15.09.2011

Posted at 10:12h in Yleinen by
0 Likes

Koko päivä ruokakuvien läpikäyntiä takana ja vielä pitäis hieman pusertaa itsestään kuvankäsittelyfiilistä ennen kuin pääsee kotiin ja viettämään huomenna vapaapäivää. Mutta, koska lihapullat, pihvit sun muut vilkkuvat sen verran kiivaina verkkokalvoillani, että on pakko pitää pikku breikki ennen lapsikuvien pariin siirtymistä. Ja mitenkäs sitä paremmin viettäiskään hengähdyshetkeä kuin bloggaamaalla. 😀

Yksi viimeviikolla muistikortille tarttunut asu ei ole vielä ehtinyt esille kenkiä lukuunottamatta. Viikko sitten olin hetkellisesti ihan innoissani kaiveltuani hyllyjen kätköistä kesän levänneitä housuja ja neuleita. Pukeutuminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta ja tunsin jopa huolestuttavaa innostusta värejä kohtaan normaalin syysmustan sijaan ja hipeltelinkin kaupunkikierroksella jos jonkinvärisiä rättejä. Mallinukkejen päälle puettuna moni asia näyttää hyvin paljon houkuttelevammalta kuin omassa vaatekaapissa. Leijonankeltaista en sentään ihasteluistani huolimatta syyspuvustooni hankkinut, mutta yksi kaunis hiekan värinen paita ja ihanan punainen huivi muuttivat luokseni horjuttamaan mustan monopoliasemaa.

Mustan knallin lähes kasvettua päähäni kiinni, kaipasin myös sille hieman vaihtelua, jotta suosikiksi noussut hattu ehtisi välillä edes tuulettua kunnolla. Monenmoisia pääasioita soviteltuani paras fiilis tuli ehdottomasti Lindexin Indiana Jones -henkisestä huopahatusta. Ja seuraavana päivänä olinkin ainakin ulkoisen olemukseni puolesta valmis metsästämään kadonneita aarteita.

keinonahkahousut/H&M, hattu/Lindex, nilkkurit/Clarks, huivi/Esprit, Takki/Monki, kasmirneule/La Redoute, ellos

Olen selvästikin kadottanut sen ennen sisälläni asuneen naisellisen korkokenkä/minihame beiben, sillä nykyään tuntuu, että viihdyn sitä paremmin, mitä rentummalta ja jätkämäisemmältä vaatteeni tuntuvat ja näyttävät. Sen sijaan että astelisin lantio keinuen teräviä korkokenkien kopinalla säestettyjä askelia, tömistelen mieluummin raskailla saappailla huolettomia harppauksia.

Polvipussit, ruttuiset lahkeet, ryppyinen paita, ilman peilin apua kaulaan heitetty huivi ja suihkun jäljiltä olevan karvakasan peitoksi heitetty hattu, siinä minun tyyliteesini tälle syksylle. Ilmojen viiletessä lisätään reseptiin vielä villasukat joiden varret saavat reilusti vilkkua kengistä.

Laukkuakaan ei tarvitse joka aamu arpoa uusiksi, kun se yksi ja rakas passaa loistavasti yhteen sellaisten adjektiivien kanssa kuin: huoleton, rento ja sopivasti rähjäinen. Kyseinen kaiken oikeasti tärkeän nielevä veska oli mukana myös kuvien turpeasilmäisellä Miss Jonesilla hänen suunnatessaan ristiretkelle omalle työpaikalleen.

Ja nyt kun kerran ääneen julistin renttumaisen jätkätyylin ihanuutta ja pimuasujen inflaatiota, niin ennustan (ja ehkä jopa toivon) tulevalle viikonlopulle jotain ehdottomasti säärien esittelemistä kaipaavaa toimintaa! 😀


10.09.2011

Posted at 22:15h in Yleinen by
0 Likes

Pienen paniikoinnin ja googlettelun jälkeen onnistuin lataamaan eilen koneelleni sellaisen recovery-ohjelman joka usean tunnin myllytyksellä löysi vaurioituneelta CF-kortilta kaikki torstain Amoprhis-kuvat. Tosin eipä siitä nyt niin kauheasti ollut iloa, sillä valot eivät suurimman osan aikaa keikasta todellakaan olleet kovinkaan optimaaliset valokuvaamista ajatellen. Kortilta siis löytyi muutama sata suoraan delete-nappulan kosketusta kaipaavaa ruutua ja sitten muutama ”no ihan kiva..” -otos, mutta ei mitään oikeasti ilahduttavaa.

Tässä kuitenkin muutama kuva torstailta ihan vaan fiilistelläkseni sitä mahtavaa asiaa, että lähdetään kohta murun kanssa kohti Euran Osmantupaa jossa on luvassa kolmas erä Amoja parin viikon sisään. Ja ei, minä en ole hullu, mä oon vaan hullu fani! 😀


09.09.2011

Posted at 23:08h in Yleinen by
0 Likes

Turpeasilmäinen hirviö täällä moi! Juuri kun aloin keskiviikkona (jolloin tämän postauksen asukuvat on otettu) iloita siitä, että kasvoni ja silmäni alkoivat olla jo lähes tulkoon ihmismäisessä kuosissa tai ainakin sellaisessa ettei ulkona liikkuminen enää hävettänyt, niin arvatkaapa miltä näytin taas eilen aamulla! Painajaisia aiheuttava kuva ja lisää tilannetiedotusta aiheesta postauksen lopussa, katsellaan eka toissapäiväisen kaupunkihaahuilun asu.

En mä osaa surkeassa olotilassani nyt oikein mitään muuta kuin että tykkäsin tuosta asusta ihan tosi paljon. H&M:n keinonahkapöksyissä on mukavuutta lisäävät  joustavat paneelit sivusaumoissa (katso tarkempi kuva TÄÄLTÄ)  ja sehän passaa tällaiselle isoreitiselle pyllerölle! ja mä olen housuihin hyvin rakastunut. Pirjo-Riitan pikkujoulujakusta karisee keski-ikäisyys kun siihen yhdistää hieman rokimpia elementtejä kuten bikerit ja nahkaa imitoivat pöksyt.

Monestiko muuten olette nähneet minulla valkoista paitaa? No en minäkään kauheasti sellaisia tapauksia muista. Mutta tällaisissa määrissä mä olen yrittänyt opetella tuon raikastavan ja puhdistavan värin käyttöä. Valkoinen on vaan jotenkin niin julma ja paljastaa vatsamakkarat paljon ilkeämmin kuin valon ja varjot imevä musta. Siksi kai se usein arastuttaa. 😀

 

Mut nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että tykkääkö tästä asusta kukaan muu kuin minä itse? Kun joskus sitä on itse ihan mielissään vaikka toisten mielestä menee ihan metsään. Mikä on tietysti huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että pukeutuisi muita miellyttääkseen ja inhoisi itse kyseisiä valintoja. Mutta mielenkiinnosta nyt silti kyselen. 😀

 

Mutta sitten vielä tähän Quasimodo-tilanteeseen. Älkää lapset järkyttykö, ei täti aina näytä ihan näin kamalalta.

Eilinen ja tämä päivä takana nyt tuollaisilla megaturvokkiluomilla. Kävin tänään lääkärissä aj sekin oli ihan ihmeissään, ei mitään käryä mikä tän aiheuttaa. Kun mitään meikkejä en ole silmiini siis pistänyt yli viikkoon. Eli kyseessä on nyt siis ehkä jotain muuta, mutta kukaan ei tiedä mitä. Lääkäri katsoi silmät sellaisella väriaineella ja totesi, että itse silmissä ei ole esim. mitään haavaumia tms. Muutenkin siis ihmeellistä on se, että tässä oireilee vain luomet, mutta itse silmät ja luomien sisäpuolet on ihan normaalit.

Sain nyt siis diagnoosiksi blefariitin, eli luomen reunan tulehduksen. Toinen epäilys (jonka itse esitin lääkärille) oli ruusufinni, joka mun googlettelujen perusteella voi aiheuttaa silmäoireita jopa ennen kuin oirehtii iholla muuten. Sain hoidoksi nyt viikon ajaksi jotain hydrokortisonia sisältäviä silmätippoja ja ohjeen puhdistaa silmäluomia varovasti pari kertaa päivässä. Eli kostutetulla pumpulipuikolla hilseilevää ihoa pois ja sitten ripsien tyveen niitä tippoja.

On vaan vähän se, että mikäli kyseessä sitten sattuukin olemaan se ruusufinni, jonka mahdollisuuden lääkärikin myönsi, niin kortisoni kuulema voi pahentaa tilannetta. Että ihmiskoe täällä menossa siis.

Tällaiset tunnelmat siis täällä. Tarkoitus ei ole tylsistyttää teitä vakituisesti kaikenmaailman sairaskertomuksilla, mutta tällainen ulkonäköön melko vahvasti vaikuttava juttu ja siitä nillitys varmaan sopii ihan hyvin tänne tyylin metsästyksen joukkoon. Voin nimittäin kertoa, että tällainen kaiken muun epämiellyttävyyden ohella vielä ulkoista olemustakin huonontava vaiva masentaa jotenkin paljon enemmän kuin sellainen joka ei näy ulospäin. (siis jos verrataan esim. kivultaan suht samantasoisia asioita).

Ihmisten ilmoilla miettii, että huomaakohan vastaantulijat jonkin olevan vialla ja että tajuaakohan ne, että olen kipeä vai ajatteleeko ne vaan, että ”ompa ruma ämmä”. Tekee vaan mieli vetää hattua syvemmälle ja lieriä naaman eteen ja toivoa, ettei lähitulevaisuus vaadi minkäänmoista edustavana esiintymistä. Quasimodo juhlamekossa se vasta olisikin mielenkiintoinen näky. 😀

Ihanaa viikonloppua kaikille!

PS. Ja jotta mulla ei varmasti olis kauheen hyvä mieli, niin mun muistikortti jossa on eilisen Amorphis-keikan n. 400 kuvaa, on vaurioitunut! Itku pääsee. Pitäkää peukkuja, että rescue-ohjelma löytäis kortilta mahdollisimman paljon kamaa. Nyyh.