20.02.2016 Ihanan lauantain vaatteet ja fiilikset

Niin paljon kuin tykkäänkin käyttää erilaisia huivivirityksiä päässä, niin tämän nykyisen tukkamallin aikana niitä on tullut käytettyä enää todella harvoin. Syy on ihan vaan se, että totaalisen huonoja tukkapäiviä on harvemmin kuin silloin kun hiukset olivat kauttaaltaan lyhyet ja huivit ovat perinteisesti olleet noiden epätoivopäivien valinta. Nykyään se suttunuttura on samanlainen olipa päivä huono taikka parempi. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että ei olla aikoihin saatu kotiparturini kanssa aikaiseksi tehdä treffejä tuonne kylppärin puolelle hiusten ajelun merkeissä ja tänään ei enää pystynyt katsomaan peilistä ilman jotain päärättiä. Joten pitkästä aikaa taas tämä itselleni niin rakas ja tuttu punainen jenkkihuivi kutreilla. 

Mä olen sitä lajia ihminen, että voisin vapaapäivänä nukkua pitkälle iltapäivään. Multa puuttuu täysin sellainen sisäinen mittari, joka sanois, että nyt on tarpeeksi unta ja herättäisi väkisellä. Tommi puolestaan ei osaa viikonloppunakaan nukkua pitkään, vaan nousee tunteja aiemmin kuin minä. Hän on kuitenkin keksinyt loistavan tavan saada revittyä minua sängystä. Mitäpä siihen muuta tarvitaan kuin ruokaa. Muru väsää usein kotona aamiaisen valmiiksi pöytään ja tulee herättämään kysymällä haluanko munani mieluummien keitettynä vai paistettuna. Ei sitä vaan voi kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan, kun toinen on laittanut pöydän koreaksi.

Jos kotona jääkaappi huutaa tyhjyyttään, tulee mies herättämään kertomalla mihin kohta lähdetään brunssille tai lounaalle. Näin kävi mm. tänä aamuna. Ukko halaili mut lempeästi hereille, ilmoitti lähtevänsä ulos kahville ja tulevansa tunnin päästä takaisin hakemaan mua lounaalle. Ei auttanut unikeon muuta kuin nousta, todeta tukkatilanne kamalaksi ja vetää vaatteet päälle ja rätti päähän.

farkut-Junarose (saatu)/pusero-HM/takki-Junarose (saatu)/kengät-Vagabond/kaulahuivi-Marimekko/kameralaukku-Olympus (Saatu)

Rentoon lauantaihin on mahtunut myös leffailta ystävän kanssa. Katsottiin oman nuoruutemme suuri klassikko Coyote Ugly. Annoimme leffalle klassikko-statuksen ihan vaan sen mahtavien asujen vuoksi. Ne iskivät suoraan meidän nostalgiahermoihimme. Ne lantiohousut, alavatsan paljastavat topit ja teräväkärkiset kengät olivat kaikki suoraan kuin omasta vaatekaapistani 15 vuotta sitten. Pakko ehkä kaivella tuolta valokuva-albumeja ja tehdä postaus aiheesta. 😀 Taidankin heti käydä kuvien kimppuun. Ihanaa viikonloppua kaikille!

PS. Huomenna se mun herra kotiparturi joutuu kyllä viimein hommiin 

19.02.2016 Keltainen uutisankkuri -bleiseri ja punaiset pokat

No niin… edellisessä postauksessa päälläni nähtiin vihreää pusero oranssein korviksin ja tänään kuvissa keekoilee muija keltaisessa jakussa kaverinaan punaiset pokat. Sitä ollaan selkeesti nyt kokeilumielellä!

Käytiin tänään rakkaan blogikollega Niinan kanssa pyörähtämässä palaverissa Sanoman konttorilla, joten kerrankin oli kaveri ottamassa asukuvat jalustasäätämisen sijaan. Asukuvaajan ansiosta sain vihdoin ja viimein ikuistettua tuon jo joulukuussa ostamani Marks & Spencerin bleiserin. Aivan täysin uusi ja odottamaton väri minulle, mutta minulla oli ostohetkellä päälläni juurikin mustat pillit ja nuo leopradinilkkurit ja siihen tuo keltainen vain istui niin iloisesti, että jotenkin vaan ihastuin. Ihan hirmuisen helppo yhdisteltävä tuo väri ei omilla taidoillani ole, mutta käytetään sitä sit aina kokomustan kanssa, jos en muuta osaa.

Mulle käy usein niin, että tulee hankittua jokin vaate, joka sattuu sopimaan hirmuisen hyvin niihin ostohetkellä päällä oleviin kamoihin, mutta en tule ajatelleeksi sitä vaatekaappiani sen pidemmälle, että miten se uusi hankinta asettuu sinne koko vaatekaapin sisältöön. Tänään tuli itse asiassa tehtyä Zaralta yksi hankint vähän samalla meiningillä… Näytti jälleen niin hiton hyvältä kokomustan ja leopardikenkien kanssa, mutta nähtäväksi jää miten osuu muuten mun tyyliin. Kyseisestä ostoksesta lisää jahka ehdin kuvaamaan.

Nää Zaran leopardinilkkurit on selkeästi sellaiset, jotka saa mut ostamaan uudenlaisia vaatteita kaappiini. Mutta sehän on toisaalta hyvä juttu. Niin monet kerrat olen ostanut samanlaisia vaatteita joita kaappi jo pursuilee. Vai onko muka oikeesti järkeä omistaa esimerkiksi viisi (vai onko niitä enemmänkin..) eri mustaa neulemekkoa??? Tai viidetmustat pillifarkut ja kuusi mustaa pellava t-paitaa? 😀 😀 Että ehkä se on ihan tervetulut kehityssuunnta, että alan toisinaan tehdä vähän yllätttävämpiäkin hankintoja. 

housut-S.T.I./pusero-Esprit/bleiseri-Marks & Spencer/kengät-Zara/laukku- ei minkään merkkinen/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)/silmälasit-Gucci (saatu)

Mulla tuli bleiseristä ja silmälaseistani ihan uutistenlukija mieleen, tarkemmin ottaen vielä Baba Lybeck. Se nainen rokkaa niin täysillä kaikissa näyttävissä silmälaisessa, että usein tulee vähänkään erikoisemman värisistä tai mallisista pokista heti Baba mieleen.  

Edellisestä muistinkin, että mun yksi haaveammatti lapsena oli uutisankkuri! Ei tullut minusta uutistenlukijaa, mutta yhden lapsuuden ammattihaaveistani olen sentään saavuttanut. Mietin joskus alle kouluikäisenä, että tahdon tarjoilijaksi ja syy oli se "kun niillä on niin hienot hameet ja essut". Lyhyttä mustaa hametta en koskaan käyttänyt, mutta kolme vuotta kuitenkin toimin tarjoilijana opiskelujen ohella. Pisimpään haaveista mukana roikkui ajatus toimittajan ammatista. Tein ekoja omia lehtiäni jo viisi vuotiaana ja toimittajahaaveet elivät mielessäni edelleen lukiossa ja AMK-opinnoissakin. Aika harva meistä on tainnut päätyä ihan niihin ekoihin lapsuuden haaveammatteihin eikä niin käynyt itsellekään. Mut pääsin mä sentään lehteen töihin! 😀