Olen ollut itseeni kovin tyytyväinen viime kuukausina onnistuttuani omasta mielestäni loistavasti hillitsemään shoppailuani. Olen mielestäni tehnyt viime aikoina vain melko harkittuja ostoksia ja ne muutamat heräteostoksiksi luetelavat hankinnatkin ovat olleet loistavia. Nettikaupoissa vetelehtimisestäkin olen selvinnyt ihan vain pelkällä katselemalla ja ihastelemalla. Vaikka ostoskoriin olisikin tullut haalittuatuotteita, niin viimeinen klikkaus ei kuitenkaan ole ollut ”tilaa” vaan selainikkunan punainen ruksi.

Tekipä elämäntaparemonttia sitten millä osa-alueella hyvänsä, niin repsahduksiahan sattuu. Yritän siis olla soimmamatta itseäni liikaa. Yksinäinen perjantai-ilta + mieli hieman maassa + Asoksen ale  = 42 € tappiot. En tunnusta todellista tarvetta (jonkinmoista himottelua kuitenkin) yhdellekään näistä kolmesta tuotteesta, joten nyt mentiin kyllä ihan huvinvuoksi-moodilla. Minun huonolla tuurilla tietenkin käy niin, että saan rangaistuksen tästä perusteettomasta tuhlailusta ja kaikki tilaamani jutut ovat kuitenkin väärän kokoisia. 😛

Mitä siis tarttui haaviin?

mekko

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin kaapistani ei tällä hetkellä löydy kunnon bile-pikkumustaa. Tuo tilaamani kolttu saa kyllä pienen miinuksen tuosta ohuesta olkaimesta, mekko olisi oarempi, jos molemmat olkaimet olisivat tuollaiset leveät, mutta 12 punnan hinnallaan se lunasti anteeksiannon. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa toivonut löytäväni pikkumustan juuri tuollaisella keskivartalolle armollisella rypytyksellä. Mä niiiiiin toivon, että se on sopiva! Ja toiseksi mä toivon, että tulis jotkut kekkerit joissa pitää kyseistä kolttua sitten kun/jos se on sopiva.

toppi

Neljän punnan hintainen valkoinen toppi on toistaiseksi lähipänä sitä, mitä olen jo hetken aikaa etsinyt, eli valkoinen siisti toppi vesiputous-kauluksella. Jostain syystä mä haaveilen sellaisesta perus farkut, valkoinen paita, bleiseri ja korkkarit asusta, mutta kauluspaita olisi liian virallinen eikä muutenkaan mua varten, joten ajattelin tuon mallisen yläosan sopivan fantasiani toteuttamiseen.

nilkkurit

Just. Mulla kun ei noita mustia kenkiä vielä olekaan… Nämä oli kyllä ihan puhdas ”ei mulla oo just tällaisia ja ne on niin halvatkin”-ostos. 16 £ nahkanilkkureista, jotka näyttää ainakin korkonsa puolesta siltä, että passaisivat ihan arkitallusteluunkin on mieletäni jo lähes tulkoon hinta, ettei heräteostokselta voinut välttyä. Etenkin, kun kengissä on lisäasennetta tuova vetoketjukoriste.

Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että nämäkin olisivat oikean kokoiset! Otin koon 5 jonka sanotaan vastaavan kokoa 38, mutta edelliset Asokselata hankkimani koon 4 nilkkurit osoittautuivat totaalisesti liian pieniksi. Jos taas vitonen on ihan pikkuisen iso, niin homma korjaantunee pohjallisella, mikäli muuten ovat passelit.

Tällaisia tunnustuksia siis. Olen syyllinen turhanpäiväiseen tylsyyksissään tehtyyn lohtushoppailuun! Mikä on rangaistukseni?

PS: Huuto.net -kohteeni menevät kiinni tänä iltana!


Toisinaan uutuuden viehätys saa täysin unohtamaan kaikkien niiden jo kauemmin itsellä olleiden vanhempien asioiden hyvät puolet. Uusi vaate tuntuu hetken aikaa paljon paremmalta ja jännittävämmältä kuin vanhat ja uusinta levyostosta tulee pyöritettyä soittimessa tauotta jopa kyllästymiseen saakka. Sitten yhtenä aamuna jokin unohdettu vanha ystävä putoaa hyllystä syliin ja osoittautuukin paljon tuoreemmaksi ja raikkaammaaksi kuin muistitkaan. Voi sitä jälleennäkemisen riemua ja iloa!

20101008

Tänään tuoreelta on tuntunut mm. eteisen hyllyn perältä löytynyt H&M:n suuri miestenosastolta kauan sitten hankittu huivi, joka olikin yllättäen kerännyt aivan uutta luonnetta rypistyessään kasassa muiden asusteiden alla koko pitkän kesän. Ei se sileänä näyttänyt lainkaan näin hyvältä. Kuka tarvitsee sislitysrautaa tai plastiikkakirurgia, rypyt tuovat uskottavuutta!

20101008_3

Punaiset Onyxin nahkakengät ovat jo yli kahdeksan vuotta vanhat, mutta niin ne vaan kerta toisensa jälkeen osoittautuvat parhaiksi kengiksi jotka olen koskaan omistanut. Voisin kävellä näillä vaikka maailman ääriin. Koskaan ikinä milloinkaan, eivät nämä reissussa jos toisessakin rähjääntyneet rakkaani ole satuttaneet minua. Eivät edes ensimmäisenä päivänään, jolloin tallustin niillä kilometritolkulla Etelä-Italiassa sijatsevan kylän rantakallioilla ja pikkukujilla.

Myöskään nämä eivät ole säilyneet kauniin ja nuoren näköisenä, mutta eletty elämä ja sadat yhdessä tallatut kilometrit niissä kyllä näkyvät. Punaiset popot tuovat lohtua ja turvaa ja muistuttavat minua kaiken kaaoksen keskellä siitä, että elämässä on myös luotettavia asioita ja pysyvyyttä.

20101008_2

Tämän päiväisen asun kolmas kaapin perällä vietettyjen pitkien kuukausien jälkeen tuhkasta noussut elementti  on toissakeväänä hankkimani Sakin biker-nahkatakki, joka raukka joutui jäähylle uudempien rotsien tieltä. Mutta tänään mikään ei olisi voinut tuntua oikeammalta kaverilta kuin tämä takki. Vielä joitakin viikkoja sitten nahkaista ystävääni sovittaessa mieleeni nousi sana jäykkä. Tänä aamuna rotsi oli negatiivisen jäykän lisäksi ainoastaan rehellisen ryhdikäs ja sehän ei voi olla huono määre se.


Enpä olisi vielä jokin aika sitten ainaisia legginssejä jalkaan vetäessäni uskonut kuinka innoissani tulen vielä olemaan sellaisesta vaatekappaleesta kuin farkut. Farkut kuuluivat kyllä lempivaatteisiini vielä silloin joskus muutama vuosi ja neljä vaatekokoa sitten, mutta sitten tulivat joustavat ja mukavat legginssit ja parikymmentä kiloa. Sitkeästi minä aina ostin yhdet uudet farkutkin aina edellisten käydessä pieniksi, mutta lähes aina ne tuntuivat kuitenkin jotenkin epämiellyttäviltä ja jäivät melko pian kaapin perälle. Ja sitten, kun ne seuraavan kerran olisi halunnut jalkaansa laittaa ei nappi taaskaan mennyt kiinni. Joo tiedän, olen kamala luuseri, kun laihduttamisen sijaan olen vain aina tyytynyt ostamaan seuraavaa kokoa. sellaista se elämä vaan joskus on.

Jostain syystä viime perjantaina iski tunne, että nyt olisi taas kerran pakko saada farkut. Leggarielämä on alkanut tylsistyttää ja puuduttaa ja olen viimeisten kuukausien aikana innostunut kovastikin muutamista oikeista housuista. Olin kyllä jo kaupungille töiden jälkeen suunnatessani valmiiksi alistunut sille omassa mielessäni kaikkein todennökäisimmälle vaihtoehdolle, että yksiäkään minulle mahtuvia farkkuja ei löytyisi. Eikä nyt ainakaan sellaisia jotka vielä näyttäisivät hyvältä.

muotiviikko_asu

Kaikki sellaiset ns. oikeat farkkumerkit saatoin heti jo unohtaa, niissä kun ei vyötärön tuumakoot riitä alkuunkaan. Hirmu kivat ne Leviksenkin uudet Curve ID farkut joista on niin kirjoiteltu, että nyt kuule kurvit kunniaan, kaikille löytyy mahtavasti istuvat farkut! Nii just. Sallikaa mun nauraa. Onneks mulla on kuitenkin jo ihan realiteetit selvillä, joten tajuan olla menemättä nöyryyttämään itseäni paikkoihin joissa myydään kokoon 32″ loppuvia merkkifarkkuja. Suuntasin siis Lindexiin, josta olen viime vuosina löytänyt monet kivat farkut. siellä kuitenkin oli vaan typeriä matalavyötäröisiä malleja tarjolla, jotka aiheuttivat sovituskopissa ainoastaan kasvavaa itseinhoa.

Farkkujen osto on kyllä sen verran masentavaa puuhaa, että meinasin heittää rukkaset sovituskopin nurkkaan jo ekassa kaupassa, mutta jostain kuitenkin kaivelin vielä uutta sisua kävelläkseni toiseen ruotsalaisten ketjupuljuun. KappAhlissa sitten suoraan läskinurkkaan ja latasin lapaseen kasan pöksyjä ja marssin koppiin ihan varmana siitä, että ne on kaikki ihan kauheita. Mutta kuinka kävikään.

20101003

Turhaan ei ole KappAhl mainostanut Magic-farkkujaan. Ne kun lupaavat antaa tukea ja kohottaa ja jopa antaa hoikemman olon. en tiedä noista tuesta ja kohotuksesta, mutta kun muruni ensimmäinen kommentti uusia mustia pöksyjäni esitellessä oli, että näytän kuulemma pienemmältä, niin pakkohan siitä oli ilahtua.

Eilisen asukuva ei valitettavasti anna farkuista yhtään sen parempaa ja selkeämpää kuvaa kuin tuo lauantainenkaan, joten teidän täytyy vain luottaa sanaani. (ja minun täytyy yrittää saada housuista oikeasti selkeitä kuvia) Malli on juuri sopivan perus, suora ja melko kapea. Ja mikä parasta, ne ovat riittävän korkeat pitääkseen vatsan ja jenkkakahvat sisällään. Näillä farkuilla minultakin löytyi vyötärö ja se vielä asettui sinne mihin se kuuluukin.

KappAhlilla löytyy noita Magic-malleja sekä ’normi’naisille, että meille XLNT-sarjassa painiville (mä edelleen jaksan huvittua näistä muka kannustavista läskimallistojen nimistä). Suosittelen kyllä muitakin pylleröjä näitä testaamaan, ehkä joku muukin yllättyy positiivisesti. Hinnat 39,95-49,95 €.

Yksi syy siihen miksi aloin kyllästyä legginsseihin oli se, että niiden kanssa paitojen oli aina oltava pitkiä. Heti pitikin eilen sitten kiskoa päälle tuo Amsterdamista ostettu t-paita, jota ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan osaksi kalsariasua. Kuka sitä nyt jaksaisi vuositolkulla piilotella persettään, kun ei siinä kuitenkaan satu olemaan mitään suurempaa valuvikaa? En minä ainakaan!. Ja nyt ei sitten enää tarviikaan, kun on uudet perää hyväilevät pöksyt!

PS. Kyllä, jouduin tälläkin kertaa ostamaan isompaa kokoa kuin koskaan aiemmin, mutta tiedättekö mitä? Tällä kertaa se ei masentanut lainkaan. Voisiko tässä kohtaa siis sanoa, että ’huippu ostos’!