Törmäsin perjantaina ja lauantaina parissakin blogissa (ainakin Uinon blogissa) kuvaan Lumenen Touch of Radiance -valopuuterin kannesta, jossa tutun Lumene -tekstilogon sijaan komeilikin vain hienostuneen näköinen kauno L-kirjain.

Loistavana yhteensattumana avasin sitten eilen ensimmäistä kertaa jokin aika sitten kirpputorilta eurolla ostamani vuoden -72 Jaana-lehden ja mihinkäs mainokseen minä tuossa 40 vuoden takaisessa naistenlehdessä törmäsinkään!

Sieltähän se selvisi, että mistään uudesta logosta ei puuterin kannessa suinkaan ole kyse, vaan kyseessä on uudelleen käyttöön otettu kosmetiikkasarjan alkuaikojen tunnus.

20120930-205742.jpg

Jotenkin ihanaa huomata, että nuo ihonhoitotuotteiden purkit ja purnukat neljän vuosikymmenen takaa ovat niin kauniita ja ajattoman näköisiä, että voisivat olla tuollaisenaan kosmetiikkaosaston hyllyssä jopa nyt vuonna 2012.

Siinä missä Lumene on suunnannut myöhemmin vahvasti myös Suomen rajojen ulkopuolelle, vedottiin 70-luvun mainonnassa vielä erityisesti siihen kuinka Lumenen tuotteet on suunniteltu nimenomaan kotimaamme koviin olosuhteisiin. Mainoksen teksti kertoo mm. seuraavaa:

”Oletteko ajatelleet, että tähän aikaan vuodesta (lehti ilmestynyt helmikuussa) ihonne joutuu kokemaan jopa 50 C lämpöeroja siirtyessänne sisältä ulos pakkaseen. Sen on lisäksi siedettävää jatkuvaa kuivuutta koko keskuslämmityskauden ja kuivien pakkasten ajan….”

”Lumene on kauneudenhoitosarja, joka on tehty hoitamaan ihoa oikein meidän ilmastossamme…..ajatelkaa mitä eroa on Pariisin, Lontoon ja Helsingin ilmastoilla. Juuri tämän eron vuoksi Lumenesta tuli menestys.”

Ja oikeassahan he olivat jo tuolloin. Lumene on ollut todellinen menestys kotimaamme kosmetiikkamarkkinoilla ja varmaan aika harvassa ovat sellaiset suomalaiset naiset, joiden meikkipussista ei olisi koskaan löytynyt yhtään Lumenen tuotetta.

Tuon vanhan mainoksen innostamana päätin esitellä ne Lumene-tuotteet, jotka itselläni ovat tehokäytössä.

HUOM! Silmämeikinpoistoainetta ja poskipunaa lukuunottamatta tässä esiteltävät tuotteet on saatu blogin kautta.

20120930-205800.jpg

Aamuisen kasvojenpuhdistuksen jälkeen kasvoilleni pääsee useimmiten jompikumpi vasemman puoleisen kuvan tuotteista. Jos kiire on niin kova, etten ehdi juurikaan vilkaisemaan peiliin, kosteutan naamani Arctic Aqua -sarjan sävyttävällä kosteusemulsiolla, jonka uskaltaa hyvän levittyvyytensä ja melko huomaamattoman värinsä vuoksi huitaista naamaan sokkonakin. Kuten tuotteen nimikin kertoo, niin kosteuttamisen lisäksi tämä keveä emulsio tuo kuitenkin hieman sävyä kalvakkaan aamunaamaan.

Jos aikaa on minuutti tai pari enemmän, valitsen usein erillisen kosteusvoiteen ja levitän pohjameikiksi loppukesän aikana loistavaksi osoittautunutta Vitamin C+ -sarjan heleyttävää BB-voidetta. Hyvinä ihopäivinä tämä on riittänyt oikein mainiosti ainoaksi pohjapakkeliksi peittäen ja tasoittavan juuri sopivan verran.

Kesänaamalla tuo sävy medium on ollut minullekin ihan hyvä, mutta nyt kun Roomasta saatu viimeinenkin päivetys alkaa hiipumaan, joudun kyllä ostamaan sävyn nro 01.

Sekä sävyttävä kosteusemulsio, että BB-voide saavat minulta plussaa siitä, että niistä löytyy aurinkosuoja. sävyttävässä SK 15 ja BB:ssa 20. Näiden avulla minunkin nassuni varmaan pelastui kesällä palamiselta, sillä erillisen aurinkovoiteen käytössä olen kyllä uskomattoman unohtelevainen.

Muita meikkipussini vakioasukkaita ovat Touch of Radiance Crystal -korostushohde, poskipuna (sävy 1, Kuulaus), Blueberry Long-Wear Crystal -luomivärit (sävyissä 27 Kaislankukat ja 32 Veden välähdys) sekä väritön  kulmakarvageeli, joka on  ikisuosikkini jo monen vuoden ajalta.

Suomalaisuuden Lumenen tuotteissa huomaa ilahduttavasti siinä, että itseni kaltainen kalpeanaamakin löytää niistä itselleen sopivia sävyjä esim. aurinkopuutereista ja poskipunista. Kovin tummia ja näyttäviä sävyjä kun ei omille haamuposkilleen viitsi sutia.

Illan koittaessa olen jo vuosien ajan luottanut sotamaalauksen poistossa Lumenen vedenkestävälle meikille tarkoitettuun silmämeikinpuhdistusaineeseen. Muitakin olen matkan varrella joskus kokeillut, mutta aina olen palannut tuttuun ja luotettavaan. Tällä litkulla on kaikki aina irronnut ilman ylimääräistä hinkkausta ja aiheuttamatta minkäänlaista ärsytystä yleensä kovin herkille silmilleni. Suosittelen.

Jo keväällä testiin saamani Natural Bronze itseruskettava kasvovoide lojui kuukausitolkulla kaapissa ilman, että uskalsin siihen koskea. Olen melko pelokas mitä itseruskettaviin tulee, sillä kokemukseni ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta olleet aika kehnoja. Useimmat tuotteet kun vaan tuntuvat jo yhdellä käyttökerralla tuovan liian huomattavan sävynmuutoksen vaalealle iholleni.

Muutama viikko sitten päätin kuitenkin rohkaista mieleni, sillä ajatus siitä, että kesän aikana astetta terveemmäksi muuttunut kasvojen väri kestäisi edes hieman pidempään, alkoi kovasti houkutella. Ilokseni sain todeta tämän Lumenen tuotteen kelpaavan jopa tällaiselle itseruskettavia yleensä kammoavalle.

Levitys on kevyen emulsiomaisen koostumuksen todella vaivatonta ja tuoksu on todella mieto sekä miellyttävä. Lopputuloskin ilahduttaa, sillä kyseessä on hyvin kevyt ja luonnollinen päivitys ilman ainuttakaan ikävää raitaa. Tykkään ja aion ehdottomasti jatkaa tuotteen käyttöä pari kolme kertaa viikossa läpi talven.

Sellaisia Lumene-suosikkeja minun meikkipussissa! Mitäs teiltä löytyy?


 -mainosyhteistyö-

Intoilin edellisessä postauksessa desert bootseista ja kerroinkin tilanneeni yhdet Spartoon lahjakortilla itselleni. Kipaisin nyt sitten hakemassa paketin lähimmästä Valintatalosta ja saavuin loota kainalossa innosta hihkuen kotiin.

 Kickersin kiiltonahkaiset nilkkurit näyttivät livenä aivan niin ihanilta ja ylväiltä kuin olin arvellutkin. Kengistä tulee jotenkin sellainen juhlava fiilis. Mielleyhtymä johtuu kenties siitä, että lapsuudessa monet juhlakengät olivat juurikin kauniisti kiiltävät lakerikengät.

Päällisin puolin kaikki oli siis enemmän kuin kunnossa, mutta kuinkas sitten kävikään..

Harvinaislaatuisesti koko 37 oli itselleni pieni! Ensiksikin rintavan jalkapöytäni vuoksi minun oli todella hankala saada edes vedettyä kenkiä jalkaani vaikka kuinka löysäsin nauhoja. Ja kun vihdoin sain upeudet kinttuihini jouduin harmikseni huomaamaan, että tilanne oli pottuvarpailleni kovin tuskallinen.

Tilaa tuntui olevan liian vähän oikeastaan joka suunnassa. Niin leveydessä, pituudessa kuin korkeudessakin.Väärästä koosta huolimatta testailin kengillä tassuttelua kuitenkin sen verran, että ehdin ymmärtämään kuinka mukavat niiden pehmeät kumipohjat ovatkaan.

Minua nyt hieman epäilyttää, että mahtaako isompi koko auttaa asiaa juurikaan, vai onko seuraavassa koossakin yhtä vähän tilaa korkeussuunnassa, mutta haluan silti koittaa onneani. Olen nimittäin kengät livenä nähtyäni entistä vakuuttuneempi siitä, että nämä olisivat ihan justiinsa oikeannäköiset syysnilkkurit minulle.

Nyt on siis palautusilmoitus tehty Spartoon nettisivuilla ja koko 38 tilattu tilalle. Huomenna sitten kiikuttelen paketin takaisin kotimatkalle ja toivon parasta. Voi kävisipä uusien tulokkaiden kanssa parempi tuuri!


-mainosyhteistyö-

Muistan lukioaikoina haaveilleeni  punaisista kengistä. Niiden haavekenkien kuvailu jatkui punaisen värin jälkeen: "sellaisista ihan tavallisista varrellisista kengistä, ilman mitään ylimääräistä. Kengät lähes yksinkertaisimmillaan." Haaveideni mukaiset popot löytyivät vihdoin vuonna 2002 Italian reissulta ja ovat sen jälkeen kuljettaneet minua kilometrejä toistensa perään. Laadukkaat nahkakengät olivat mukavat jo ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta ovat tietenkin ajan kanssa pehmenneet entistä paremmiksi.

Kaikenmoisia kenkiä sitä on tässä reilussa kymmenessä vuodessa ehtinyt hankkia ja jalkoihinsa vetää. On ollut korkoa jos jonkinlaista, tennareita, bikereita, pitkiä saappaita, sandaaleja sun muuta. On ollut solkia, nyörejä, niittejä ja paljon muita koristeita. Mutta viime aikoina olen huomannut kerta toisensa jälkeen ihastuvani yksinkertaisuuteen. Sellaisiin "ihan tavallisiin kenkiin". Parhaiten himotuksiani vastaavat tällä hetkellä ns. desert bootsit, jotka ovat rentoudellaan lumonneet minut ihan täysin.

Olin vilkuillut kyseisen mallisia popottimia jo jonkin aikaa, mutta ensimmäiset muuttivat kotiini vasta Rooman reissulta. Tässä postauksessa nähdyt omenanvihreät jalkineet ovat kuitenkin vieneet sydämeni siinä määrin, että tahtoisin kaappini samanmoisia kaikissa ihanissa väreissä! Siinä onkin siis Spartoon nettisivut suhisseet, kun minä olen niitä kerta toisensa jälkeen selaillut noita pehmoisia, kumipohjaisia nilkkureita selannut.

 

1. Kickers, 2. Clarks , 3. Casual Attitude, 4. Kickers, 5. Clarks

 

Nuo Clarksin desert bootsithan (nro 5. ja perinteisestä hieman varioitu malli Desert Grace nro 2) ovat ovat jo todella klassikko, sillä Clarks toi markkinoille oman versionsa tuosta brittiarmeijan aavikolla käyttämästä kenkämallista jo vuonna 1950. Perinteisimmät värit ovat tietenkin erilaiset hiekan ja ruskean sävyt, mutta yli 60 vuoden aikana Clarks on ehtinyt varioida klasikkomalliaan lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Myös erilaisia kuoseja (kukat, union jack, ralliruudut) ja vaihtelevia materiaaleja (denim, huopa) on noiden klassikoiden yllä nähty. Perinteisimmillään desert bootsit on kuitenkin valmistettu mokkanahasta.

Itseäni innostaisi tällä hetkellä erityisesti esimerkiksi pirteän pinkit yksilöt, mutta sellaisia ei ole nyt vielä tullut sopivia vastaan. Violettia väri-iloittelua puolestaan löytyisi Spartoolta myytävältä Casual Attitudelta, jonka aavikkobuutsit eivät ole hinnalla pilattuja, sillä Rindu-niminen malli irtoaa hieman alle neljällä kympillä. Värivaihoehtoina tuon kuvan violetin lisäksi hiekanruskea ja vaaleansininen.

Ykkösenä hankintalistallani ylsivät kuitenkin kuvassakin ensimmäisenä komeilevat Kickersin kiiltonahkaiset desert boots -versiot. Hankittuani viime aikoina kenkiä mm. sellaisissa väreissä kuin vihreä ja viininpunainen (tai paljetein kuorruttu musta. 😀 ), olenkin saanut huomata, että sellaisia perus arkikenkiä minulta ei oikein mustana löydy. Ja sitten kuitenkin toisaalta, miksi arkenakaan pitäisi olla perus- tai tylsä- tai mitään muutakaan latistavin adjektiivein kuvattua, ajattelin, että tuollainen rento kenkämalli kiiltonahan ylväydellä koristeltuna sopisi omaan kenkäkokoelmaani kuin hopealusikka harakanpesään.

Aah, mä en tiedä miksi mä mietin nyt kaikkien kenkien yhteensopivuutta sammareiden kanssa, mutta ai että nuokin kiilomadon sukulaiset näyttävät varmasti nätiltä pehmeän sametin seurana! Kengät siis lähtivät tilaukseen Spartoolta saamallanilahjakortilla ja paketti odotteleekin jo Valintatalossa noutajaansa. Kunpa ne olisi hyvät!

Iskeekö tämä ajaton kenkämalli muihin kuin meikäläiseen?