21.11.2017

Posted at 22:18h in Yleinen by
0 Likes

Olin ihan juuri kaivellut pipot ja lapaset kesäsäilöstä ja kokenut vahvan herätyksen viininpunaisen värin kanssa, kun piipahdin lokakuussa Junarosen showroomilla. Siinä mielentilassa ensi kesän väriloiston katselu tuntui hyvin oudolta ja kukkaprintteihin orientoituminen meinasi aluksi olla hankalaa.

Aika nopeasti sitä kuitenkin pääsi fiilikseen, kun henkarissa roikkuvien vaatteiden tuijottelun sijaan alkoi kiskomaan kolttuja päälle. Muutama kierros peilin edessä ja aloin jälleen uskomaan, että kyllä se kesä vielä joskus koittaa. Tässä mekkojen myötä muutama esimerkki siitä miltä Junarosen ensi kesä näyttää.

Tämä kaunis vihreän sävy kyllä sopisi hyvin myös syksyyn ja miksei talveenkin. Tämä on taas niitä värejä joita ei oikein omasta kaapistani löydy, mutta joka kerta sovittaessa huomaan sen minulle sopivan.

Tässä mekossa ihastutti etenkin tuo ”tasselihelma”. Olkain-/hiharatkaisu hieman kummeksutti aluksi, mutta ei tuo hassummalta päällä näytä. Kuvitelkaa tähän kaveriksi ruskettuneet sääret (joo, kuvitelmaksi ne aina omalla kohdalla jääkin), sirot sandaalit ja iso korikassi. Tulis jo se kesä! Ja paistais edes yhtenä vapaapäivänä aurinko!

Tätäkin mekkoa katselin ensin henkarissa, että plääh. Oudoksutti niin värit kuin mallikin. Mutta taas se nähtiin, että kannattaa sovitella muutakin kuin sellaisia mihin heti ihastuu. Tämäkin maksimekko on päällä ihan toisen näköinen kuin henkarissa. Rintojen alla olevat kiristysnauhat aina vähän arveluttavat minua, mutta tässä kiristys osui juuri sopivalle kohdalle.

Kaftaani vaan bikineiden päälle ja kohti rantsua! Eli, jos lomailet ensi vuonna jossain missä voi kuvitella tarkenevansa rannalla tai uima-altaan reunalla, niin tässäpä oiva reissuleninki. Korujen avulla muuntuu rantakaavusta myös illallisasuksi. Loisto reissumekko siis. Ja hyvin armollinen. Sana, jota plussavaatteita kuvaillessa kyllä inhoan yli kaiken, mutta juuri sellainen tuo hurpale on.

Ja sovittelukierroksen todellinen yllättäjä tulee tässä… mummolan verhot! Mut jumatsuikka miten mä tosta kukkakoltusta innostuinkaan kiskottuani sen päälleni. Malli oli vaan ihan just eikä melkein ja pirteä punainen sävykin ilahdutti. Tämäkin mekko on helppo kuvitella kesällä niin arkeen kuin juhlaankin asusteita muuttelemalla.

Nyt siis tarttis lusia enää joku reilut puoli vuotta ennen kuin kesähepeniä pääsee käyttämään. Myyntiin nämä toki tulevat jo kevään aikana, mutta kuka sitä nyt rantamekoissa tarkenee ennen kuin lumet sulaa. 

Löytyikö suosikkia?

 


20.11.2017

Posted at 22:21h in Yleinen by
0 Likes

Uuteen viikkoon käynnistyminen on jotenkin kankeaa. Kun on sunnuntai-iltana löllöillyt kashmirpöksyissä sohvalla viltin alla, pitää maanantaina tehdä kaikkensa, jotta lasku arkeen ei olisi kivuliaan kova. Huomaankin usein maanantaisin haluavani pukeutua tosi lämpimästi ja pehmeästi. 

Tänään oli onneksi aika lempeä maanantai muutenkin. Ei mitään aikataulutettua, vaan nukuin pitkään ja menin iltapäivällä työhuoneelle hommiin. Vuorasin kuitenkin minun ja maanantain välin hyväilevän lämpimällä alpakkaneuletakilla. Toimistolla olisi hyvin tarjennut ilmankin, mutta pehmeä neule ja sen tuoma ekstralämpö tuntui jotenkin lohdulliselta. 

farkut – KappAhl (saatu) / t-paita – H&M / neuletakki – Alpa (saatu) / kengät – Betty London / korvikset – Viaminnet (saatu)

Sain tämän kotimaisen Alpa-vaatemerkin Drizzle-neuletakin jo kesällä, mutta kylmästä suvesta huolimatta neule tuntui liialta kyseiseen vuodenaikaan. Niin paljon kuin neuleita rakastankin, niin huomaan kesällä käyttäväni mieluummin muunsorttisia pitkähihaisia. Syksyn myötä 100 % alpakan villasta valmistettu neule kuitenkin vihdoin pääsi kunnolla käyttöön.

Olen aika herkkäihoinen ja hyvin tarkka etenkin juuri neulevaatteiden kanssa, etten pukeudu mihinkään kutittavaan. Esim. perus lampaanvilla on aina ollut itselleni ihan nounou. Muistan joskus lainanneeni kaverilta sellaista perinteistä norjalaisneuletta ja melkein raavin itseni hengiltä. 

Alpan Drizzlekin oli parilla ensimmäisellä käyttökerralla hieman kutittavan tai karhean tuntuinen suorassa ihokosketuksessa, mutta luotin, että neule ns. oleutuu nopeasti käytössä. Äitini teki aikoinaan artesaani-opintojensa päättötyön alpakasta, joten materiaali on siksi tuttu jo lapsuudesta saakka. Olin kutinan katoamisen suhteen oikeassa.

Pidin neuletakkia hetken ulkona kostealla ilmalla ja käytin ekalla kerralla alla pitkähihaista trikoopaitaa. Tämän jälkeen viimeinenkin tunne karheudesta katosi ja herkkä nahkani sen hyväksyi. Nyt monen käyttökerran jälkeen karheudesta ei ole enää tietoakaan.

Ai että, alpakkaneulepostaus, mikä ihana tekosyy julkaista nämä kuvat Kirjurinluodon kesäasukeista!

Vaikka näitä veijareita jonkin verran Suomessakin kasvatetaan, niin Alpan neuleiden materiaalit tulevat kuitenkin ihan Alpakoiden luonnollisilta elinalueilta Perusta. Tuotteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Suomessa ja Latviassa.

Alpan toisen pitkän neuletakin, Twilightin voi muuten kurkata vaikkapa täältä Iinan päällä!

Näin pluskokoisena ihmisenä toivoisin markkinoille enemmän laadukkaita luonnonmateriaaleista valmistettuja neuleita joiden koot riittäisivät myös meille muhkummille. Tämä Alpan XL-kokoinen Drizzle olisi omasta mielestäni parhaimmillaan itseäni hieman pienemmän ihmisen päällä, jolloin se olisi hieman väljä. Itselleni tämä on tällainen ”aika justiinsa”.

Mukava tämä on minunkin päälläni ja hyvin voi näin avonaisena pitää, mutta kaipaisin silti yhden X:n lisää.  Alpalta kyllä kertoivat jo miettineensä kokovalikoiman kasvattamista. Toivotaan, että näin vielä tapahtuu! 

Kuinka moni muu pluskokoinen toivoo lisää tarjontaa neulemarkkinoille?


19.11.2017

Posted at 20:02h in Yleinen by
0 Likes

Lähdettiin perjantaina murun kanssa ulos syömään sillä ajatuksella, että suunnataan siitä sitten läheiseen kuppilaan katsomaan tuttujen bändiä. Ja voi luoja, oltais oltu molemmat jo klo 21.40 ihan valmiita kotiin ja nukkumaan, mutta soitto alkoi vasta kymmeneltä.

Oltiin niin väsyneitä vanhuksia, että oltais suunnattu jo parin biisin jälkeen koisimaan ellei paikalle olisi tullut ystäväpariskunta, jota ei olla nähty aikoihin. Sinniteltiin sitten väkisin noin puoli kahteentoista saakka, jotta ehdittiin vaihtamaan kuulumisia. Että hurja oli siis meno tänäkin viikonloppuna! 

Mut tuli nyt siis sen verran sentään käytyä ihmisten ilmoilla, että pistin oikein blingbling-puseroa päälle ja korkoa jalkaan. Lauantain viihdyinkin sitten kokonaan aamutakissa kotona. Sen asun jätin kuvaamatta. Tämä varmasti harmittaa kaikkia kovasti. 😀

Metallinhohtoinen pusero säilyttää keveän ilmeensä, kun alle ei pue mitään rintaliivejä kummempaa. Liikaa paita ei kuitenkaan paljastele. Alle olisi sopinut loistavasti naruin koristellut Gorsenian liivit, mutta halusin testata juuri perjantaina saapuneita Marks & Spencerin ohuita multiway -liivejä, että miten toimivat ilman olkaimia. Ja kyllähän ne hyvin päällä pysyi. Otin liiveistäkin kuvia, joten teen niistäkin postauksen.

legginssit – Marks & Spencer / pusero – Junarose (saatu) / bleiseri – KappAhl (saatu) / rintaliivit – Marks & Spencer / kengät – Wonders / korvikset – Pramea (saatu) / rannekoru – Salmiak Studio

Tuntuu nyt näkyvän tämä marraskuun ankeus myös pukeutumisessa, kun olen viime aikoina käyttänyt taas tosi paljon mustaa. Mutta vähän mustaa tuntuu olevan kyllä korvienkin välissä. Siksi se eilinenkin meni ihan vaan aamutakissa, kun oli kunnon marrasmasispäivä eikä oikein tehnyt mieli edes herätä. Pitänee taas vaihteeksi tehdä perinteinen positiivisten asioiden lista, jotta muistaa ettei tässä oikeasti mitään hätää ole. Tämä on vain luonnollista pimeydestä aiheutuvaa tympeyttä.

Mä tiedän, että nämä työhuoneen nurkassa otetut asukuvat on vähän ankeita, mutta parempi vaihtoehto tämä on kun ei asukuvia pimeyden vuoksi lainkaan. Kyllä tuossa joskus neljän kuukauden päästä ehkä taas ehtii päivänvalon aikaan ulos kuvaamaan! Ja meinasin sanoa, että silloin varmaan vähän mielikin piristyy, mut eiks se sitten ookin jo kevätmasennuksen aika? 😀