Muistan, kun lähdin jokunen vuosi sitten Porissa tekemään kadulle juttua talvipukeutumisesta ja laskin torilta yhdellä silmäyksellä 17 ihmistä, joista kaikilla paitsi yhdellä oli musta talvitakki. Se yksi poikkeva tapaus taapersi vaaleanharmaassa. 

Omassa naulakossa on näky talvella ihan yhtä lohduton, pitkä musta villakangastakki, lyhyempi ihan tummansininen hupputakki ja musta villakankainen biker rotsi. En mä mitään väri-iloittelua talvitakkirintamalle omalla kohdalla kaipaa, mutta hieman vaaleampaa ja valoisampaa vaihtoehtoa kuitenkin. Päädyinkin sitten tuhlaamaan yhden lipaston pohjalla pyörineen Cubuksen lahjakortin jämät tähän kylpytakilta näyttävään takkiin, Jos kieriskelisin enemmänkin rahassa, niin toki mielellään olisin metsästänyt jostakin takin pikkuisen suuremmalla villa-prosentilla kuin tämä edullisen ketjulikkeen 40% villaa 60% polyester -sekoitus, mutta tässä kohtaa kun ei nyt ole talven ainoasta takista kyse ja lahjakortin jälkeen maksettavaa jäi alle 15 €, päätin hieman löysätä polyesterkammoani, kun kerran mallista kovasti tykkäsin.

Nappasin Porin keskustan myymälästä löytyneen suurimman koon, eli L:n, mutta Cubuksen nettisivuillta näkyy, että olemassa on myös koko XL. Värejä takista löytyy tämä harmaa ja vaalea turkoosinvihreä. 

housut ja pusero-Junarose (saatu)/huivi-Aleksi 13/takki-Cubus/laukku-Marc O'Polo/kengät-Calvin Klein Jeans

Takki pääsi tänään ensi kertaa päälle suunnatessani päiväksi Helsinkiin uuden työprojektin merkeissä. Pientä vinkkiä tästä ensi viikolla päivän valon näkevästä duunista saa kurkkaamalla mun Instagramiin @vieruska. Aamubussilla isolle kirkolle körötellessä tuli testattua myös takin peitto-ominaisuudet, ja oikein hyvin kylpytakin alla nukutti Porista Karkkilaan saakka.

Nyt olen jo matkalla takaisin kotiin, sillä seuraavaksi on edessä kolme päivää lehtikuvausduunia Porissa ja alkuviikosta sitten taas takaisin töihin Helsinkiin. Ja ensi viikolla on luvassa reissu Tampereellekin, kun suuntaan TAMKin valintakoehaastatteluun. Jännää! Bussissa ja junassa istumista (ja nukkumista) siis riittää, onneksi uusi "kylpytakki" lämmittää.

 


-Yhteistyössä Olympus-

Kamera-aiheeseen liittyen ajattelin koota tähän postaukseen muutaman kuvausvinkin, jotka ovat relevantteja kuvasitpa sitten järkkärillä, kännykällä tai vaikka retrosti filmipokkarilla. Tässä siis muutama perusjuttu, joihin huomiota kiinnittämällä saa kuvistaan pienellä vaivalla mielenkiintoisempia ja parempia.

1. Mene lähemmäs. 

…Ei kun mee vaan vieläkin lähemmäs. Jalat ovat monesti kuvaajan paras zoomi. Joku kaukana oleva pikkuinen patsaan kikkare kuvan keskellä lomakuva-albumissa ohitetaan pysähtymättä. Todennäköisesti jalkoja käyttämällä lopputulos on astetta kiinnostavampi.

Yllä olevan kuvaparin eka kuva on varmaan ihan jees, jos haluaa näyttää karusellin kokonaisuudessaan, mutta tilaisuuden aihe oli kuitenkin mallien päällä nähdyt mekot ja niiden Linnanmäki-kuosi.

2. Valitse kuvaasi pääkohde.

Usein sitä haluaisi saada yhteen kuvaan kaiken ja kuvataan laajoja yleiskuvia, mutta lopputulos onkin sekasotku, missä esiin ei nouse mitään. Valitse siis kuvaan selkeä pääkohde, joka kiinnittää katseen.

Yleiskuva pöydästä on vaan sotkuinen eikä sittä katsoessa mikään näytä tärkeältä. Kerrosvadin ollessa pääosassa näyttää kokonaisuus kirkkaiden värien vuoksi herkulliselta ja katse hakeutuu tarkkailemaan mitä kaikkia muita herkkuja kuvasta voi bongata.

3. Huomioi valon suunta

Hyvä ja helppo olosuhde kivan näköisiin henkilökuviin on paikka, jossa valolla on selkeä suunta. Vasemman puoleisessa kuvassa valo tulee ikkunasta rappukäytävään, oikean puoleisessa ollaa portikongin suulla. Molemmissa tilanteissa kuvaan muodostuu selkeät valo- ja varjopuoli, jotka antavat kohteelle muodon.

4. Kokeile muutakin kuin keskustasommittelua

Niin toimiva kuin perinteinen keskustasomittelu monessa tilanteessa onkin, niin käyhän se loma-albumi tylsäksi ilman vaihtelua.

5. Hyödynnä kolmiulotteisuus

Edellinen kuva, jossa malli oli kuvattu suoraan seinää vasten, oli hyvin kaksiulotteinen. Kuvaamalla tässä tapauksessa tuota seinää ”pitkin”, muuttuu kuva kolmiulotteisemmaksi.

6. Kuvakulmalla on väliä.

Selfiehommissa kaikki taitaa tän kuvakulman merkityksen jo tajuavan, mutta suosittelen lämpimästi kiinnittämään huomiota kuvauskorkeuteen muussakin kuvaamisessa. Kyykisty, nouse jakkaralle, kokeile muutakin kuin silmän tasalta kuvaamista ja löydät varmasti uutta fiilistä kuviisi!

Kiinnostaisiko hieman syvemmällekin menevät vinkit? Onko mielessä jotain mihin kaipaisit kuvaamisessa neuvoa? Saa laittaa kysymyksiä ja ideoita kommenttiboksiin, niin jos kiinnostusta tällaisiin postauksiin löytyy, voisi niitä tulla jatkossakin.

Viimeisen kuvaparin kännykällä kuvattuja selfietitä lukuunottamatta kaikki kuvat otettu Olympus PEN-sarjan kameroilla. Lue lisäinfoa mallista PEN E-PL7 tästä postauksesta!


Viime viikko meni maanantaista sunnuntaihin Satakunnan Kansa -duuneissa ja pukeutuminen koostui pitkälti yhdistelmästä farkut, neulepaita ja Gore Tex -lenkkarit, joten sieltä ei paljoa asukuvia irronnut. Tänään kuitenkin pitkästä aikaa päällä jotain muutakin. Esittelin taannoin neulemekkopostauksessa yhden kollaasin mekoista myös päälläni ja nyt olisi vuorossa toinen. Tuli nimittäin hankittua tälle syksylle myös yksi uusi villaleninki.

Ihan eka kuitenkin lätkäistävä tähän tää naamakuva ja päivitellä vähän sitä, että kyllä se vaan alkaa ikä pikku hiljaa tämänkin naisen naamasta näkymään! Tuhti rasvaprosenttini on pitänyt huolen, että muuten ei hirveästi ole ryppyjä vielä näkyvissä, mutta ai kauhee miltä noi silmänaluset on alkanut näyttämään. Nyt äkkiä jotain ajan pysäyttävää anti age -tehoseerumia kehiin! Täytyy se toki alkaa jo noita iän merkkejä hyväksymäänkin, mulla tulee kuitenkin vajaan parin kuukauden päästä mittariin jo 34. En tajuu. 

Mut siinä missä ulkonäkö on rapistuvaista, niin vastapainoksi ikä sitten onneksi tuo koko ajan muita asioita vastapainoksi. Elämänkokemusta, viisautta, uusia taitoja jne, joten jospa näiden silmänalustenkin kanssa kykenee elämään. Iän tuomien muutosten hyväksyminen on varmaan vaikeampaa sellaiselle ihmiselle, joka on rakentanut vaikkapa itseluottamuksensa pitkälti ulkonäön varaan. Itse olen aina pitänyt vahvuuksinani ihan jotain muuta kuin pärstää, joten lohdutan itseäni sillä, että rypyt ja roikkuvat tissit ei vie multa pois taitoja taikka luonnetta. (mut siitä huolimatta, nyt jotain taikatippoja naamaan! 😀 )

Kuvan lähtökohtainen tarkoitus oli kuitenkin ikääntyvien silmäpussieni sijaan esitellä tämän päiväinen huulipuna. Lumene Wild Rose sävy 18 Lupiineja (saatu) on yksi syksyn hurmaavista uutuussävyistä. 

No sit se mekko. Mulla on ollut jo pari Benettonin merinovillaista mekkoa aiemminkin. Pitkä musta kokovartalovillasukka, ja polvimittainen harmaa ja molemmat ovat olleet jo useamman vuoden ajan luottoamineitani talven kovimmilla pakkasilla. Tämä Zalandolta tilaamani mekko on pikkaisen ohuempi ja sen verran lyhytkin, että siinä missä vanhat Benetton mekkoni ovat käytössä lähinnä keskitalvella, on tämä vähän leudompien kelien kolttu, eli hyvä just nyt syksyyn.

Jos joku miettii samaa mekkoa, niin kokoinfoa sen verran, että itselläni on suurin saatavilla oleva koko, eli XL. Mekko on mallien päällä pikkaisen pidempi, eli itsellä tuo leveys syö hieman helmasta mittaa. 😀 Mutta ihan on vielä kepeästi siveellisyyden rajoissa!

Tämä mekko on itse asiassa niin kivan mallinen, että mä vakavasti harkitsen myös mustan tilaamista. Kaapissa olevat mustat lyhythihaiset neulemekot alkavat olla vuosien käytön jäljiltä jo melko nuhjaisen näköisiä, joten uudelle työjuhdalle olis käyttöä. Kuten on jo monesti ilmi käynyt, niin jos mä jotain vaatetta käytän syksyllä ja talvella paljon niin se on tosiaan nää pehmoiset ja lämpimät koltut. Mekko päälle ja kivat kengät kaveriksi, niin näyttää heti suht siististi pukeutuneelta ja soppaan on helppo lisätä väriä asusteilla ja koruilla. 

mekko-Benetton, Zalando/nahkarotsi-Junarose (saatu)/laukku-Marc O'Polo/kengät-Calvin Klein Jeans/huivi-Aleksi 13/korvikset-Lapponia (Saatu)