23.02.2012

Posted at 13:33h in Yleinen by
0 Likes

Jahuu! Terkut taas täältä työpaikalta! Pientä väsymystä meinaa pukata. En ole nimittäin käynyt eilisaamun jälkeen lainkaan kotona, vaan pakersin vuosikilpailukuvien parissa koko illan ja yön. Nukuin mä sentään neljä tuntia studion nurkkaan kyhäämässäni ”vuoteessa” joka syntyi lampaantaljasta, parista viltistä ja tyynystä. Ei olut herätessä pitkä matka työpaikalle. Kolme askelta ja olinkin jälleen tikkana koneen ääressä. 😀

Mutta nyt on kuvat tilattu ja toivotaan vaan, että ehtivät saapua ensi keskiviikkoon mennessä, joka on kilpailutöiden viimeinen palautuspäivä. Yhtään en oo taas viime tinkaan jättänyt hommia. Ja kun kuitenkin ihmettelette, että mistä kilpailusta oikein höpötän, niin Vuoden Muotokuvaaja -kisasta on kyse. Menestystä tuskin on meikäläiselle luvassa, mutta mukavahan se on silti omia pisteitä jännittää.

Mutta se minun kuulumisistani, nyt olis jotain vähän jännempää luvassa!

Hehkuttelinkin tuossa jo jokin aika sitten, että sain Livenationin ja Indiedaysin kamppiksen ansiosta liput Madonnan keikalle itselleni ja ystävälleni. Kaveri meinas repiä pelihousunsa ihan silkasta innosta, kun luki asiasta täältä blogista. Varattiin sitten hotellikin jo samointein ja luvassa onkin siis mahtava tyttöjen kesken reissu Helsinkiin elokuussa.

Mutta koska kivat asiat kasvavat sitä suuremmiksi mitä useammalle niitä pystyy jakamaan, niin on ilo ilmoittaa, että omien lippujeni lisäksi olen  saanut Livenationilta 2 kpl kenttälippuja (arvo á 97,50 €) Madonnan Olympiastadionin konserttiin 12.8.!Huikea keikkaelämys odottaa siis myös jotakuta teistä kera ystävän!

Mikäli haluat olla mukana lippupaketin arvonnassa, niin toimi seuraavasti:

  1. Kerro kommenttiboksissa kenet veisit kanssasi keikalle ja mikä biisi saisi sinut hoilamaan mukana kaikista lujiten!
  2. Muista keksiä itsellesi nimimerkki kommenttia varten
  3. Täytä sähköpostisoitteesi sille varattuun kenttään
  4. Jaa ihmeessä vinkkiä kisasta myös kavereillesi
  5. Suorita edellämainitut toimenpiteet maanantai 27.2. klo 23.59 mennessä!

Joten ei muuta kuin kisa käyntiin ja peukut pystyyn!!


22.02.2012

Posted at 00:47h in Yleinen by
0 Likes

 ”Siis lähdetkö sä heti sen jälkeen kun oot saanu?”  ”No hulluahan se olis ennenkään lähteä.”

Viikonlopun melko harvoista valveilla vietetyistä tunneista tuli puolitoista vietettyä tyrskähtelemällä elokuvateatterin penkissä. Nauruhermojen aktivoijana toimi tällä kertaa kotimainen draamakomedia Varasto tragikoomisine henkilöhahmoineen.

Jos ei elokuva ole vielä millään tavoin tuttu, niin tässä lyhyt selonteko. Rousku (Kari-Pekka Toivonen) ja Raninen (Aku Hirviniemi) ovat rautakaupan varastossa työskentelevät duunarikaverukset ja Karita on saman puljun myyjä. Rousku pitää Karitaa pelkkänä panopuunaan, mutta Karita on päättänyt viedä homman pidemmälle. Rouskun suoraviivainen poikamieselämä järkkyy, kun Karita ilmoittaa olevansa raskaana. Samaan syssyyn vielä pomokin alkaa hiillostamaan varaston jamppoja liikkeessä havaitun hävikin vuoksi.

Kuulostaa pelkältä komedialta, mutta Varasto on onneksi paljon enemmän. Se tarina joka on yhtä aikaa hyvin pieni ja kuitenkin melko suuri.

”Vaikka mä vaan myyn maalia, niin oon mä silti ihminen!”

Minttu Mustakallion esittämä lähiömimmi Karita oli mielestäni ihan huikea hahmo samanaikaisessa kieroudessa ja lempeydessään. Ja ai että puvustaja oli kyllä onnistunut omassa työssään aivan loistavasti. Karitan vaatteet nimittäin tuntuivat paikoitellen tosiaankin kertovan hahmosta enemmän kuin sata sanaa.

Leffasta kovasti tykänneenä päätinkin sitten koota teille tällaisen lähiöprinsessa Karitalta inspiraation saaneen tyylikollaasin. Oisko tässä sun ja mun uus tyyli? 😀

 

Ja näitä tyylin helmiä on kaivettu mm. sellaisista verkkoputiikeista kuin: halens.fi, ellos.fi, foxystyle.fi, kitsch.fi, fruugo.fi/fanytown

Että ei muuta kuin ostoksille! Tai jos ei ostoksille, niin ainakin leffaan! 😀


20.02.2012

Posted at 23:54h in Yleinen by
0 Likes

 ”Jos oisin enää yhtään väsyneempi, julistettais mut jo kuolleeksi.”  Tuo perjantainen facebook-statukseni määrittelikin sitten samontein koko viikonloppuni. Perjantain töistä lähdön ja maanantaiaamun välissä taisin laskujeni mukaan olla hereillä yhteensä alle 20 tuntia. Ei siis varmaan ihme, että täälläkin oli taas päivätolkulla hiljaista. 😀

Maanantai valkenikin sitten aurinkoisena ja minäkin tunsin oloni jo lähes eläväksi olennoksi. Koska omasta vaatekaapista ei tuntunut löytyvän mitään, kävin keski-ikäisen alter egoni vaatekaapilla. Midimittainen hame yhdistettynä Pirjo-Riitan pikkujoulujakkuun = takuuvarmat mummoiluvibat.

Kun vitosen kirppismaiharit taas puolestaan lisäsivät kokonaisuuteen ripauksen teiniangstia, niin keskiarvoksi tulikin sitten aika jees fiilis ja oma olo.

Aina kun taas ahdistun ja pelkään näyttäväni jo neljävitoselta, kaivan muistilokeroistani sen hetken, kun Alkon myyjä viimeksi kysyi papereita. Siitä on kuitenkin vielä alle puoli vuotta aikaa. Epäilen kyllä, että se nainen joko jonotti parhaillaan silmien laserleikkaukseen tai sitten oli vaan nauttinut liikaa työpaikkansa antimia, mutta lämmitti se hänen erehtyväisyytensä silti minun mieltäni. Kohteliaisuuksia kuulee nykyään sen verran harvoin, että ne on osattava omatoimisesti tonkia esiin vähän epäilyttävämmistäkin kommenteista. 😀

Ai miten niin kuulostan ikääntymisestään ahdistuneelta ja ihonsa kimmoisuuden kadottaneelta naiseläjältä? Kaikki jaksaa aina lohdutella sanomalla, että ikä on vaan numero, mutta ikävä kyllä se on myös aamulla peilissä pelottelevat silmäpussit ja paljon muuta.

Tähän onkin hyvä sitten ottaa pari lohdutuksen sanaa ennen kaikkea itselleni, mutta myös kaikille niille muille joita oma naama ei ihan joka aamu miellytä. Tajusin nimittäin tuossa yhtenä iltana, että muruni minulle lausumat sanat minun vastustellessa sinisen auton ostoa, passaavat hyvin myös ulkonäkökriiseihin: ”Mutta kulta, ethän sä sitä väriä näe, kun olet itse ratin takana!” Ei lisättävää.