Olin viime perjantaina taas pikaisella ”työ”reissulla Helsingissä ja tietäähän sen miten siinä käy.  Vaikka miten koittaisi kulkea vaan laput silmillä rautatie- tai bussiasemalta määränpäähänsä ja takaisin, niin aina se reissu tulee pelkkiä matkalippuja hintavammaksi. Arvaatte jo varmaan miten siinä taas kävi.

vagabond1

”minä ihan tästä pikaiesti kipaisen Kampin läpi, ihan kohta pitäis jo treffata Teemu Forumissa…jos nyt kuitenkin pikaisesti poikkean Vagabondilla ihan vaan katselemassa… mut hitto jos siellä on ne nauhalliset Korfut, niin toivottavasti ei oo omaa kokoo ettei tuu kiusausta..  äääh… mä melkein jo tiedän miten tässä saattaa käydä… menen silti.. Ai katsos, just oma koko hyllyssä.. ai hitto nää tuntuu hyvältä jalassa.. oo, näyttääpä ne hyvältä pillifarkkujen kans.. ja tää mun konjakin värinen laukkukin käy näihin ihan täydellisesti.. en kestä.. paljonkohan mulla on rahaa tilillä.. Hei, anteeksi saisinko sovittaa toisenkin jalan kenkää? Eikä.. en vaan kestä.. ihanat, täydelliset.. mulla ei olekaan vielä yksiäkään tän värisiä kenkiä.. ai jaa että viimeinen pari jäljellä.. ja just mun kokoa, pakko olla kohtaloa.. Joo mä otan nämä. Kiitti ja näkemiin!!”

vagabond_korfu3

vagabond_korfu4

vagabond_korfu6

vagabond_korfu5

vagabond2

Kengät olivat jo muutenkin lähes täydellisyyttä hipovat, mutta työreissulla oleva muru vielä viimeisteli onnellisuuteni, kun kuuli ostoksestani. Hän nimittäin lupautui maksamaan puolet kengistä, koska oli edellisenä iltana voittanut pokerissa tai missä lienee. Onneksi on sattunut rinnalle tuollainen mies, joka ei koskaan motkota mun kenkä- ja rättiostoksista. 😀

Vaikka seuraava kuva kertookin ehkä muuta, niin ihanat konjakki-Korfuni ovat ensimmäisen käyttökerran perusteella todella mukavat jalassa. Korko on juuri niin tukeva miltä se näyttääkin ja lesti on omalle jalalleni todella hyvä kuten Vagabondeissa yleensäkin. Perjantaina vaan sattui olemaan joku ihan käsitämätön turvotuspäivä, joten Manboyn keikalta yöllä kotiutuessa kintut näyttivät tältä.

jalat_korfu

Nauhoja vois varmaan ihan hitusen löysätä… 😀

Nyt on pakko mennä tiskaamaan loppuun.. Nim. ”en päässyt aamulla suihkuun, koska kylpyamme oli täynnä tiskiä”.  Joo mä tiedän mulla on tällä kertaa hieman outo tiskausmetodi….  😀


Välillä sitä aina miettii, että miksi ihmeessa olen säilönyt mm. rasiallisen lukioaikoina hamstraamiani erilaisia tukkapinnejä, karmeat megapohjalla varustetut klohmosaappaat ja vuonna -98 H&M:sta hankitun niittikäsilaukun. Mutta sitten yli vuosikymmen myöhemmin kaikelle tällekin löytyi vihdoin oikeutus, nostalgian täyteiset ysäribileet pomon kolmekymppisten kunniaksi!

90S2

90S1

Kananpersetukka pinneineen lähes juuri sellaisena kuin se oli vuonna -97 (silloin oli vielä rajumpi tupeeraus) ja ristikoru kuristamassa kaulaa. Tummat huultenrajaukset yhdistettynä vaaleaan kiiltoon ei sentään kuulunut ysärillä omaan habitukseeni, mutta nyt sitäkin piti vihdoin kokeilla.

Voin kertoa, että kolmen korttelin matka kaverin luo näissä tamineissa ja tällä ehostuksella oli varsinainen walk of shame.

Kekkereissä hupia revittiin yläasteaikaisten discohittien ja Singstar kiekumisen lisäksi mm. Suosikin etsintäkuulutuksista ja kysymyspalstoilta.

”Viking Gabriella 2.6.95 Sinä tummatukkainen poika verkkareissa ja valkoisessa paidassa. Muistatko kaksi tyttöä jotka hymyili sulle pelikoneiden vieressä. Mulla oli musta poolo ja siniset levikset. Jäit mieleeni, olis kiva tutustua paremmin. Kirjoittele jos kiinnostaa! Minttu”

”Dear proffa, mua on jo pitkään mietityttänyt yks biisi ja sen esittäjä. Biisin nimi on kait I love rock’n roll ja se oli Wayne’s world -leffassa. Kerro pliiz kaikki tuosta bändistä, oot ainoa toivoni!”

Oih, aika ennen Facebookia ja Googlea, kuinka vaivalloista ja söpöä! 😀