12.05.2018

Posted at 19:58h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö Olympuksen kanssa-

Kun otat käyttöön jonkin uuden laitteen, niin käsi sydämelle, jaksatko lukea käyttöohjetta? Ainakaan jos se on pidempi kuin kaksi sivua? Niinpä, en minäkään. Sitä pitää vaan alkaa painelemaan nappuloita ja toivoo parasta.

Tämän yleisen vaivan nimeltä käyttöohjelaiskuuden vuoksi kokosin tähän postaukseen vinkkejä yhden itselleni hyvin tutun vehkeen käyttöönottoon. Kun siis kaivat paketista upouuden Olympus-kameran, niin tässä muutama asia, jotka kannattaa tsekata!

Lataa akku, kiinnitä objektiivi ja laita muistikortti paikoilleen

Kierrä objektiivia ihan reippaasti kunnes se selvästi napsahtaa paikoilleen. Mikäli näytössä näkyy vain mustaa (vaikka linssinsuojus on otettu pois), ei objektiivi ole ihan kunnolla kiinni. Eli irrota ja kiinnitä uudelleen. Objektiivin lukitus vapautuu  kamerarungossa olevaa pyöreää nappulaa painamalla.

Kiinnitä kaulahihna

Olen monen monta kertaa neuvonut tätä asiaa ihmisille kuvien kera ja asennellut uudelleen väärin ja pitämättömästi kiinnitettyjä hihnoja, joten tsekkaa oikea tapa näistä kuvista.

Mikäli kaulahihna tuntuu turhalta, niin suosittelen pientä rannehihnaa. Se on hyvä varmistus kameraa kädessä pitäessä, mutta ei vie juurikaan tilaa laukussa. Itse tykkään käyttää nimenomaan rannehihnoja.

Valitse kieli

Kun käynnistät kameran ensimmäistä kertaa pyytää kamera valitsemaan kielen. Haluatko valikot suomeksi vai englanniksi? Vahvista valintasi painamalla OK. Suosittelen jotain itselle tuttua vaihtoehtoa. Vaikka tuohan se toki mukavaa lisäjännitystä kuvaamiseen, kun yrittää arpoa, että mitäs se ”tiedostomuoto” tai ”salama” olikaan puolaksi!

Kuvassa ympyröitynä valikoissa liikkumisen kannalta oleelliset nappulat

Aseta päivämäärä ja aika

Käynnistettäessä kameraan on hyvä heti asettaa myös päivämäärä ja aika. Mikäli tämän kohdan ohittaa, tulee kamera vinkumaan puuttuvista tiedoista aina käynnistettäessä.

Ja ei pelkoa, nämä päivämäärätiedot eivät tule näkymään kuvissa niin kuin ysärin pokkarikameroiden kuvien alareunoissa loistavat numerot! 😀 Päivämäärä- ja aika tallentuu vain metatietoihin jotka siis näkyvät kun tiedostoja tarkastelee koneella.

Nyt kamera on siis käyttövalmis. Helpoiten ja nopeimmin kuvaamiseen pääsee toki käsiksi täysautomaatilla (valintakiekossa vihreä AUTO), mutta suosittelen lämpimästi, että jo heti aluksi uskaltaudut kokeilemaan myös muita kuvausohjelmia.

Esim. P on myös automaattinen kuvausohjelma, jolloin kamera valitsee kuhunkin tilanteeseen sopivan aukko/aika -yhdistelmän, mutta voit kuitenkin tehdä paljon säätöjä myös itse (esim. valotuksen korjaus, eli kuvan tummentaminen tai vaalentaminen, valkotasapaino, ISO-herkkyys). Kannustan aina aloittelijoitakin valitsemaan tämän kuvausohjelman täysautomaatin sijaan.

Vasemman puoleinen otettu täysautomaatilla. Kamera haluaa vaalean ympäristön vuoksi valottaa kuvan liian tummaksi. Oikean puoleinen kuva otettu kuvausohjelmalla P korjaamalla itse valotusta plussalle.

Vihreä täysautomaatti on siis kuvaamisen kannalta vähän sama asia kuin istuisit satasta ajavan auton kyydissä voimatta itse ohjata. Toivot vain, että auto menee sinne minne toivot. Välillä täysautomaatilla napsitut kuvat onnistuvat hienosti, jossain olosuhteissa puolestaan kohtaa pettymyksiä. P-asennossa voit kuitenkin jo ns. käännellä rattia ja painella jarrua tai kaasua ja näin ollen enemmän hallita millaisen kuvan haluat saada aikaiseksi.

Sitten kun opettelet kuvaamaan manuaaliasetuksilla, voitkin ajaa ihan juuri sinne minne tahdot itse valitsemallasi vauhdilla. Ah, mikä mahtava metafora tämä olikaan! 😀

MUUTAMA MUU VINKKI ASETUKSIIN

Kuten sanoin, kamera on noiden edellä mainittujen valmistelujen jälkeen jo ihan käyttökunnossa. Mutta, jos kameran sielunelämä kiinnostaa hieman tarkemmin, niin lukaise myös seuraavat valinnaiset asetusvinkit!

Kuvan laatu

Suurimman JPG-tiedoston laatu on lähtökohtaisesti asetettu olemaan Fine. Mutta, jos haluat kuvata kaikista parasta JPG-laatua, niin voit vaihtaa suurimman kuvakoon laaduksi Superfine. Tällöin kamera ei pakkaa tiedostoa niin paljon. (Ja luonnollisesti kuvia mahtuu kortille hieman vähemmän kuin laadulla Fine.)

Tämä asetus löytyy MENU-valikosta.

MENU -> MUKAUTETTU VALIKKO (hammasrattaan kuvake) -> välilehti F -> (resoluutio) ASETUS -> Vaihda L F asentoon L SF.

 

Tarkennuksen merkkiääni

Argh, itsellä ainakin menee aina ihan hermo, jos saan käteeni kameran, jossa on päällä tarkennuksen merkkiääni. Se piippaus on erityisen häiritsevää esimerkiksi kirkossa, kun kesken vihkimisen useampi vieras alkaa zoomailemaan kameroineen kera piipityksen. Itse siis otan omista kameroistani tarkennuksen äänen aina pois päältä.

Jos ääni on sinustakin turha ja ärsyttävä, saat sen pois MENUn mukautetusta valikosta.

Paina MENU -> siirry valikossa alaspäin kohtaan MUKAUTETTU VALIKKO -> siirry välilehdelle C2 -> YLIN KUVAKE (alla kuvassa) on tarkennuksen merkkiääni -> klikkaa edelleen oikealle ja vaihda toiminnon kohdalla oleva PÄÄLLÄ asentoon POIS ja hyväksy painamalla OK.

Ah, mikä ihana hiljaisuus!

Lämpimät värit

Toinen asetus, jonka itse tykkään aina käydä uuden kameran saadessani muuttaa pois tehdasasetuksista, on automaattisen valkotasapainoasetuksen ”pidä lämmin väri”. Tuo asetus nimittäin toisinaan saattaa aiheuttaa fiilistä, että kuvat ovat hieman keltaisempia kuin pitäisi.

Lämpimät sävyt toki imartelevat esimerkiksi henkilökuvissa, mutta jos kuvia ottaessa useinkin tulee tunne, että ovat omaan makuun liian kellertäviä, niin kannattaa käydä klikkaamassa tämä asetus pois päältä. Näin automaattista valkotasapainoa käyttäessä kamera pitää neutraalit värit lämpimien sijaan.

Löytyy paikasta: MENU -> MUKAUTETTU VALIKKO -> Välilehti F (WB/Väri) -> WB AUTO Pidä lämmin väri -> valitse POIS

Huom! PEN E-PL9:ssa tämän saa muutettua myös kuvaustilassa WB AUTO -asetuksen kohdalla Info-nappulan kautta. Vanhemmissa malleissa onnistuu vain tuolta Menu-valikon kautta.

 

EDIT: Mikäli oman kamerasi menu-valikossa tuo mukautettu valikko (hammasrattaan kuvake) ei ole aktiivisena, etkä siis pääse siihen, on se ensin aktivoitava. Se tapahtuu menu-valikon alimmassa asetusvalikossa (jakoavaimen kuva). Sieltä valittava custom menu/mukautettu valikko aktiiviseksi.

 

Asetusvalikko (tämä koskee nyt varsinkin PEN E-PL9:ä)

OK-nappulan alta avautuva valikko on PEN ysissä hieman muuttunut aiempiin malleihin verrattuna. Oletuksena sieltä nimittäin avautuu aiempaa pienempi osa toiminnoista.

Mikäli haluat OK-nappulan avaavan selkeämmän ja monipuolisemman oletusvalikon, voit käydä vaihtamassa sen Menun mukautetun valikon välilehdellä C1. Ylin kohta, Ohjausasetus (Control Settings). Vaihda kuvausohjelmien asetus asentoon LV-SCP (Super control panel).

Mutta tämä on siis ihan makuasia, kummanlaisesta valikosta enemmän pitää. Vaikka pitäisikin OK-nappulan alla suppeamman valikon, niin laajemman Super Control Panelin (kuvassa) saa tarvittaessa päälle kuvassa (alla) ympyröidystä nappulasta.

Kasvojen tunnistus

Toinen tehdasasetuksena päällä oleva ominaisuus, jonka itse otan aina pois käytöstä, on kasvontunnistus. Tykkään ihan itse valita käyttämäni tarkennuspisteen ja olen kokenut kasvojen tunnistus -toiminnon aina häiritseväksi.

Kasvojentunnistus löytyy helposti Super Control Panelin keskeltä. Siinä se naurunaama hekottaa oikein antaumuksella (katso kuva yläpuolella). Klikkaa itsesi OK:lla sen asetuksiin ja valitse OFF, niin olet jälleen itse tarkennuksesi herra!

Mikäli kamera vielä puuttu, mutta et tiedä mikä olisi sinulle se oikea, niin apua valintaan PENin ja OM-D:n välillä saat TÄSTÄ POSTAUKSESTA.

EDIT: Uusimman, kesäkuussa 2021 ilmestyneen, PEN E-P7:n esittelyn voit lukea TÄÄLTÄ.


11.05.2018

Posted at 19:59h in Yleinen by
0 Likes

Siis eihän siitä ole montaakaan viikkoa, kun vasta mietin, että mitäs vaatteita ja kenkiä sitä kaivelisi kapeista talvikamppeiden tilalle. Intoilin nahkarotsista, bomberista ja tennareista. Ja tänään sitten ihan puskista rikottiinkin jo helleraja! Porissa mitattiin tänään huimat 25,1 astetta.

Että eihän mun garderoobi pysy nyt yhtään tässä tahdissa. Mulla siis talvitakit edelleen roikkuu naulakossa ja villahuivit pursuilevat eteisen hyllyiltä. Kiskoin tänään päälle mustan trikoohaalarin ja tennarit ja meinasin läkähtyä.

Piti siis nopeasti selata menneiden kesien asukuvia, jotta tiedän mitä seuraavaksi etsiä kaappien kätköistä. Tosin sitten kun vihdoin kaikki kesäsandaalini jostain tavoitan, niin tämä hyvällä tuurilla kolme päivää kestävä Suomen kesä on varmaan jo ohi.

Mutta ainakin nämä menneiden kesien suosikkijutut pääsevät käyttöön tänäkin vuonna:

Kesä on turbaanien sun muiden huiviviritelmien aikaa. Aion ehdottomasti jälleen kunnostautua tämän asusteen käytössä!

Työajan ulkopuolella käytetyimmät kesäkenkäni ovat jo monen vuoden ajan olleet Crocsin nilkkaremmilliset kiilakorkosandaalit. Nuo nahkaiset Leigh Ann -wedget aion syöksyä hakemaan varastosta heti tämän postauksen kirjoitettuani!

Tuo valkoinen neulemekkokin näyttää edelleen silmääni tosi kivalta. Ja hitsi, mullako on tuollaiset punaiset kiilakorkosandaalitkin? 😀

Ei ole kesää ilman rentoja maksimekkoja. Näitä ”yöpaitoja” minulta löytyy tämän sinisen lisäksi ainakin musta. Ja tässäkin kuvassa jalassa on Crocsit!

Tuo oranssin punainen Your Facen mekko jäi viime kesänä aika vähälle käytölle, mutta nyt mulla on vaihteeksi taas punaisempi olo. Ehkä tätä nähdään päälläni siis useammin. 

Mietin jo viime kesän lopulla, että onkohan noista henkkamaukan ikivanhoista sandaaleista enää lainkaan eläjäksi. Kestäisivätpä vielä yhden kesän!

Jos vapaalla tassuttelen mieluiten sandaaleissa, niin tulen tänäkin kesänä viettämään työpäiväni enimmäkseen OTZ Shoesin espadrilloissa. Täydellistä mukavuutta pitkiinkin päiviin.

Olen enemmän mekko- kuin shortsi-ihminen, mutta nämä pellavashortsit ovat kyllä kiva hellepäivän vaate todella lyhyestä mitastaan huolimatta. 

Ja sitten kun ei ole helle (eli 99,9% kesästä), pitää muistaa kaikki kivat haalarit!

Eli ei tässä kai sittenkään tarvitse panikoida. Eiköhän mulla jotain päällepantavaa ole kesäsäihinkin. 

Mites siellä ruudun toisella puolen menee, joko on bikinit ja hellemekot kaivettu esiin?


09.05.2018

Posted at 21:01h in Yleinen by
0 Likes

Mun lauantaina Antti Tuiskun keikalle pukemani asu näkyi täällä jo yhden tiimikuvan verran, mutta nyt on vuorossa vielä lisää otoksia. 

Minulla oli siis päälläni joskus jo talvella H&M:n alesta ostamani plus-,alliston kukkahaalari, jota en ollut vielä aiemmin ehtinyt ulkoiluttaa. Joku teistä saattaa muistaa kuinka olen joskus pari vuotta sitten kirjoitellut kuinka pitkään ”pelkäsin” haalareita ja ajattelin etteivät ne ole minun vartalolleni tarkoitettu vaate. Mutta sitten niitä kivoja haalareita, jotka päällä tykkään peilikuvastani, alkoikin tulla vastaan vähän sieltä sun täältä.

haalari – HM+ / kengät – HM / laukku  – Rebecca Minkoff / korvikset – Mine Gûngör (saatu)

Tästä  Nanson pilkkuihanuudesta mun haalarihurahdus alkoi. Perästä seurasi tämä  Asoksen trikoohaalari, jonka omistan myös mustana. Ja nyt kaapista löytyy siis myös tämä kukkapuku.

Ei siis pidä tuomita mitään vaatekappaletta täysin, haalareita kuten vaikkapa mekkojakin kun on vaikka minkä mallisia. Osa ei todellakaan sovi omalle omenavartalolleni, mutta löytyy paljon niitä passeleitakin. Jos siis kärsit haalarikammosta, mutta vähän kuitenkin kiinnostelee, niin anna sovituskopissa mahdollisuus! 

Ajattelin, että Anatuden keikalle sopisi pieni kimallus, joten ripustin korviini Mine Güngörin pinkit korvakorut ja taiteilin kasvoilleni hieman kimallusta Essencen uusilla glittereillä (saatu). En ole kummoinen meikkitaiteilija eikä tuo glittereillä puuhaaminen vielä oikein tuttua, mutta ihan kivalta se mielestäni näytti.

Tukkaankin sitä hieman roiskin ja taisipa sen puuhan ansiosta myös Iinan kylpyhuone saada osansa tähtipölystä.

Halusin pelata kenkien suhteen varman päälle, joten jätin suosiolla korot kaappiin ja tassuttelin matalilla nahkaisilla hopeatossuilla. 

Mutta vaikka asu oli mielestäni aivan ihana ja tykkään tuosta haalarista todella paljon, niin yksi ihan kammottava vika siinä kuitenkin on…. Tämä:

Yyyh, rintsikat näkyy! Mä koitan tosi kovasti pitää kiinni omasta pukeutumissäännöstäni, että rintaliivit ei asuissa vilahtele muuta kuin omasta selkeästä halustani jonkun selkeän koristeellisen asian vuoksi. Koristenauhat voivat näkyä kaula-aukosta, tai voin vaikka pukea kauniit liivit läpikuultavan puseron alle, mutta sellaiset ”en nyt parempaankaan pystynyt” -viritykset ovat ihan nounou. Paisti nyt.

Olen jättänyt paljon kivoja vaatteita ostamatta siksi, ettei alle ole mitään sopivaa rintsikkaratkaisua. Etenkin juuri avoselkäisiä vaatteita on tullut jätettyä paljon kauppaan tämän asian vuoksi. Off shoulder -puseroiden ja ohut olkaimisten toppien kanssa pärjää useimmiten olkaimettomilla liiveillä, mutta tällä rintavarustuksella on turha haaveilla mistään selän paljaaksi jättävistä liimatissiliiveistä tai kanafileistä. 

Sovittelin tätä haalaria kotona ihan hiton monta kertaa ja mietin, että pidänkö vai palautanko. Oli tosi tosi lähellä, etten tuon selän aukon vuoksi pistänyt vaatetta paluupostilla takaisin. Mutta joku kukkapuvussa kuitenkin vetosi niin paljon, että olin valmis rikkomaan omaa sääntöäni.

Joten sieltä se nyt sitten liivien takaosa pilkottaa. Ja tiedän, ei se ole maata kaatavaa, eikä varmaan kukaan muu siihen juurikaan huomiota kiinnittäisi. Mutta itselle tämä oli iso myönnytys. 

Mutta pitää toivoo, ettei tässä päde porttiteoria, että annettuani pirulle pikkusormen pian mulla vilkkuu milloin minkäkin näköiset ja väriset olkaimet vaatteiden alta ihan estoitta. 😀

Mutta edestä päinhän haalari on tosi kiva! Suhtaudun toisinaan omaan tukkaani ajatuksella ”en itse näe sinne taakse, niin ei se voi mua häiritä!”. Sama ajatus auttoi hyvin myös tähän tissiliivinipotukseeni. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Onko sulla jotain tiukkoa pukeutumissääntöjä, joista toisinaan hampaita kiristellen päädyt luistamaan?