06.08.2017

Posted at 19:54h in Yleinen by
0 Likes

Miltä näyttää kliseinen rokkifestaribööna? No tältä. Pillifarkut, bikerbootsit, camotakki ja arkea mustemmat silmänrajaukset: check!

farkut – Junarose / kengät – Clou / t-paita – H&M / rintsikat – Gorsenia / takki – 2nd hand / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Mulla oli Porispereen joululahjaksi saatu kolmen päivän lippu, mutta perjantaina ei ollut ainuttakaan itseäni niin paljon kiinnostavaa esiintyjää, että olisin jaksanut lähteä paskassa säässä Kirjurinluodolle seisoskelemaan. Eilen sitten tsemppasin illalla hääkeikan jälkeen itseni liikkeelle sen verran, että kävin tsekkaamassa porilaisen legendan, Dingon sekä aivan timanttisesti vetäneen Haloo Helsingin. (Jahka ehdin käydä kuvat läpi, niin tuuppaan muutaman Haloo-otoksen tännekin.)

Festaripukeutuminen lähti liikkeelle jalkineista. Luulin omistavani neljät kumpparit, joista tiesin kahden parin olevan töissä, mutta kaappeja kaivaessa muistinkin myyneeni ne kaksi muuta paria. Piti siis keksiä jotkut muut mutaa pelkäämättömät kengät, joten vedin jalkaani ikivanhat ja paljon kärsineet Cloun bikerit. 

Noiden vuosikausia pukeutumiseni tärkeimpiin kulmakiviin kuuluneiden nilkkureiden myötä lähti sitten koko asu vanhoille kunnon rokkibööna-urille. Jos miehen Porispere-perinne on ne sotkea paikkoja mutaisilla maihareilla, näyttais mulla puolestaan toistuvan tuo maastotakki ja Gorsenian tissiliivien vilauttelu. Tältähän mä näytin vielä jokunen vuosi sitten suurimman osan ajasta. Se oli aikana ennen kuin löysin kaikenmaailman pastellisävyt ja kukkakuosit. 😀

Tuo Saksan armeijan camotakki oli monta kesää ihan mun suosikkirotsi, mutta tänä vuonna jäänyt ihan käyttämättä. Mut nyt tää tuntui kyllä päällä taas niin mukavalta ja se antoi jotenkin voimakkaan fiiliksen, joten en hautaa liian syvälle kaappiin, jotta muistan käyttää enemmänkin. Jos maastokuosi kiinnostelee, niin Varustelekastahan noita takkeja saa ja on halpaa kuin saippua! 

 

Upeat mustat nahkakorvikset (saatu) ovat suomalaisen Liv by Lindan. Korvakorujen lisäksi Linda valmistaa mm. näyttäviä virkattuja kaulakoruja ja asusteita. Persoonallisten käsintehtyjen korujen ystävien kannattaa tsekata Liv by Lindan FB-sivut! Tuotteita saa tilattua laittamalla Lindalle viestiä. Tykästyin näissä korvakoruissa paksun nahan lisäksi myös tuohon rengasmalliin. Kivaa vaihtelua normaaleihin koukkukorviksiin!

Mut ai luoja miten paljon mua tympäisi heti, kun eilen pääsin sinne festarialueelle. En vaan kestä enää nykyään sellaisia ihmismassoja. Mietinkin, että miten sitä nuorempana jaksoi olla ihan intopiukeena festaroimassa monta päivää putkeen. Vietin paikalla reilut kolme tuntia ja siinä oli kaksi liikaa. Mulle olis riittänyt tasan se Haloo Helsingin keikka, joka olikin sitten onneksi aivan loistava. 

Tänään puolestaan tein täsmäiskun ihan vaan Sannin keikalle. Että hienosti käytetty kolmen päivän festarilippu: alueella yhteensä alle viis tuntia ja kuuntelin kolme bändiä. Onneks voi aikuinen ihminen ihan rehellisesti itselleen myöntää, että viihtyy paremmin yksin kotona eikä tarvii väkisin yrittää olla sosiaalinen. 😀


05.08.2017

Posted at 12:19h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Mies ihmetteli aamulla, että missäs ihmeessä hänen maiharit oikein on. Mihin on mahtanut ne yöllä Porispere-festaroinneista saavuttuaan? No, löytyihän ne. Nimittäin vierashuoneen valkoiselta matolta! Ja siellä vieressä rojotti levällään lamppu, joka oli jo edellisyönä tullut katosta alas. (Ihan perus poltergeist-meininki.)

Herra oli yöllä pienessä kekkulissa todennut, että pitää päästä istumaan saadakseen tiukkaan sidotut maiharit jalasta, mutta oli samalla tuuminut, ettei mutaisilla kengillä toki olohuoneeseen viitsi astella. (Että hyvä ajatus noin niin kuin sinänsä.) Istumapaikka oli sitten löytynyt vierashuoneen sohvalta, jonka edessä on valkoinen matto. Se taitaa olla murulla siivousvuoro.

Porispere ja mutaiset maiharit kuuluu jotenkin kauniisti yhteen. Muutama vuosi takaperin löysin festariviikonlopun aamuna herran sohvalta nukkumasta päällään kaikki vaatteet ja jalassaan nuo samat maiharit. Silloinkin mutaisina. No, herättyään tyyppi totesi, että onpa helppoo, kun voi suoraan niiltä sijoilta lähteä uuteen festaripäivään rymyämään. On se kätevä isäntä.

Tänään ajattelin suunnistaa itsekin festaritohinoihin. Pitää vaan käydä ensin heittämässä yksi hääkeikka. Ihanaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti ei oo kauheen mutaista.

 


04.08.2017

Posted at 20:20h in Yleinen by
0 Likes

1. Kengät näkyviin

Muistelen aina nauraen yhtä monen vuoden takaista tilannetta, kun kaverin soitettua lähdin pikavauhtia tapaamaan häntä kaupungille. Mulla oli jalassa vuosia vanhat mustat suoralahkeiset farkut ja enempiä ajattelematta nappasin kenkätelineestä uudet mustat bikerbootsit. Olin ostanut kengät niiden varressa olevien näyttävien solkien ja niittiyksityiskohtien vuoksi. 

Pääsin ulos kotoa ja keskellä toria mä yhtäkkiä tajusin kammottavan virheeni. Housujen lahkeet peittivät kaikki kenkien koristukset, näytti ihan kuin mulla olis ollut jalassa ihan vaan tylsät mustat pyöreäkärkiset talvikengät ja ne pilkottivat tylsien mustien lahkeiden alta.

Suurin osa ihmisistä miettii, että mikä siinä nyt on niin kauheeta, mut mulle se oli jotakuinkin kammottavin pukeutusmivirhe, jonka mä voin tehdä. Oikeasti harkitsin kääntyväni takaisin kotiin vaihtamaan joko kengät tai housut. Kengät olisi voinut vaihtaa vaikka punaisiin maihareihin tai sitten housut pillilahkeisiin, jolloin nilkkureiden varret olisivat päässeet esiin.

Kenkien siis kuuluu erottua edes jollakin tavalla. Värillä, hauskalla yksityiskohdalla tai materiaalilla. Tai jos jalkineeni ovat todella yksinkertaiset, niin ainakin niille pitää antaa tilaa näkyä. Ei siis piilottelua lahkeiden alle, vaan puntit ylös! Talvella, kun ei halua nilkkoja paljaaksi, luotan kapeisiin, kengät esiin jättäviin lahkeisiin.

 

2. Nilkat ja ranteet esiin

Niin, se lahkeiden kääriminen liittyy osaksi tuohon kenkien esille tuomiseen, mutta näin kesäaikana myös ihan puhtaasti siihen, että tykkään paljaista nilkoista. Jotenkin vaan kintut näyttää mielestäni aina kaikinpuolin paremmilta, kun hieman kääntää housun lahkeita, jos ei housut ole jo valmiiksi vajaamittaiset. Ja esimerkiksi farkuissa ne itse käänteetkin on mielestäni tosi hyvän näköiset!

Toki poikkeuksiakin on, eihän mitään leveitä pitkiä hulmuavia housuja käännellä. Mutta sellaisten kanssa päästäänkin siihen vakavaan ongelmaan, että lahkeet peittää kengät. En kestä!!

Puseroiden, neuletakkien tai minkä tahansa sisävaatteiden hihoja pidän pitkinä oikeastaan vain ulkotakin alla. Heti takista luopuessani kiskaisen hihat ylös. Jos on mahdollista valita, niin mieluummin jo ostan puseroni 3/4 hihoilla mieluummin kuin täyspitkillä.

Mulla on vaan jotenkin tosi tunkkainen olo, jos hihat yltävät ranteisiin saakka. Paljaat ranteet tuovat yläosaan ilmavuutta. Hihat ovat mielestäni myös tiellä vaikkapa tietokoneella työskennellessä tai kuvatessa.

 

3. Maksipöksyt kunniaan

Mä en tiedä mitään hirveämmän tuntuista asiaa pukeutumisessa kuin vatsamakkaran alle rullautuvat alushousut. Sen harvan kerran, kun päälle on eksynyt sellaiset hirvitykset, olen nakannut pöksyt ekaan vastaantulevaan roskikseen. Tällaisia vahinkoja sattuu joskus, kun ostaa uusia ja itselle vieraita alkkareita, jotka näyttävät silmämääräisesti hyviltä, mutta niiden viheliäinen luonne paljastuu vasta istuuduttuasi ensimmäisen kerran.

Vannon siis korkeiden mummopöksyjen nimeen! Tarpeen tullen valitaan mummopöksyt lahkeilla.

Mun alushousuvertailu-postauksen voi lukea TÄÄLTÄ.

 

4. Pakolliset korvakorut

Mä en juurikaan poistu kotoa ilman korvakoruja kuin korkeintaan lähikauppaan tai urheilemaan. Muuten mun pukeutumiseen kuuluu aina jotkut killuttimet. Vaikka mulla olis työpäivänä miten tylsää rönttätrikoota päällä ja vaelluskengät jalassa, niin korvikset on silti oltava. Ne tuovat mulle sellaisen olon, etten ole aivan hunningolla, vaikken vaatteisiin olisi jaksanutkaankiinnittää huomiota. Pakkaan ihan parin päivän reissullekin aina vähintään 5-6 paria korvakoruja. 

 

Nämä siis mun päänsisäiset pukeutumissäännöt, joita tunnun noudattavan melko orjallisesti. Kertokaa te nyt omanne!