Olen melkoisen monta kertaa painottanut täällä blogissakin sitä kuinka megahypersupertärkeät oikean kokoiset, istuvat ja tukevat rintaliivit ovat ja kuinka paljon niiden avulla voi vaikuttaa omaan profiiliinsa ja aion jatkaa asiasta muistuttamista. Jaksan aina kauhistella niitä alusasumyyjien arvioita joiden mukaan jopa 70% naisista käyttää vääränkokoisia liivejä ja katson aivan ihmeissäni tissi(liivi)-dokumentteja ja erilaisia tyylimuutosohjelmia joissa naisten paitojen alta paljastuu mitä kamalampaa rintojen kaltoinkohtelua huonojen liivien muodossa.

Olen toki itsekin joskus käyttänyt vääränkokoisia liivejä. Opiskelijatyttönä, kun kuppikoko oli vielä maltillinen, ostin liivini useimmiten itsenäisesti ilman myyjän avustusta ja silloin tuli välillä tehtyä myös hutiostoksia. Tosin ne kyllä sitten hautautuivat aika pian laatikon pohjalle, kun epämukavuuden huomasti hetken käytön jälkeen. Mutta kun kaikkia ei edes se ainainen epämukavuus tunnu ajavan kysymään apua osaavilta myyjiltä.

Tiedän niin paljon naisia joiden päivät kuluvat liivejään vähän väliä korjaillen. Rinta tursuaa ulos kupista, takaosa nousee, olkaimet valuvat ja niitä sitten koitetaan huomaamattomasti kiskoa parempaan asentoon. Ei näytä fiksulta, eikä varmasti tunnu hyvältä. Joka kerta tuplatissejä (ne kupin yli tursuavat möykyt) tai niskaan kiipeileviä liivien takaosia nähdessäni minun tekisi mieli mennä ottamaan naista lempeästi olkapäästä ja kertoa kuinka paljon ihanammalta ja vaivattomammalta elämä tuntuu silloin kun rintaliivejään ei huomaa itse eivätkä muutkaan.

Miltä oikeanlaiset rintaliivit sitten tuntuvat? Ne istuvat napakasti joka puolelta, kaarituet ovat kiinni rintahehässä, takaosa hakasineen on suorassa linjassa etuosan kanssa, rinta ei pursuile ulos kupin yläosasta, ei kainalon puolelta eikä liivien alta, mutta kupit eivät jää myöskään mistään ryppyyn.

Oikean kokoisissa ja mallisissa liiveissä voi kumarrella ja kurkotella ilman, että liikkeitä seuraa tissien ja liivien uudelleen paikoilleen järjestely. OIkeankokoisetja malliset liivit eivät tunnu käyttäjästään millään muotoa epämukavilta, vaan ne voi unohtaa heti sen jälkeen, kun on ensin peilistä ihastellut kuinka hyvältä omat kannut kunnon liiveissä näyttävätkään.

Niin kuin naisiakin niin myös rintoja on tuhansittain erilaisia. On isoja ja pieniä, pyöreitä ja suippoja, täyteläisiä, kiinteitä, tyhjiä, roikkuvia, eripareja, ja vaikka mitä muuta ja sen vuoksi oikeanlaiset rintaliivit löytyvät jokaiselle vain sovittamalla. Myös oman rinnan koko ja muoto muuttuu aikojen mittaan vaikka paino ja muut mitat pysyisivätkin samana.  Ei siis kannata tuudittautua harhaan, että sama koko ja malli jonka ostit toissa vuonna, välttämättäpassaisi edelleen entiseen tapaan.

Sovita aina, äläkä välitä siitä mitä kokolapussa lukee vaan osta liivit tuntuman perusteella ja asiansa osaavan myyjän opastuksella. Jos kokolapun tiedot eivät miellytä, niin leikkaa vaikka lappu veks, mutta älä vain osta sitä kuppikokoa C ihan vain siksi, että ole päättänyt olla edelleen kyseistä kokoa aivan niin kuin olit jo lukioiässä.

Itse olen löytänyt nyt yhden merkin jonka liivit ovat omille puskureilleni aivan ylitse muiden. Kun ensimmäisen kerran vedin päälleni nuo Prima Donnan Madison Full Cup brat, kiljaisin ääneen riemusta kun näin kuinka liivit nostivat tötteröni aivan uusiin asemiin verrattuna aiempiin liiveihin joita olin pitänyt hyvinä. Tuntui kuin vyötäröltäkin olisi samoin tein kadonnut kymmenen senttiä.

Olen nyt parin vuoden ajan sovitellut joka liivienostoreissulla muitakin merkkejä ja malleja, mutta mitkään eivät ole vielä onnistuneet tuntumaan läheskään yhtä mahtavilta kuin Madisonit, joten olen kerta toisena jälkeen päätynyt kassalle vanhojen tuttujen kanssa. Kyseisen mallin salaisuus on siinä, että kuppi koostuu kolmesta kappaleesta joista yksi on rinnan ulkosivulla, antaen lisätukea sivusuunnassa. Ei siis leviä ryntäät kainaloihin vaan suuntautuvat suoraan eteenpäin! 😀

Jos siis olet isorintainen, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Prima Donnan valikoimiin. Hinnat ovat toki hieman suolaisia, mutta 80-90 € kunnon liivien tuomasta ilosta on kuitenkin loppujen lopuksi pientä. Ja sitä paitsi olen todennut Prima Donnat todella kestäviksi, sillä minulla on edelleen myös vanhimmat, lähes pari vuotta vanhat Madisonit käytössä ja ovat edelleen napakassa kunnossa. Eli hienosti ovat työskennelleet ihan jokaisen niihin käytetyn pennin edestä.

Mutta olipa kokosi sitten mikä tahansa, niin sanon sen vielä kerran: tee itsellesi ja rinnoillesi palvelus, ja esitä itsellesi kysymys: Ovatko liivini tukevat, mukavat ja oikean kokoiset? Jos edes epäröit vastata kyllä, niin syöksy kauppaan ja pyydä apua!

PS: blogimittakaavassa törkeän paljastelevat kuvat (bikineissä esiintyminenhän ei ole paljastelua, mut alusvaatteissa on) on omistettu niitä hartaasti odottaneelle MouMoulle! ;D


Veera sairasvuoteelta hei! Tai oikeastaan sohvalta jos ihan tarkkoja ollaan. Tein loppuviikosta lähes kaikki mehut vieneen parin päivän työreissun Helsinkiin ja eilen, lauantaina sitten puristin pari studiokuvausta vielä ihan viimeisillä voimillani. Sen jälkeen jo perjantai-illasta asti väijynyt karmea flunssa sitten rytisikin päälle kaataen minut suoraan sänkyyn.

Olo on kaikin puolin kamala enkä pysty ymmärtämään mikesi tämä päänsärky voi hellittää hetkeksikään. Huomisen vapaapäivän aikana olisi pakko toipua sen verran, että tiistaina pääsee töihin, sillä just nyt ei ole duunien puolesta sellainen rako, että ehtisi makailla kuumeisena kotona niistämässä.

Äänestyspaikalle on matkaa vain pari korttelia, mutta tänään kyllä toivoin, että olisin kerrankin käynyt piirtelemässä lappuun jo ennakkoon. Lupasin kuitenkin itselleni runebergintortun palkkioksi, kun vaan jaksaisin käydä hoitamassa tuon tärkeän tehtävän. Meinasin ensin mennä siitä missä aitaa ei ole ja vetää vaan toppakamat pyjaman päälle, mutta päädyin sitten kuitenkin edes vähän panostamaan äänestysreissun kunniaksi.

    

Yritin jopa huijata itseni jotenkin pirteämmäksi huulipunan avulla, mutta ei se kyllä valitettavasti toiminut sisäisesti. Eli ei vie huulipuna pois päänsärkyä. Outo juttu. Mutta kyllä se noin niin kuin ulospäin vähän hämää eukkoa elävämmäksi.

Olen jo monta viikkoa luottanut punaisten asusteiden voimaan muuten niin mustan talvipukeutumiseni kanssa. Mamman neulomalle Alina-huiville ei löydy oikein vastustajia minun kaapeista vaikka siellä paljon ihania lämpimiä neulehuiveja löytykin. Alina on kuitenkin ollut tänä talvena se ainoa ja oikea pehmeytensä, lämpönsä ja kauniin värinsä vuoksi.

Pirteät pitkävartiset sormikkaat ovat puolestaan mamman neulojaystävän taidonnäyte. Äiti oli saanut ne lahjaksi, mutta minä ihastuin niihin niin kovin, että sain mamman luovuttamaan ne minulle.

Ten Pointsin Pandorat ovat ehkäpä lempikenkäni juuri nyt. Harkitsen ihan tosissani hankkivani samat kamelinruskeina kevääksi. Syyskuusta ehkä tuonne toukokuun loppuun, eivät minun kymmenet villasukkani juuri lomaile. Onneksi oma kaappini on täynnä niin nättejä villiksiä, että saavat huoletta vilkkua kenkien varsista.

Muru tunnustaa lempivaatteillaan rakkauttaan niin kotiseutua kuin rokkiakin kohtaan. Eilen sen päältä kuoriutui illalla Karmarock-talkoohupparin alta Porispere-festaripaita ja tänään päätä lämmitti Karmarock-pipo. Mistä saatais jätkälle jonkin rokkifestarin kalsarit?

Kun numerot oli vapisevin käsin lappuun piirretty, oli palkinnon aika! Runebergin torttu ja maailman suurimmalla kermavaahtokasalla varustettu kuuma kaakao alakerran kahvilassa maistuivat loistavasti vaikkakin niiden syöminen ja juominen parin korttelin kuntoilun jälkeen otti ihan fyysisesti kunnon päälle. Niin heikko on mun oloni juuri nyt.

Oo, minun muru. Komeinta koko maailmassa. Herra on vaan ottanut vähän tosissaan Leevi and the Leavingsin laulamat sanat: ”tässä naamassa arpikin kaunistus olisi” ja hankki viimeksi elokuussa tikkirivin otsaansa koristamaan. Sais vaan keksiä arvelleen jonkin vähän raflaavamman tarinan kuin ”kaaduin baarissa rokkikeikalla johonkin terävään kulmaan”. Joku ”ryntäsin auttamaan työstäjän uhriksi joutunutta neitoa ja sain osuman rosvon nyrkkiraudasta, mutta näkisittepä miltä se rosvo näytti minun käsittelyni jälken”, kuulostaisi jotenkin huomattavasti jännemmältä ja sankarillisemmalta. 😀

Päätetään tämä sekava postaus vielä mahtavaan talvipukeutumisvinkkiin. Mikä olisi tyylikkäämpi tapa suojautua luihin ja ytimiin hiipivältä kylmyydeltä kuin verhoutuminen klassikko taideteokseen. Teddyvuori ja kaikki! 😀

Tämän tyylin huipentuman ja paljon muuta lämmikettä löytää Porin torin laidalla kulkevalla Nortamonkadulla sijaitsevasta Lakki- ja Hattukaupasta. Ja älkääs naurako siellä! Mun kaveri kertoi just ostaneensa sieltä oikein mahtavat lyhyet villahousut ja itse ihastelin ikkunassa ollutta nahkaista lentäjänlakkia. Kyllä pappakaupatkin voi yllättää iloisesti vaikkei nyt metso-fleecet iskiskään. 😉


Iiiih! Sain juuri ilmoituksen, että tämän alesesongin todennäköisesti paras löytöni oli juuri saapunut ensimmäiseen välietappiinsa, eli ystävän ovelle Amerikan maalla. Sitten on edessä vielä matka tänne kauas pohjolaan. Hieman kyllä jännittää, että millainen kaunokainen on livenä, mutta ainakin ensimmäisen silminnäkijähavainnon mukaan ihanalta näyttää.

Henkilökohtaisesti voin kyllä sanoa inhoavani  blogeissa esiintyviä  ”tässä pientä sneak peakia mun ostoksesta! (ja kuva jossa näkyy parhaassa tapauksessa ostoskassin kulmaa)”-postauksia, mutta tällä kertaa sorrun itse innoissani samaan ”enpäs kerro enempää. lällällää”-typeryyteen. Olen nimittäin niin innoissani tuosta ostoksesta, etten malta olla ihan hiljaa, mutta en uskalla hihkua vielä tämän enempää ja esitellä kokonaisempaa kuvaa ennen kuin uutukainen on oikeasti todella omilla käsivarsillani. Mutta kyllähän te nyt jo tuosta nurkastakin näette, että törkeän upeeta blingblingiä on luvassa!

Äääh, kello on taas ihan liikaa! Etenkin kun aamulla on herätys jo kuudelta ja luvassa on tiukkaa kuvaussettiä koko päivän ajan. Mutta tällä kertaa mä olenkin oikeastaan menossa töihin ihan ennennäkemättömällä innolla ja se johtuu siitä, että mulla on uusia mahtavia työkaluja!! Ei enää tympeää taistelua ja kiroilua onnettomien käsisalamoiden kanssa, sillä valaisuhommat miljöössä hoituu tästä eteenpäin Ranger Quadroilla. Olen ehtinyt intoilla tuliteriä vehkeitä jo vajaan viikon, mutta meidän eka yhteinen oikea työkeikka on luvassa vasta huomenna. Mä en melkein malta odottaa. Kyllä mä siis osaan intoilla jostain muustakin kuin kengistä ja käsilaukuista. 😀

Mutta nyt mä kaadun hotellin pehmeisiin lakanoihin ja pidän koko yön peukkuja pystyssä, että tämän Radissonin aamiaiscroissantit ovat kunnollisia, muten kameran takana on hyvin hyvin pettynyt ja kiukkuinen valokuvaaja. Nih. Se on kuulkaa vakava asia ne croissantit.