07.04.2016

Posted at 22:03h in Yleinen by
0 Likes

”Mitä tänään syötäisiin?” on kysymys, joka esitetään lähes joka taloudessa melkein päivittäin ja monille se aiheuttaa myös kepeää ahdistusta. Meidän taloudessa tuohon kysymykseen on saatu niin usein vastaus yhdestä ja samasta osoitteesta, että haluan jakaa ilosanomaa eteenpäin. Mun ja Tommin reseptituskailuihin on viimeisen lähes parin vuoden ajan todella usein antanut vastauksen Soppa365-sivusto. Kokkaillaan (tai siis Tommi kokkaa ja mä vähän avustan) Sopan ohjeilla jopa useita kertoja viikossa.

Viimeksi tänään ratkaisitiin ruokapulma suuntaamalla Soppaan. Seurataan myös heidän FB-sivuaan ja sieltä jo heti ekana silmiin osunut resepti osui maaliin ja mun osaksi jäi käydä hakemassa kaupasta ainekset, niin mies lupasi valmistaa.

Nappasin mun instasta (@vieruska) muutaman kuvan Soppa365 -reseptien mukaan valmistetuista herkuista ja linkitän tähän niiden ohjeet.

Postauksen ekassa kuvassa tämän päivän illallinen, Vihreä Broilerispagetti, joka hurmasi runsaalla yrttimäärällään. Tuore minttu, basilika ja lehtipersilja yhdessä sitruunan kanssa loihtivat todella fressin makumaailman ja avokado ja mascarpone toivat samettista pehmeyttä. Koska tehtiin luonnollisestikin kahden hengen annos, jäi tarpeita vielä toiseenkin satsiin, joten taidetaan syödä huomenna tätä samaa ilman broileria. 

Viime viikonloppuna puolestaan teki mieli intialaisia makuja, joten tekoon pääsi Murg Ishtoo -niminen kanacurryohje. Makumaailman pääosissa olivat kaardemumma, neilikka ja kaneli, joten kokonaisuus oli hurmaavan mausteinen. Vielä parempi olisi ruoasta kuitenkin tullut, jos kanat olisi ensin marinoinut, jotta lihaankin olisi saatu enemmän makuja. Pelkkä mausteseoksessa paistaminen ei mielestämme riittänyt. Ensi kerralla siis ehkä uitetaan kanat ensin jossain inkivääri-chili -marinadissa. Tämä siis lisävinkkinä tuohon Sopan ohjeeseen.

Pääsiäisenä meilläkin syötiin lammasta, mutta lihapullien muodossa. Mm. papuja ja oliiveja sisältävä kirsikkatomaattitagine ja karitsanlihapullat veivät kielen mennessään. Täm on siitä kiva ohje, että toimii ihan ilman noita lihapulliakin, eli voi vaikka paistaakin pullat erikseen, jolloin tagine sopii kasvissyöjille, mutta halukkaat voivat ottaa myös lihapullia. Sen kummempaa lisuketta ruoka ei kaipaa, vaan sopii nautittavaksi vaikkapa vaalean leivä kera. 

 

 Viimeisenä vielä todella hämmentävä yllättäjä, nimittäin lehtikaalilla ryyditetty maapähkinäkeitto. Tätä kohtaan oli kyllä pientä epäluuloa ilmassa, maapähkinävoita keitossa?? Ja lehtikaaliakaan en ole kauheasti vielä syönyt. Mutta ai että, tämä soppa todellakin hurmasi. Aivan sairaan hyvää! Lehtikaali yllätti myös siten, että se ei mennyt keitossa mössöksi, vaan siinä  pysyi mukava suutuntuma. Pitänee testata lehtikaalin lisäämistä johonkin muuhunkin keittoon.

Vaikka tässä nyt olikin 3/4 liharuokaeseptejä, niin on ehkä osaksi Soppa365-sivustosta johtuvaa, että meillä on ihan selvästi lisääntynyt kasvisruokien syönti. Vai pitäisikö sanoa, että vähentynyt lihan syönti? Ihan vaan siksi, että eteen tulee koko ajan niin mielenkiintoisia ja herkullisen kuuloisia reseptejä, joihin ei tule lainkaan lihaa tai joissa liha on hyvin pienessä osassa. Tämä on toki vain hyvä ja positiivinen muutos. Go kasvikset, go!

Kannattaa muuten tuolla Soppa365:ssa rekisteröityä, niin voi sitten kätevästi keräillä itseä kiinnostavat reseptit omaan keittokirjaan, josta löytyvät helposti. Toivottavasti jollakin teistä edes jonkun päivän mitä tänään syötäisiin -paniikki hieman näillä vinkeillä helpottaa! 

PS. Päivittelen ruokakuvia aika usein Instaan! 


07.04.2016

Posted at 11:45h in Yleinen by
0 Likes

Kaverin FB-seinällä oli eilen keskustelua aikuisuuspisteistä, niitähän sai jonkin kyselyn mukaan esimerkiksi bonus-korteista ja Aalto-maljakosta. (kaikkien puljuje kortit löytyy, mut Aallon maljakoista omistan vähän erilaisen mallin kuin sen perinteisimmän). Itse mainitsin tunteneeni oloni todella aikuikseksi pari vuotta sitten hankkiessani keittiöön mittatilausverhon Marimekon kankaasta. Se vaan oli jotenkin sellainen pysäyttävä "tää on kyllä tosi aikuista" -hetki syistä että 1. Edellisessä kämpässä roikottelin tyytyväisenä samoja kotoa perittyjä verhoja ikkunassa kaikki 9 vuotta ja 2. Tajusin, että ei mulla ennen olis rahat riittänyt mihinkään mittatilausverhoihin, mutta nyt se ei tuntunut edes erityisen kalliiilta ostokselta.

housut-S.T.I./T-paita-H&M/kengät-Zara/takki-Zara/laukku-Olympus (saatu)/rannekoru-Syster P (Saatu)

Vaikka aikuisuus on ennen kaikkea sitä, että ottaa vastuun itsestään ja kykenee huolehtimaan itsensä lisäksi kenties vielä muutamasta muustakin ihmisestä, niin olen huomannut, että itsellä on usein tullut se hassu "onpas tää nyt akuista" -fiilis juuri jonkun hankinnan kohdalla. Huomaakin ostavansa jotain mistä nuorempana vannoi, että "en sit muuten ikinä!" tai vihdoin pystyy hankkimaan ihan itse jotakin hieman arvokkaampaa ilman, että vanhemmat osallistuvat asiaan vaikkapa syntymäpäivän varjolla. Minä muistan sellaisen "jes, olen itsenäinen ja pärjäävä aikuinen" läikähtäneen sisälläni mm. viime vuonna, kun ekaa kertaa ikinä mun ei tarvinnut ison vakuutusmaksulaskun kanssa soitella vakuutusyhtiöön pyytäkseni maksua pienempiin osiin, vaan sain hoidettua roskan kerralla. Semmonen aikuisten ihmisten lasku, kotivakuutus, vastuuvakuutus, työkalujen vakuutus, matkavakuutus sun muuta. 

Se on jännä se fiilis, että vaikka on jo useamman vuoden yli kolmenkymmenen, niin toisaalta tuntee itsensä ihan kakaraksi edelleen ja kuvittelee, että on olemassa jokin tietty vaihe, kun tuntee olevansa pelkästään aikuinen. Mutta tuntuu ainakin itsellä se fiilis menevän vähän suhteessa muihin ihmisiin. Isän ja äidin kanssa sitä on mielellään edelleen usein aika lapsi. Siis siten, että kokee vahvasti heidän olevan kuitenkin monesa asiassa itseäni viisaampia, joten heitä voi kysyä neuvoa lähes asiaan kuin asiaan. Kun taas on tekemisissä itseään nuorempien ihmisten tai muuten vaan hönömpien tyyppien kanssa, on se aikusemman ihmisen rooli itsellä.

Yksi aikuisuusfiilis koettiin taas hetki sitten, kun vein erästä timanttisormusta kultasepälle muokattavaksi. Tuohon sormukseen nimittäin liittyy se, että ajattelin lapsena, että tulisin käyttämään sormusta vasta "kun olisin aikuinen". Monta kertaa vuosien aikana äiti aina kysyi joko haluaisin sormuksen itselleni (voitin sen siis 11 vuotiaana arvonnassa), mutta se tuntui tyyliltään liian aikuiselta naiselta aina näihin päiviin saakka. Nyt minä halusin tuon "aikuisuuden mittarin" itselleni ja vein sen Lindroosille suurennettavaksi. Tuntui tosi aikuiselta tollanenkin timanttisormuksen suurennuttaminen. Ei sellaiseen olis nuorempana rahojaan tuhlannut. Ennemmin ois miettinyt paljonki siitä rinkulasta sais kanikonttorissa. 

Nämä aikuisuuslöpinät tulivat nyt mieleen siksi, että näiden kuvien takki on mun mielestä ihan hirveen aikuinen omaan makuuni. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu, sillä samassa Zaran loimessa liikku tuolla varmasti monta nuorta mimmiä. Mutta minun silmään toi on jotenkin sellaisen tyylikkään aikuisen naisen takki. (Mieheni mielestä se kylläkin on kuin "kylpytakki ilman huppua") 

Ehkä se fiilis tulee tuosta väristä. Olen aina pelännyt valkoisia vaatteita ja ollut varma, että pilaan ne välittömästi. Valkoiset vaatteet olivat myöskin vuosikausien ajan mielestäni ihan vaan karseita ja noloja. Mutta nyt, nyt mä ihan fiiliksissä huitelin eilen menemään toi kylpytakki päällä ja tunsin itseni vähän niinkuin aikuisen tyylikkääksi. Niin kuin olisin sellainen itsevarma aikuinen nainen, jolla on kaikki kohdallaan. Joko sitä antais itselleen luvan olla just sellainen?

Toki iloa tämän loimen kohdalla aiheutti myöskin se, että kerrankin löytyi Zarasta vaate, joka mahtui mun päälle! 99% niiden vaatteistahan on sellaista, ettei mun tarvii kattoa edes päin, saati että uskaltais oikein sovittaa. Mutta jotenkin ihmeenkaupalla olivat tämmöisen torkkupeiton onnistuneet muovaamaan mulle mahtuvaksi takiksi. (Varmaan joku hirvee kämmi käynyt ja kun se on huomattu, on 50 marokkolaista ompelijaa saanut potkut. "Meidän firmassa ei tehdä vaatteita noin isoille ihmisille!!")

Zarallahan on muuten tätä nykyä nettikauppakin, joten jos aikuisuuslarppi kiinnostaa, niin takki löytyy TÄÄLTÄ. Tosin tota koko XL ei näköjään ole. Mun yksilöni saattoi hyvinkin siis olla vain hirvittävä moka, joka pääsi liikkeeseen saakka. 

Mites teidän aikuisuuskokemukset ja pisteet? Mikä oli hetki, kun tunsit itsesi aikuiseksi?


05.04.2016

Posted at 01:13h in Yleinen by
0 Likes

Kevätauringon heittäessä kirkkaita säteitään tulee kova tarve tarkastaa miltä vaatekaapin t-paitahyllyllä näyttää. Nyt on oikea aika nakata menemään nuhjaiset yksilöt, joita tuli vielä talvella käytettä ajatuksella "ei tuo pieni reikä villatakin alta näy" ja hankkia pari pränikkää puseroa tilalle. Itse käytän mieluiten pellava t-paitoja sillä pidän niiden tekstuurista ja tuntumasta puuvillapaitoja enemmän, kaiken maailman trikoovirityksistä puhumattakaan. Rosoisessa pellavassa on minulle sopivaa huolettumuutta. 

Itse olen pellavaiset teepparini ostellut aina ihan edullisilta merkeiltä hintahaarukalla 15-30 €. Poimin tähän kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa. Itsellä ei juuri tasan näitä linkkamiani puseroita ole, mutta samojen valmistajien aiempia pellavaisia kyllä ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen.

Esprit – hinta 25,99 € – koot XS-XL – / H&M – hinta 14,99 – koot XS-XL / Ellos – Hinta 19,95 € – Koot 34-52

Espritin paidasta löytyy mustan lisäksi värit navy, ruosteenpunainen ja vaalean sinivihreä (mikälie). H&M tarjoaa mustan, valkoisen ja tummanvihreän ja Elloksen teepparista on saatavilla perusvärit musta, valkoinen, harmaameleerattu ja vihreämeleerattu.

 

PS. Vaikka kehotinkin tekstin alussa nakkaamaan nuhjaiset vanhat t-paidat menemään, niin tsekkaathan ensin miten voisit ne kierrättää. Huonokuntoisia t-paitojia ei kannata kantaa kirppiksille enää kenenkään riesaksi, mutta esimerkiksi vaateketjuista ainakin KappAhlilla ja H&M:lla on vaatekeräys. Vie pussillinen tekstiilejä myymälään ja saat alennuskupongin! Lisätietoja täältä KappAhl ja  täältä H&M.

Mikäli kuitenkin päädyt nakkaamaan vaatteita roskiin, niin tarkasta mihin omassa kunnassasi tekstiilijäte kuuluu lajitella. Toisissa paikoissa tekstiilit kuuluvat energiajätteeseen, joissakin taas sekajätteeseen. Ennen roska-astiaan nakkaamista voi vanhan t-paidan kuitenkin käyttää vielä hyödyksi vaikkapa siivousrättinä!