Eiiiii, ei se saa olla vielä ohi! Kesä nimittäin. Minä kun en oikein ehtinyt edes huomaamaan, että sellainen oli. Vai oliko sitä ylipäätään? Joku hieman talvea valoisampi pätkä tässä ollaan eletty, mutta montakaan kesän tunnusmerkkiä ei kohdallani ole toteutunut.

En ole uinut, en maannut rannalla, en pussikaljoitellut puistossa, en hillunut yömyöhään festareilla, en grillannut, en saunonut rantasaunassa, en ole tehnyt yhtään mitään sellaista ihanan klassista kesäasiaa, mistä aina talven pimeydessä haaveilee. Nyt oli rehellisesti sanottuna itselläni niin kesätön kesä, ettei ehkä ikinä. Surettaa kyllä vähän. 

All work and no play on kyllä kasvattanut kesän aikana kivasti pankkitilin saldoa, mutta mitä iloa siitääkään on, jos ei ehdi niillä rahoilla tekemään mitään kivaa. Kuvittelin pitäväni tässä syyskuun alussa lomaa, mutta hups, en osannut taaskaan sanoa mihinkään ei, joten kalenterihan on jo töitä piukassa. En siis lähde etsimään kesää mistään etelästä. Koska mä oikein opin????

Ei pitänyt kyllä negailla noin paljon kesän ohikiitämisestä, vaan piti vaan todeta, että nyt on muutamana päivänä ollut niin paljon syksyn merkkejä näkyvillä, että pakko kai se on uskoa. Työkaveri oli eilen pukeutunut kevytuntuvatakkiin! Itse menin eilen nukkumaan kashmirneulehousuissa ja villasukissa. Ja pukeuduin toissapäivänä ekaa kertaa kuukausiin neuletakkiin. Pitkään ja pehmoiseen neuletakkiin, johon kietoutuminen on todellakin merkki syksystä.

Mutta sukkia en suostu vielä jalkaani laittamaan! Vaikkakin eilen meinasin kyllä kohmettua futiskentän laidalle ja sukkia saattoi ehkä olla vähän ikävä..

Näitä kuvia katsellessa totean, että sopiipas tuo viininpunainen mulle hyvin! Ostin neuletakin viime viikonloppuna Vilasta, kun pyörin Helsingin Forumissa bussin lähtöä odotellessa. Mies totesi, että mennään tuntia myöhemmällä bussilla, kun siihen oli paljon halvemmat liput, mutta hän ei todellakaan tullut ajatelleeksi, että mulle reilu tunti tapettavaa aikaa kauppojen keskellä ei ole mulle varsinaisesti säästöä. 😀

No, en mä shoppaillut enempää kuin tuon neuleen ja Marks & Spenceriltä yhden t-paidan. Että en nyt ihan ranttaliksi pistänyt. 

Kirjoitin mun omissa pukeutumissäännöissä siitä, että hihat kuuluu aina kääriä, jos eivät ole jo valmiiksi vajaamittaiset. Tässä nyt sitten kuvallinen havainnollistus asiasta miksi en viihdy hihat pitkinä.

Mun mielestä on vaan jotenkin todella paljon skarpimman näköistä, kun ranteet ja hieman käsivartta näkyy. Sellainen hihat ylös ja hommiin -meininki, kun taas ainakin tällaisen neuletakin hihat pitkinä fiilis on jotenkin nuutuneempi ja väsyneempi. En tiedä, asia voi olla vain mun omassa päässäni. Mutta joka tapauksessa oikean puolimmaisessa kuvassa näyttää mun mielestä harkitummalta ja jotenkin reippaammalta.

Helvetti, ne on pelkät hihat, tää juttu on niin vaan mun omassa päässäni. 😀

housut – Vero Moda / t-paita – Kude Design (saatu) / neuletakki – Vila / kengät – OTZ shoes / korvikset – Aarikka

Nyt tarttis taas kääriä hihat ja lähtee duuniin. Alkaa vähän jo tää iltavuoroviikko ryydyttää. Yksi syksyn merkki lisää on se, että tällä viikolla on pitänyt jo kuvata kiekkoa. Ja tänään taas! Ei oo pesäpallokausikaan vielä ohi. Miksi ei voida pitää kesälajit kesälajeina ja talvilajit talvilajeina? Ihan luonnonkiertokulun vastaista tämmöinen. 


Miten voikin ihminen tulla onnelliseksi jostain tavarasta, tai siis vaatteesta tällä kertaa. Oli pakko tulla hihkumaan tätä iloani tänne ihan välittömästi, kun olin näihin onnentuojiin pukeutunut.

Sain siis vihdoin ja viimein itselleni kashmirneulehousut! Olen himoinnut tällaisia unelman pehmeitä pöksyjä jo vuosikausia kadehdittuani sellaisia alunperin äidiltäni. Lähes kaikki vastaantulleet yksilöt ovat kuitenkin olleet vähän turhan kalliita  omaan budjettiini. Viime talvena olisi Marks & Spencerillä ollut yhdet muistaakseni hintaan 129 €, mutta kun vihdoin olisin mennyt niitä hakemaan, oli oma kokoni jo loppu.

Mutta nyt, nyt on vuosien haaveilu vihdoin muuttunut todeksi! Täällä minä istun onnellisena sohvalla ja lämmittelen futismatsissa kohmettunutta persustani pehmoisissa kashmirhousuissa. Suuri onni löytyi loppujen lopuksi niinkin arkisesta paikasta kuin H&M:n nettikaupasta. 

Kashmirneulehousut 89,99 €, koot 32-44. 

Minähän olen näitä aina haaveillut nimenomaan kotihousuiksi. Talven kylminä iltoina nämä jalassa on ihana kömpiä jopa nukkumaan. Housujen pariksi puen tietenkin kashmirneulepuseron. Maailman ihanin pyjama on siinä.

Mutta hyvin hyvin todennäköistä kyllä on, että en haluaisi riisua näitä lainkaan, joten tulee varmaan käytettyä ihan muutenkin. Ainakin nyt alkuun, kun ovat vielä hyväkuntoiset ja nukkavapaat. Itse en kuitenkaan osaa ajatella näiden kaveriksi korkkareita, vaan tennarit.

Samassa paketissa muuten tuli myös sovitukseen pari Henkkamaukan kashmirneulepuseroakin, joten voin infota, että ainakin tästä ja tästä neuleesta mahtui isoimmat koot hyvin tällaiselle 48 kokoisellekin. Valitettavasti kummankaan neuleen vaaleanpunainen ei ollut mulle sopiva sävy, joten lähtevät molemmat palautukseen. Mutta jos siis pehmoinen kashmir kiinnostaa, niin tuolta löytyis edullisesti. Koko valikoima löytyy Premium Quality tuotteiden sivulta.

Kashmirhousut, I’m so happy! Mun talvi on pelastettu!


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Ai että, mies teki eilen aivan loistavaa tomaattikeittoa ja isosta kattilallisesta riitti tänään lounaaksikin. Ehdin kantaa mikrossa polttavaksi kuumentuneen soppalautasen juuri pöytään saakka, kun tajusin kuinka suuressa vaarassa olinkaan juuri ollut hosuessani keittokattilan ja kauhan kanssa.

Sillä mikä onkaan tomaattikeittoroiskahdukselle alttiimpi asia kuin ensimmäistä kertaa päällä oleva puhtaan valkoinen pusero! No ei sitten mikään. Ei ole mitään muuta materiaa, joka niin kovasti vetäisi puoleensa tomaattikeittoa, ketsuppia, punajuurta tai punaviiniä kuin valkoinen paita. Vetovoima on sitä suurempi, mitä uudemmasta vaatteesta on kyse.

Sain lautasen käsistäni ja ihokarvani olivat kauhusta pystyssä. Paidasta oli päästävä eroon ennen lusikkaan tarttumista! Niinpä päädyin nauttimaan keittolounastani ilman paitaa. Ja ottamaan siitä vielä kuvan, kun kamera oli siinä jo valmiiksi jalustalla. Ehkäpä arkikuva olisikin pitänyt olla tilanteesta, jossa näkyy, että otan kuvaa itsestäni syömässä keittoa tissiliiveissä. 😀 😀

Arkea on myös kuvan nurkista pilkistävä kaaos. Ei ole taas hetkeen ehtinyt ja jaksanut paneutua kodin siisteyteen. Ehkä viikonloppuna koittaa siivouspäivä.

Niin ja se sairaan hyvä mausteinen ja nopeasti valmistuva tomaattikeitto, se oli valmistettu tällä ohjeella. Suosittelen!