31.08.2012

Posted at 11:35h in Yleinen by
0 Likes

Enää reippaat 48 h ja tämä tyttö tallaa katuja ihan toisella puolella Eurooppaa. Edessä on nimittäin jo aiemminkin täällä ohimennen mainitsemani viiden päivän reissu Roomaan! Lähdetään ihastelemaan tuota ikuista kaupunkia perheemme akkalaumalla eli minä, kaksi isosiskoani ja mamma. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun matkustamme kaikki yhdessä, joten luvassa on varmasti kaikin puolin ihana ja ikimuistoinen reissu.

Pakkaamishommat ahdistaa taas melkoisesti. Minä kun en todellakaan ole mikään matkalaukun pakkaamisen ylin ystävä. Se on vaan aina niin ärsyttävää puuhaa ja vaikeiden valintojen tekoa. 😛 Mutta matkustamisen ihanuuden vuoksi on aina hieman kärsittävä. Kyllä ne kaikki uudet kokemukset ja mukavat muistot sitten palkitsee siinä määrin, että viitsii hetken aikaa kiroilla matkalaukun äärellä. 😀

20120831-103602.jpg

Mitään sen kummempia suunnitelmia ei olla matkallemme tehty kuin, että Vatikaani taitaa kiinnostaa kovasti meitä kaikkia, joten sinne varmaan suunnataan ihmettelemään kirjoista, elokuvista ja uutisista tuttuja paikkoja. Muuten suunnitelmissa on lähinnä mennä sinne minne nokka näyttää, syödä ja juoda hyvin sekä nauttia olosta. Ainakin kelien puolesta on luvattumukavaa lohtua Suomen onnettomaan kesään harmistuneille matkaajille.

Sen verran monta päivää on aikaa, että Vatikaanin hienouksien lisäksi muutamat muutkin legendaarisimmat nähtävyydet ehditään varmasti katsastaa. Itse ainakin haluaisin päästä livenä todistamaan suunnattoman monumentaalisen Colosseumin olemassaoloa eikä espanjalaisia portaitakaan varmaan voi ohittaa.

20120831-103610.jpg

Kuvat: Nelliina

Nelliinan blogista ( bongasin vinkin yöllisistä Trasteveren joenvarsimarkkinoista ja näyttää tosiaan ihan jo tuon tunnelmallisen kuvankin perusteella vierailemisen arvoiselta. Muutenkin tuo Trastevere vaikuttaa alueelta todella mielenkiintoiselta, joten pitänee muutenkin suunnata sinne päin. (Tai sitten jos vaikka malttais ottaa vähän asioista enempi selvää, niin saattais selvitä, että kappas, meidän hotellihan taitaakin sijaita juurikin Trasteveressä joten ei sinne sen kummemmin tarvii erikseen suunnata.. 😀 )

Lisäksi Nelliina kehotti (tai paremminkin käski) syömään Roomassa kunnon juustoöveripizzaa ja uskoisin, että tuon pystyn kyllä toteuttamaan. 😀

Minä Rooma-keltanokka en oikein pahemmin osaa mitään odottaa enkä tosiaan aio tiukkoja suunnitelmia tai tavoitteita itselleni asettaa, mutta kuulisin silti mielelläni, jos jollakulla teistä on itse hyviksi havaittuja vinkkejä siihen mitä Roomassa kannattaisi nähdä, kokea, syödä tai shopata. Jaa siis Rooma-vinkkisi kommenttiboksissa!


28.08.2012

Posted at 21:58h in Yleinen by
0 Likes

-mainosyhteistyö-

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on tarjolla liikaa hyviä vaihtoehtoja ja päätöksenteosta tulee lähes mahdotonta. Itse aina välillä toivon esimerkiksi ravintolassa, että kunpa olisikin vain yksi ”vaihtoehto” ja meininki olisi sitten ota tai jätä. Eipähän tarvitsisi vatvoa niin mahdottomasti.

No mitäs muutakaan minä olisin nyt sitten viime aikoina vatvonut kuin kenkiä! Mulla olis nyt pari lahjakorttia käytettävänä tuonne blogissani jo useaan otteeseen esillä olleelle Spartoolle ja päätin jo ajat  sitten, että lopetan pikkuisten kesäkenkien katselemisen ja tilaan syksyn ja talveen sopivia nilkkureita tai bootseja. No sittenhän se homma vasta käsiin onkin levinnyt.

Ehdin jossain vaiheessa jo olla varma, että hankin ehdottomasti jotkin Air Stepin reteät maiharit joista intoilin jo aiemmin. Mutta kun sen jälkeen on löytynyt vielä läjittäin muita toinen toistaan mahtavampia maihareita ja bikereita. Oon ollut ihan pyörällä päästäni, kun niin hurjan monet näistäkin upeuksista huutaa minun nimeäni.

20120828-215004.jpg

Sen olen jo vuosien aikana oppinut, että minulla punaisille kengille on ihan yhtä paljon käyttöä kuin mustillekin, joten ainakin yhdet uudet punaiset syyssaapikkaat taitavat muuttaa luokseni.

20120828-214957.jpg

Vaikka monia mustia niittibikereita jokin aika sitten kuolasinkin, niin olen alkanut kallistua mustasta lempeämpään ruskeaan. Alan melko varmasti kallistua noihin Air Stepin kääntövarrellisiin maihareihin. Ne olis vielä -40% alessakin.. Noita Pare Gabian glitterhilesaappaita puolestaan en kyllä ihan tosissani ole edes harkinnut, mutta saivat kyllä hymyn huulille, kun ne bongasin. Ne vois ihan selvästi olla Helinä Keijun talvisaappat. 😀

Huomenna mä sen ihan oikeasti teen. Päätöksen nimittäin. Ehkäpä vastaus tulee minulle unessa.


28.08.2012

Posted at 17:44h in Yleinen by
0 Likes

Pikaiset terkut kesken työpäivän tällä tavalla kaksoisleualle armollisesta lintuperspektiivistä napatun asukuvan muodossa!

Nuo H&M:n reisitaskuhousut löytyivät mun omasta kirpputorikasasta ja päätin antaa niille vielä yhden mahdollisuuden.Mutta ei, ei ne vaan jotenkin miellytä vaikka niin mukavat ovatkin. Nuo karmivan kokoiset taskut vievät jotenkin ihan tarpeettoman paljon huomiota reisiin ja tekevät jaloista epätaapainoisen näköiset. Mikä lie päässä viirannut, kun olen nämä joskus hankkinut. Väri olis kiva, mutta kyllä se taitaa tämän duunipäivän päätyttyä olla bye bye näille pöksyille.

 

Kävin muuten tänään toistamiseen sokeroinnissa. Se oli nyt toisella kerrallakin edelleen yhtä kivutonta ja kivaa (oon outo, I know..) kuin aiemminkin. Viisi viikkoa ehti siis kulua edellisestä kerrasta ja niistä noin kolme viikkoa sääret ja kainalot pysyivät sellaisena, ettei karvat häirinneet vielä lainkaan. Jossain parin viikon paikkeilla säärten iho oli toisinaan  etenkin suihkussa käydessä hieman arka ja kihelmöivä, ihan kuin ne uudet säärikarvat olisivat siellä poranneet reittiään ihon läpi vapauteen. 😀

Viime viikolla sitten alkoi olla jo sen verran mittaa, että turkista eroon pääseminen rupesi tuntumaan oikeasti ajankohtaiselta etenkin, kun edessä on matka hellelukemilla hemmoteltuun Roomaan, missä tulee varmasti heiluttua kintut paljaina.

Parasta sokeroinnin jälkeisessä karvankasvussa on ollut ehdottomasti se, että esim. bikinirajat eivät missään nimessä olleet ikävästi kutisevat kuten terällä vedetyn sängen jälkeen. Säästyin siis ikäviltä pistelyn tunteilta ja myös toisinaan höyläilyn jälkeen esiintyviltä karvatupentulehduksilta. Myös kainaloissa pehmeänä takaisin kasvavat karvat eivät tuntuneet yhtään niin ikävältä kuin sellainen raapiva sänki yleensä tekee.

Eli vaikka sokerointi karvanpoistometodina vaatiikin sen, että ne jouhet aina ehtii kasvaa välillä sellaiseen mittaan, että myös tarttuvat sokeriin, niin ainakin omasta mielestäni tämä tuntuu ehdottomasti parhaalta tavalta päästä eroon karvoista. Tämä on siis tästä lähtien pakollinen meno, joka on tavalla tai toisella sovitettava kuukausibudjettiin. 😀

Nyt ahkerana takaisin töiden kimppuun. Vielä olisi tämä ilta ja pitkä huomispäivä edessä ja sitten koittaa reilun viikon loma!