Tehtiin tänään varsinainen kaapintyhjennyskeitto ja siitä tuli niin hyvää, että kirjaanpa tänne ylös mitä tuli tehtyä. Homma lähti liikkeelle jääkaapissa lojuneista vähän nuhjaisista porkkanoista joista haluttiin eroon ja päätettiin parittaa ne punaisten linssien kanssa. Vihanneslaatikosta löytyi myös muutama pieni peruna, salottisipulia ja yksi suippopaprika, joten kutsuttiin ne mukaan pataan porisemaan. 

Kattilaan nakattiin siis kiehumaan vajaa litra vettä, kasvisliemikuutio, 5 pilkottua porkkanaa, kolme pientä perunaa, 1,5 dl punaisia linssejä, pari kynttä valkosipulia, raastettua inkivääriä ja puolikas chili. Suippopaprika pääsi leikkiin mukaan käytyään ensin uunissa paahtumassa, jotta saatiin kuori nätisti irti ja paprikaan vähän paahteista makua. 

Kaikenlaisia mausteitakin se Tommi sinne nakkeli, kun en ollut katsomassa. Ainakin paprikajauhetta, mustapippuria ja hieman kurkumaa tuomaan nättiä väriä.

Sitten vaan keiteltiin sen aikaa, että peruna ja porkkana pehmenivät. Sillä välin kaiveltiin vähän lisää kaappeja ja aluksi ajateltiin laittaa joukkoon kookoskermaa, mutta sitten bongasin jääkaapista Koskenlaskijan (voimakas) jämät ja sehän passasi enemmän kuin hyvin tähän jämäkeittoon.

Juusto mukaan kattilaan ja lopuksi koko setti sauvasekoittimella soseeksi. Ihan viimeisenä nappasin vielä hedelmäkorissa asustelleen kuppaisen näköisen madariinni puoliksi ja puristin siitä mehut mukaan keittoon. 

Tarjoiluvaiheessa mukaan lisättiin vielä raejuustoa ja persiljaa ja täydellinen pakkaspäivän keitto oli valmis. Ja mikä parasta, keittoa tuli sellainen määrä, että tiedän mitä syön huomenna lounaaksi!

 

Tässä vielä keiton ainekset listattuna: vettä, 5 porkkanaa, 3 perunaa, 2 salottisipulia, 1 suippopaprika, 1,5 dl punaisia linssejä, 1/2 chili, tuoretta inkivääriä, 2 valkosipulin kynttä, koskenlaskijajuustoa, 1 mandariinin mehu + mausteet (paprikajauhe, mustapippuri, kurkuma) ja päälle raejuustoa ja persiljaa.

Ja sehän näissä sosekeitoissa on parasta, että ei näihin mitään ohjeita sen kummemmin tarvitse, kattilaan voi heitellä asioita ihan oman maun ja sen mukaan mitä sattuu komeroista löytymään. Todellä näppärä ja helppo ruoka siis kyseessä ja sopii ainakin omasta mielestäni ihan täydellisesti juurikin kylmiin pakkaspäiviin.

Vaikka tämän uuden aihetunnisteen nimi onkin Tommi kokkaa, niin tällä kertaa oli kyllä sopalla useampi kokki ja tehtiin se täysin yhdessä tuumin. Mutta kyllä se useimmiten minun roolini on olla apukokkina, joka tekee mitä keittiömestarimme käskee. Tommi hoitaa meillä kokkailussa suuret linjat ja minä keskityn pilkkomaan ja hämmentämään hänen visioidensa mukaan. Toisinaan taas ruoka valmistuu näppärästi niinkin, ettei minun tarvitse sen eteen tikkua ristiin laittaa.

Mutta mukavinta on mielestäni kuitenkin laittaa ruokaa yhdessä. Mitä tänään syötäisiin -on kysymys, jota pohditaan usein selailemalla kahdestaan netistä reseptejä. Keittiössä rinta rinnan hämmentäminen onkin nykyään ihan parasta laatuaikaa murun kanssa. Silloin ei sen pohjaan palaneen kattilan tiskaaminenkaan tunnu yhtään tympeältä, kun ollaan keittiössä yhdessä. 

 


Ehdin viihtyä lähes 20 vuotta niin niin lyhyellä tukalla, ettei sen ollut juurikaan mahdollista takkuuntua. Nyt on tilanne kuitenkin jo toinen. Nämä omassa mittakaavassani varsin pitkät hiukset ovat kuitenkin osoittautuneet varsinaiseksi takkukasaksi. Hiuslaatuni on hentoa ja ohutta, oikeastaan ihan samanlaista kuin sellainen pienten lasten alituisesti sotkussa oleva "pentukarva"

Poishuuhdeltavat hoitoaineet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, pesun jälkeen näky on yllä olevan kuvan mukainen ja pörröä ei ilman apuaineita setvitä. Silloin apuun astuvat kätyrit!

Viime kesänä marketin hyllyllä tuli vastaan Natusan Kidsin Balsam spray, joka kiinnitti huomioni söpöllä Kevinin kuvalla. Vain kolmisen euroa maksanut hoitosuihke lähti siis mukaani lähinnä Minions-ihastukseni takia, mutta ostos on osoittautunut oikeasti loistavaksi. 

Hoitosuihkeen luvataan tekevän hiuksista helpommin kammattavat ja tämän lupauksen tuote todellakin lunastaa. Tämä pienille lapsille suunnattu tuote ohitti hyvin pian aiemmin käytössäni olleen Bonacuren Moisture Kickin. Sekin on mielestäni todella hyvä tuote,  mutta kätyreiden kanssa takut oikenevat kokemukseni mukaan vieläkin kivuttomammin. Ja hintaerokin on tuotteilla melkoinen. Natusan n. 15 €/l, BC n. 35 €/l.

Hiusharjoja minulta löytyy Tangle Teezer, Glitterin halpisversio samasta asiasta (kuvassa), luonnonharjasharja ja yksi missä yhdistyy sekä luonnonharjakset, että muovipiikit. Suosikkini on ehkä viimeisenä mainittu, muovipiikit selvittää ja luonnonharjakset tekevät hiuksista todella silkkisen tuntuiset.

Mitä Tangle Teezeriin tulee, niin siinäpä on taas rahastuksen makua. En ole huomannut minkäänmoista eroa kyseisen vehkeen ja Glitterin samanoloisen muoviharjan välillä. Tai siis olen, hintaeroa yli kympin verran. Eli molemmat toimii todella hyvin, takkukasan harjaus on etenkin balsam sprayn kanssa yhdessä käytettynä helppoa ja nopeaa.

Tai ehkä mä vaan oon hirvee juntti enkä tajua merkkituotteiden hienouksia. Enhän tajua sitäkään että mikä hitto siinä Beauty Blender -munassa maksaa (kakskymppiä meikkisienestä!!), kun samanlaisia vaahtomuovikökkäreitä saa muutamalla eurolla. Ja kyllä, olen testannut Beauty Blenderiä ja myös monta muuta meikkisientä. 

Mutta ei tässä ollut tarkoitus möyhätä meikkimunista, vaan tosiaan kehua tuota Kätyri-suihketta. Toimivaa takunpoistoa ainakin tällaiselle pikkulapsen haituvat omaavalle ihmiselle!


Ihan ajantasaista päivänasua taas vaihteeksi. Päivä kului housuissa joita en ollut kuvitellut koskaan käyttäväni julkisesti. Mutta mikäs näissä lököttävissä villapöksyissä oli ollessa, kun puki kaveriksi vähän skarppia raitaa ja huomiotaherättävät huopikkaat.

Pakkasta oli aamulla -18 astetta eikä mulla ollut mitään käryä millaisille keikoille työvuoro SK:ssa veisi. Oisko siistejä sisähommia, vai pitäisikö taas huhuilla vaikkapa pilkkijöitä meren rannassa. Piti siis pukeutua käytännöllisesti. 

Alimmaiseksi kiskaisin jo alkuviikosta hehkuttamani merinovillasukkikset ja Lindexistä pakkasten tullen ostamani merinovillaisen alustopin. Sitten pitkähihainen trikoopaita ja neuletakki ja alaosaan välihousuiksi äidin mulle joskus ostamat Sisleyn roikkuvahaaraiset neulehousut (villa-alpakka-akryyli). Niin, ajatus oli siis alunperin, että ne on ihan vaan välikalsarit, kun aamulla töihin lähtiessä päälle tuli vielä tuulihousut. Mutta töihin päästyäni tajusin, että en mä nyt todellakaan jaksa koko päivää kahista niissä ylisuurissa ulkoiluhousuissani, joten päädyin riisumaan ne ja heilumaan näissä pappakalsareissa.

Siis ihan oikeiksi housuiksihan nuo on alunperin tarkoitettukin, mutta kun itselläni ovat olleet aina vaan sellasessa välihousukäytössä, tuntui kuin olisin tehnyt jotakin väärää hiippaillessani työpaikalla villahousujen haarat roikkuen. Mutta omassa päässähän se kalsarifiilis suurimmaksi osaksi oli, sillä samantyyppisiä munapussihousujahan löytyy kaapistani kesäversioinakin. Onhan tää asu nyt kaikessa päästä varpaisiin villaisuudessaan vähän huvittava, mutta oikein hyvin ajoi asiansa ja sopi tähän päivään. Tarkenin hienosti ulkona ja sisällä en joutunut kuuntelemaan kahisevia puntteja. 

Ja sitä paitsi, onhan nuo lapikkaan malliset huopikkaat ja pussihousut nyt ihan täydelliset kaverukset!

neulehousut-Sisley/raitapaita-Marimekko (saatu)/neuletakki-Ellos/huopikkaat-Arctips (saatu)

Punaiset huopikkaani saivat työkavereilta ja myös yhdeltä kuvattavalta ihastelua osakseen, eivätkä suotta. Pari talvea sitten blogikamppiksen myötä saadut Arctipsin huopalapikkaat ovat sekä nätit että todella lämpimät. Ei minulla tänäänkään mitään villasukkia jalassani ollut ja varpaat pysyi hyvin lämpiminä. 

Merinovillaiset huopajalkineet valmistetaan käsityönä Töysän Kenkätehtaalla ja tätä Classic-mallia on saatavilla seitsemässä eri värissä. Jos ihastuit, niin aiemman postaukseni Arctipseistä voi lukea TÄÄLTÄ ja värivalikoiman ja muut jalkinemallit näet Arctipsin sivuilta.