28.01.2011

Posted at 10:19h in Yleinen by
0 Likes

Nyt kun muutaman päivän päässä häämöttää uusi reissu ihanan Nelliinan kanssa, on hyvä aika tajuta, että yksi satsi kuvia meidän joulukuiselta Easy-Jetin sponssaamalta Manchesterin reissulta on jäänyt kokonaan julkaisematta. Postailin omia asuja ja ihmettelyä manse-tyyppien pukeutumisesta, mutta luonnoksista löytyi vielä sekalainen setti otoksia viikonlopulta. Eli lähes kaksi kuukautta matkan jälkeen, olkaa hyvä!

manse13

Juurettomat kulkurit ovat kautta aikojen vedonneet naisiin huolettomalla olemuksellaan ja siihen miesryhmään kuuluu myös iki-ihana Nuuskamuikkunen. Yritin hieman lämmitellä herraa, mutta se keskittyi vain musisoimaan huuliharpullaan. Matka alkoi siis saamalla pakit jo Helsinki-Vantaalla.

manse22

Manchesterin lentokenttä oli myöhään illalla lähes pelottavan hiljainen ja aavemainen. Tästä spaceship-tunnelmaisesta käytävästä tuli ihan mieleen V-sarjan emoalus.

manse21

Ah, brittiläistä omenasiideriä puupaneloidussa pubissa. Parasta. Hieman muuten itketti siiderin halvat hinnat etenkin kaupassa. 8-pack Magnersia 9 puntaa! En kestä.. Mun lähikaupassa siitä saa pulittaa melkein vitosen pullo. Vihaan meidän alkoholiverotusta. 😛

manse12

Iloiset ja innostuneet mansen matkaajat hotellimme vieressä koreilleen karusellin edustalla. Mielihaluista huolimatta en uskaltanut yrittää kyytiin. Ehkä nuo hepat ei olis kestänyt tällaista lähes 90-kiloista pikkutyttöä. 😀

manse23

manse20

Ulkomaanmatkoilla on aina pakko päästä ainakin yhteen kosmetiikkahelvettiin tutkailemaan kaikkia niitä meikkimerkkejä joita ei kotimaasta saa. Nelliina taitaa tässä etsiä loistavia luomivärisävyjä.

manse11

Jos meillä Suomessa on bloggaajat intoillut yksivärisistä Jumpin-haalareista, niin tuolla homma oli viety astetta pidemmälle. Tuostakin asusta voisi luulla meidän vierailleen naamiaisasuliikkeessä, mutta kuten korin teksti todistaa, olimme Primarkissa. Yksi nainen hamstrasi samanlaisia haalareita tiikerikuosilla useampia kappaleita. On mahtanut perhe olla tuliaisista enemmän kuin innoissaan.

manse7

manse24

manse10

Ihan meidän tallaamilla shoppailuhuudeilla oli myös kaunis katedraali, jota kävimme ihailemassa myös sisältäpäin. Jos aikaa olisi reissussa ollut enemmän olisin ehdottomasti halunnut jäädä messuun, sillä en ole koskaan seurannut mitään kirkollista toimitusta muualla kuin luterilaisessa kirkossa.

manse5

Matkoilla sitä saa aina myös muistutuksia siitä kuinka onnellinen saa olla, kun on katto pään päällä. On vaikeaa kuvitella miltä tuntuisi, kun koko pientä omaisuuttaan joutuisi kuljettamaan koko ajan mukanaan tietämättä mihin päänsä seuraavaksi kallistaa.

manse4

Onneksi Nelliina on yhtä lehtifriikki kuin minäkin. Ahmittiin oikein kunnon kasa paikallisia juorulehtiä viikonlopun aikana.

manse19

Ahmittiin illalla hotellissa ihan vähän jotain muutakin..

manse18

Ja katseltiin syömisen, juomisen, lukemisen ja meikkaamisen lomassa mm. X-factoria ja Tanssii tähtien kanssa, jossa oli livenä esiintymssä Take That. Voi sitä nostalgian määrää!

Mahti seura, mahti reissu! Ensi viikon Tukholman turneesta ei varmasti tule tippaakaan ikävämpi reissu, vaan huikea mahtavan upea ja viihdyttävä kokemus. Vielä kolme yötä matkaan!


27.01.2011

Posted at 23:17h in Yleinen by
0 Likes

Joku saattaa ehkä muistaakin kuinka onnellinen olin marraskuun alussa yksin viettämästäni minilomasta Scandic-Marskissa. Hehkuttelin jo tuolloin miten rakastan hotellien pehmeitä lakanoita ja kuinka niiden välissä nukuttuaan tuntee itsensä niin kovin rentoutuneeksi ja levänneeksi.

Viimeisen vuoden sisään olen onnekseni päässyt nauttimaan tuosta pienestä ylellisyyden tunteesta ilahduttavan usein ja jatkoakin on hotellikokemuksille luvassa jo ensi viikolla Tukholmassa. En malta odottaa, että näen millaisen huoneen me Bernsissä saamme!

Seuraavaa hotelliyötä odotellessa voin kuitenkin kuvien vielä hetkeksi palata toissa viikonlopun ylellisiin tunnelmiin Klaus K.:ssa, jossa vietin kaksi yötä.

klausk3

klausk2

Huone ei ollut suunnattoman suuri, mutta todella tunnelmallinen, viihtyisä ja lämminhenkinen. Hotellielämyksessä pienet yksityiskohdat ovat todella tärkeitä ja ainakin tämä tyttö ilahtui sunnattomasti, kun kaapista löytyi pehmoinen kylpytakki ja suihkutuotteissa tuoksuivat raikas eucalyptus ja piaprminttu. Myös minibaarin sisältö oli single malt -viskeineen ja viineineen ehkä hieman tasokkaampi kuin mihin olen tottunut.

klausk1

klausk4

Mutta mitä niihin pieniin yksityiskohtiin tulee, niin tuo yllä oleva kyllä jo enemmänkin vain huvitti.. koristerusetti vessapaperirullan ympärillä!!! Tokihan se tuolla tavoin näyttää hieman nätimmältä tuossa hyllyllä, mutta jotenkin naurattaa se mielikuva käytävällä näkemästäni isokouraisesta hotellisiivoojamiehestä kieli keskellä suuta näpertämässä rusettia paskapaperirullan ympärille. Tällaisista jutuista sitä tunnistaa astetta paremman hotellin. 😀

Toinen asia josta tasokkaan hotellin tunnistaa on tietenkin palvelu. Sain hyvän esimerkin innokkaasta palvelusta kun respan poika juoksi tiskinsä takaa ohjaamaan minua hissiin, kun minä tumpula en huomannut nurkassa olevan hissin odottavan minua ovi avoinna vaan tuijottelin vain tuskastuneena toisen oven edessä. Useimmissa majataloissa sokean asiakkaan olisi vain annettu rauhassa odotella. Pikku juttu, mutta kasvatti kyllä positiivista mielikuvaa paikasta.

Positiivista mielikuvaa lisäsi myös maittava The Best of Finland -aamiainen, joka oli monipuolinen, mutta ei liiallisuuksiin asti. Ihan joka sortimenttia ei tarvitse olla tarjolla, kun valitut tuotteet ovat loistavia. Hotelli joka tarjoilee aamiaisellaan yön yli haudutettua ohrapuuroa, oman keittiön marjahilloja ja ympäri Suomea pientiloilta hankittuja luomutuotteita on todellinen piristys suuryhtiöiden puolivalmisteita tarjoavien kilpailijoidensa rinnalla.

Kaikenkaikkiaan siis miellyttävä hotellikokemus. Voin suositella lämpimästi.

Tämä oli jo toinen hotelliaiheinen postaukseni.. Tästähän alkaa jo pikkuhiljaa tulla perinne. 🙂


27.01.2011

Posted at 13:44h in Yleinen by
0 Likes

Parin viikon takaisella Helsingin reissulla minulla ei ollut tarkoitus juurikaan edes eksyä kauppoihin eikä hankkia muuta kuin yksi harkittu asia, mutta jotenkin sitä aina tarttuu reisuilla pieniä juttuja mukaan melkein vaan kauppojen ohi kävelemällä.

Ostoslistalla oli ainoastaan Youth Vs. Futuren kullanvärinen sulkakoru ID:n synttärikemuihin kaveriksi kultaisille korkonilkkureilleni ja sitä suuntasimmekin MouMoun kanssa YVSF:n ja Antti Asplundin yhteisestä Island-liikkeestä hakemaan. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, että yhden korun sijaan poistuin paikalta kolmen ostoksen kanssa.

pakkaukset

Kaunis pakkaus on mielestäni tärkeä osa tuotetta ja miellyttävää ostokokemusta. Arkisemmatkin ostokset olisi aina kivempi kantaa kauniissa paperikasseissa tylsien muovikassien sijaan. Sekä YVSF:n että Asplundin korut on pakattu yksinkertaisiin tyylikkäisiin mustiin rasioihin jotka miellyttävät kovasti omaa silmääni.

kultasulka

Saatuani viime talvena mustan ristin Indiedaysin bileiden goodie bagista suhtauduin siihen aluksi hyvin epäröivästi ja säilöin sitä pitkän aikaa lähes käytämättömänä korurasiassa. Muutamien kertojen kokeilun jälkeen kuitenkin tajusin korun sopivan todella moniin asuihini olematta liian näkyvä ja sen jälkeen se onkin ollut käytössä kohtuullisen usein. Aina kun olo on tuntunut alastomalta ilman jotain kaulassa roikkuvaa, mutta mikään muu koru ei ole tuntunut oikealta, on konstailematon musta rasti pelastanut tilanteen.

Nyt luottokoruni on kuitenkin ollut kateissa jo reilun kuukauden verran. Meinasinkin jo ostaa uuden mustan, sillä se olisi ollut varmin tapa löytää kadonnut lammas heti kotiin palattuani. Ajattelin kuitenkin hieman pidemmälle ja tuumin, että jostain rojuläjästä se karkulainen vielä löytyy, enkä tee mitään kahdella tasan samanlaisella, joten päädyin nappaamaan mukaani läpinäkyvän ristin. Se toimii samoin kuin musta veljensäkin eli roikkuu kohtuullisen huomaamattomana mustien vaatteiden katveessa välkähtäen vain valon osuessa siihen oikeassa kulmassa. Juuri sopiva ”turvakoru”, joka vie itseltä liian alastomuuden tunteen.

Siitä huolimatta, että korurasiaan muutti uusikin risti, ei musta karkulainen ole vielä ilmoittautunut minulle, mutta ehkäpä sekin jostain sohvan alta vielä löytyy.

uniikkipakkaus

Kahden edellä nähdyn lisäksi vielä yksi kaunis asia hyökkäsi käteeni juuri kun käännyin kassalta lähteäkseni pois päin. Pakko oli vielä kipaista automaatille ja vaadin, että sillä välin Antti askartelisi tällekin ostokselle kauniin pakkauksen. Ja niinhän se poika teki!

En saanut pussista löytyvää rannekorua kuvattua samaan aikaan muiden ostosten kanssa, koska en raskinut tuhota sympaattista pakkausta vielä hotellilla. 🙂 Pakkauksen sisällä luuraavasta aivan itseni näköisestä kaunokaisesta lisää siis myöhemmin, kun se sattuu kameran eteen.