Kävin kampaajalla tiistaina. Mutta oikeastaan vasta tänään sain kunnolla käsityksen hiusten nykyisestä mitasta. Olin nimittäin pitänyt tukkaa tiistaista saakka vain pinneillä pään päälle kasattuna. Tänään sitten vihdoin pesun jälkeen tarkastelin paremmin, että minkä kokoinen karvalakki päähän oikein jäikään.

Edellä muutama hiusten entisestä mitasta kertova kuva. Eli pisimmillään latvat ylsivät hieman solisluun alle. En kasvattanut hiuksia todellakaan mitenkään suunnitelmallisesti, vaan tykkäsin vaan siitä että sotkunutturasta sai isomman, kun oli pidempi takkukasa.

Noin pitkänä en kuitenkaan yhtään tykännyt pitää hiuksiani auki. Ulkokuva kertonee fiiliksistäni. Niinpä annoin vihdoin Maikun saksille töitä enemmän kuin latvojen tasoituksen verran ja tässä lopputulos:

Minä taidan taas olla lyhyttukkainen tyttö muutenkin kuin sielultani!

Värin puolesta koitettiin saada vanhaa punaista piiloon ja tilalle suklaisen ruskeaa. Kyllä se punaisuus sieltä edelleen latvaosasta hieman läpi paistaa, mutta se ei toki haittaa.

Pituutta lähti tällä kertaa vihdoin ihan reippaasti. Ja paksuimpia kohtia tuolta päältä vähän kevennettiin, jotta hiukset asettuisivat kivemmin, jos haluankin pitää niitä auki. Tässä mitassa, juurikin näin hieman kiharaan rutistelemalla, voisin nimittäin taas ajatella viihtyväni välillä hiukset auki hulmuten. Ainakin tänään onnistuin viettämään päivän pahemmin hiuksista ärsyyntymättä. 

Kun mittaa on selkeästi aiempaa vähemmän, jaksaa tukka paremmin vetää itseään hieman kiharaan. Tämän päivän rutistellut laineet syntyivät ihan vaan kuvan aineilla (tuotteet saatu). Schwarzkopfin Mad About Waves -sarjan shampoo ja hoitoaine yhdistettynä pesun jälkeen käytettyyn tekstuurisprayhin saavat luontaisesti taipuisat hiukseni mukavasti astetta enemmän mutkalle. Millään viisipiikkistä kummemmalla työkalulla en siis hiuksiin koskenut. 

Tavallaan hiusmalli ei siis juurikaan muuttunut, kun sama vanha ananastukka se edelleen on, mutta silti tuntuu taas ihan uudelta!


-Kaupallinen yhteistyö Oscar de la Rentan kanssa-

Eri elämänvaiheet kaipaavat eri parfyymeja. En voisi mitenkään enää käyttää vaikkapa sellaista tuoksua, joka välittömästi vie minut muistossani paikallisen yökerhon tahmaiselle tanssilattialle vuonna 2003.

En myöskään tahdo tuoksun muistuttavan teiniaikojen poikaystävästä taikka siitä yhdestä parin kuukauden säädöstä. Elämän mentyä eteenpäin on monta ihanaa tuoksua jäänyt hylättynä kaapin perälle, koska en halua enää aktiivisesti ajatella niiden mieleen tuomia asioita.

Minulla ei ole nyt hetkeen ollut käytössä mitään kovin merkityksellistä tuoksua. Tai olisiko enemmänkin niin, että elämässäni ei ole tapahtunut mitään niin suurta, että se olisi leimannut ainuttakaan käyttämistäni hajuvesistä.

Sain hetki sitten tämän upean näköisen kukkaispullon, joka pitää sisällään Oscar de la Rentan uutuustuoksun Bella Blancan. Yhtä aikaa raikas, mutta lämmin ja monikerroksinen tuoksu on juuri omaan parfyymimakuuni sopiva.

Ensituoksu on hedelmäinen ja kepeä, mutta pohjatuoksun santelipuisesta lämmöstä löytyy aikuisen naisen itsevarma fiilis. Puutarhan vehreydestä inspiraationsa saaneesta tuoksusta löytyy myös vivahteita valkoisista ruusuista, päärynän makeutta ja häivähdys kielon ja appelsiinin kukkia.

En ole pitkään aikaan ottanut käyttöön yhtään uutta tuoksua, joten toivotin tämän veistoksellisen pullon ilolla tervetulleeksi hyllyyni. Toivoisin, että Bella Blancasta tulisi pitkästä aikaa sellainen parfyymi, jonka muistan vuosienkin päästä, ja jonka lempeisiin vivahteisiin yhdistän tärkeitä ja hyviä muistoja.

Olisi ihanaa vuosikymmenen päästä tätä pulloa nuuhkaistessa muistaa sellainen ajanjakso elämässäni, jolloin opin jälleen haaveilemaan ja löysin elämääni tavoitteita. Haluaisin tästä parfyymistä määrätietoisesti itseään kehittävän ja rohkeasti uralla ja muussakin elämässä haastavan Veeran tunnustuoksun.

Toivoisin vielä vanhanakin tuoksumuiston vievän minut aikaan, kun vihdoin löysin oman polkuni. Voisiko tästä tulla jopa se tuoksu, josta ei enää tarvitse luopua?

mekko – Marks & Spencer

Oscar de la Rentasta minulla on brändinä vahva muistijälki jo lapsuudesta. 15 vuotta minua vanhemmalla Isosiskollani oli merkin ikoninen Oscar -tuoksu ja siihen kuuluva talkki. Tuo suuri valkoinen rasia, jonka päällä oli iso upea kukkanen, oli mielestäni ihan hurjan kaunis ja kiehtoi minua kovasti.

Tunnustankin nyt siskoni, että minä aina salaa kävin sitä talkkia kylpyhuoneessanne tuoksuttelemassa ja tupsuttelemassa! Bella Blancassa on ihanasti samaa valkoisen värin ja kukkien tuomaa ylellisyyden tuntua kuin tuossa jo lapsena ihailemassani tuotteessa.

Parfyymeissä pullolla on mielestäni todella suuri merkitys. Bella Blancan pullo on kolmiuloitteisessa ja veistoksellisessa ulkoasussaan yksi kauneimpia pakkauksia joita tuoksuhyllyssäni on koskaan nähty.

Romanttisen ilmeensä vuoksi se sopisi aivan loistavasti myös häätuoksuksi. Jos teissä siis on tulevan kesän morsiamia, niin kannattaa ehdottomasti käydä nuuhkimassa sopisiko tämä sinun tärkeän päiväsi tuoksuksi.

Minusta olisi ihan mahtavaa joskus tavata teitä lukijoita ja siksi kutsunkin teidät kaikki perjantaina 16.3. Helsingissä oleilevat lukijat Sokoksen kosmetiikkaosastolle tutustumaan tähän ihanaan uutuustuoksuun.

Olen keskustan Sokoksen kosmetiikkaosastolla Bella Blancan tuoksupisteellä pe 16.3. klo 16.30-18.30 yhdessä Oscar de la Rentan maahantuojan konsulentin kanssa. Paikan päällä voi tutustua tuotteeseen ja osallistua arvontaan, jossa neljä onnekasta voittaa itselleen tämän hurmaavan tuoksun!

 

 

 


Haluaisin nyt jakaa yhden elämänohjeen: älä avaa mikroaterian muovikalvoa siitä kulmasta, joka on itseäsi päin. Etenkään, jos päälläsi on valkoinen pusero. Ääneen lausuttuna tässä virkkeessä kumisi syvä kokemuksen soundi. Jos kaipasit ohjenuoraksi jotain syvällisempää ja sielua syleileviä aforismeja, niin joudut etsimään muualta. 

Mutta toisena käytännönläheisenä vinkkinä muistutettakoon jälleen kerran, että luonnonmateriaalit ovat pop. Pellavapaidan ja villaneuleen yhdistelmä on täydellinen etenkin pakkaskeleillä. Ei palelua ja hytinää, ei sähkön ritinää ja rätinää. Vain mukavuutta ja kerrosten välissä viipyilevää lämmön tunnetta. 

Pellavapuseroita halajavan kannattaa pitää silmänsä auki tulevina kuukausina, sillä tämä rempseän ruttuinen materiaali valloittaa kauppojen hyllyjä erityisesti kesää kohden mennessä. 

farkut – Junarose (saatu) / pellavapusero – Marks & Spencer / neuletakki – J.Lindeberg / kengät – Asos / korvikset – Jatuli (saatu)

Tämä asu on arkinen, ajaton ja jopa tylsä. Mutta hyvällä tavalla. Mutta toisaalta, eihän punaiset leopardibuutsit jalassa voi olla ihan kauhean tylsä!

Huomenna olis yksi noin tunnin kestävä työkeikka, mut muuten olisi ihan vapaa viikonloppu tiedossa. Yleisestä fiiliksen noususta kertoo paljon se, että mulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että voisi tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua ja nahistua kotona. En vaan vielä yhtään tiedä mitä se olis! Pitäisköhän pistää WhatsApp laulamaan ja koittaa metsästää jotain piristävää seuraa itselle huomiseksi. (My dear Pori friends, oisko ehdotuksia?)