07.11.2017 Ikäkriisiä pukkaa – kitinää silmärypyistä
Ai luoja, että mulla meinaa iskeä ikäkriisiä aina kiinnittäessäni huomion kurttuisiin silmänalusiini! Mut kai se on vaan hyväksyttävä, että kun mittariin on muutaman viikon kuluttua kilahtamassa kokonaiset 36 vuotta, niin ei sitä vaan enää näytä 19 vuotiaalta. 😀
Että kyllä sitä itse kukin joutuu toisinaan käymään keskustelua itsensä kanssa minäkuvaa koskien. Mä suhtaudun itseeni suurimman osan ajasta todella positiivisesti ja olen sinut useimpien ns. vikojeni kanssa. Mutta joidenkin muutosten kanssa sitä tuntuu menevän hetken aikaa, jotta ne hyväksyy osaksi itseään.
Aikoinaan vatsani leikkausarpi oli esimerkiksi asia, jonka kanssa meni aikaa jotta sen pystyi unohtamaan ja tuntemaan sen osaksi omaa kehoa. Se tuntui pahalta ja näytti mielestäni rumalta. Vuosia myöhemmin en juurikaan enää muista koko arpea (paitsi silloin kuin se kutiaa ihan helvetisti) ja silloin kuin muistan, se tuntuu tärkeältä osalta omaa kehoa ja sen tarinaa.
Nyt muutosprosessin ja vastarinnan kourissa on selkeästi iän tuomat muutokset ihossa. Silmien ympärille pikku hiljaa syntynee juonteet ja leukapieleen ilmestynyt pigmenttiläiskä. (Miten niin pikkuinen läntti voikin ärsyttää niin älyttömästi??? :D) Niihin minun silmäni osuvat peilin edessä niinä päivinä, kun olo on ankea ja väsynyt. Virkeinä ja iloisina päivinä huomaa ennemmin kivat silmät niiden ryppyjen keskellä.
Kosmetiikkateollisuus takoo miljoonia juuri tämän muutosvastarinnan vuoksi. Vaikka kuinka tekee töitä itsensä kanssa pysyäkseen peilikuvan kanssa ystävinä vuosien tuomista muutoksista huolimatta, niin ei sitä silmänympärysvoidetta ja ryppyrasvoja vaan pysty jättämään kauppaan. Kylppärin kaappiin se silmänympärysvoide mulla kyllä tuppaa useinkin jäämään.
Ehkäpä kraaterini eivät olisikaan vielä niin hurjat, jos olisin ymmärtänyt läträtä voiteiden kanssa huolella jo sieltä kaksvitosesta asti! Sitä emme saa koskaan tietää.
samettilegginssit – Marks & Spencer / pusero – Kappahl XLNT / kengät – Dr. Martens / korvikset – Viaminnet (saatu)
Mutta kyllä tää taas tästä. Tätä ikäkriisiä ja oman naaman kriittistä tutkailua on havaittavissa enimmäkseen tässä marraskuun aikana syntymäpäivään valmistautuessa. Jotkut ikävuodet tuntuu karummilta kuin toiset. Nyt on sellainen astetta ahdistavampi numeromuutos tuloillaan. 36 kun on jo vajaa nelikymppinen reilun kolmekymppisen sijaan. Siinä sitä onkin sopeutumista.
Silmänympäryskraatereista ahdistumista saattoi ryydittää myös reilun viikon kestänyt flunssa, jonka aikana iho on muutenkin mennyt huonoon kuntoon. Nokka punoittaa niistämisestä ja olo on kaikin puolin nuutunut, niin onko se nyt ihmekään, jos vähän naamakriisiä pukkaa.
Mut hei, mulla oli kuitenkin ihan sairaan siistit korvikset ja pirtsakan väriset kengät! Ja huikeen hyviä kuvia kuvasin tänään töissä. Silmärypyt ehkä iän myötä pahenee, mutta taidot sen kun paranee. Ja se jos mikä on hienoa vuosien ja kokemuksen karttumisessa.
