuitenkin Sharon näyttää miten kisumekko toimii parhaimmillaan. Rentoon, isoon laukkuun, kiilakorkoihin ja hieman futuristiseen kampaukseen yhdistettynä asusta on Hirvoset ja Väisäset kaukana!

Promoden Elisan ja Heisin yläosat kiinnittivät huomioni, sillä läpikuultavat mustat neuleet ja meshpaidat kuuluvat lempiasioihini. Kokomusta muuttuu aina astetta kiinnostavammaksi, kun mukaan tulee läpinäkyvyyttä.

Alempi kuva on mun lemppariotos koko illalta. Pariskunta White trash disease, eli Nata ja Jarski nyt vaan on aina huipputyylikkäitä ja sen lisäks vielä söpöjäkin kuten kuvasta näkyy. Awwws! 😀

Indiedaysin toimituksen Tiia hurmasi niin toispuoleisella tukallaan kuin väripilkku-kengilläänkin. Oikean puoleisen neidin dramaattinen tyyli pakotti tutkimaan tarkemmin kenestä on kyse. Upeilla nilkkureilla, sulkakorvakorulla ja tummilla huulilla säväyttäneen tyylin takana on Cositas-blogin Hanna. Tämä blogi jäi seurattavien listalle!

Viimeisenä vielä illan ehdottomasti dramaattisimmat kaunottaret Iina ja Kaisa. Heidät nähtiin jo yhteiskuvissa meikäläisen kanssa, mutta en voi olla postaamatta heitä vielä kerran. Ihan tajunnanräjäyttävän mahtavat lookit!


Minulla olisi jonossa kymmenen juttua joista voisin postata, mutta nyt on ihan pakko palata vielä hieman tuohon edelliseen Naked truth -postaukseen ja sen aiheuttamaan pienoiseen viraali-ilmiöön. (kyseiseen postaukseen pääset TÄSTÄ!)

Kirjoittaessani postauksen ja haastaessani muita bloggaajia mukaan ajattelin, että olispas hauskaa jos vaikka neljä tai viisi bloggaajakaveriani innostuisi asiasta. Veikkasin myös, että postaus poikisi ehkä maksimissaan parikymmentä kommentti, joka siis on todella hyvä määrä omassa blogissani. No, veikkasin väärin. 😀

On hienoa nähdä, että onnistuin herättämään keskustelua. Sitä on käyty monien blogien kommenttibokseissa ja Facebook-sivuilla. Suurin osa on kokenut aiheen hyväksi ja tärkeäksi ja sanonut, että vallalla olevat kauneusihanteet todellakin tarvitsisivat venyttämistä. Sitten on ollut myös niitä joiden mielestä koko meikittömyyshaaste on ollut ihan idioottimaine, koska ”eihän meikittömyydessä ole mitään ihmeellistä”. No ei ole tietenkään kaikille, mutta hyvin monelle naiselle sekin on suunnattoman suuri kynnys.

Minä olen bloggaajana sitä laatua joka ilahtuu ihan suunnattomasti, jos kaiken kirjoittamani hömpän keskellä joku yksikin ihminen kokee saaneensa jostain minun kirjoittamastani tsemppiä ja kimmokkeen ajatella jotain toisin. Ja sitä tuo postaus on onnistunut kommenttien perusteella tekemään.

Bloggaajat kuvien takana ylhäältä vasemmalta: Taking Life It is-Enni, Peace, Love and Bubblegum-Kirsi, Hearts & Minds -Sansu, Kemikaalicocktail -Noora, Pupulandia -Jenni, Step by Step -Tiina, Focus on Fashion -Salla, More to Love -Mimmi ja 365 days with Ida -Ida.

Olipa huomiota herättänyt blogi-, some- tai mikä tahansa -ilmiö sitten mistä aiheesta tahansa, niin aina tulee myös se aallon kohta, kun esiin nousee vastustusta. Tämän aiheen kohdalla arvostelu on näkynyt mm. siten, että bloggaajien on sanottu olevan ”liian virheettömiä”. Että hyvä se on kuulema näytellä hyvää ihoa ja tekoripsiä, kun oikea totuus on toisenlainen. Että nyt sitä kuulema vasta vääristynyttä kuvaa levitetäänkin.

Tuohon en oikeastaan voi todeta muuta kuin, että ei bloggaajatkaan nyt sentään ole yksi yhtenäinen rotu. Ihan on laidasta laitaan tavallisia tyyppejä täällä blogien takana. On näppynaamoja, täydellisellä iholla siunattuja, niitä jotka käyttää itseruskettavia, niitä jotka on kalpeita kuin aave, pallopäitä, ovaalikasvoisia, pyöreitä, hoikkia ja kaikkea siltä väliltä.

Tärkein pointti tässä aiheessa nyt kuitenkin oli ja on, että omasta peilikuvasta kannattaisi oppia tykkäämään ja muidenkin ihmisten kohdalla katsoa syvemmälle kuin vain ulkokuoreen.

Mutta hyvää tai huonoa, niin hämmentyneellä ilolla olen haasteen leviämistä ja keskustelua sen ympärillä seurannut. Huomenna on jo varmasti uudet aiheet ihmisiä keskusteluttamassa, mutta ehkäpä yksi tai kaksi pientä ajatuksen siementä jäi ihmisten mieliin itämään.

Vielä eilen päivällä suunnittelin, että keräisin tänne kuvakollaasin kaikista löytämistäni meikittömistä bloggaajanaamoista, mutta nyt alle kaksi vuorokautta postaukseni julkaisun jälkeen olen saanut huomata sen täysin mahdottomaksi. Ja yllätykseksni asia ei suinkaan rajoittunut bloggaajiin, vaan onpa jotkut ihmiset toteuttaneet haastetta Facebook-profiilikuvillaankin!

Olenkin siis kerännyt linkkejä muiden Naked truth -postauksiin Tyyliä Metsästämässä -facebook-sivulle ja lisään niitä sitä mukaa, kun vastaan tulee. Kurkatkaa siis ihmeessä TÄNNE!