19.10.2015

Posted at 21:38h in Yleinen by
0 Likes

Makasin tänä aamuna, tai tarkemmin ottaen puoliltapäivin, sängyssä ja koitin jäsentää alkaneen viikon ja muutaman tulevankin aikatauluja ja to do -listoja ja irvistelin hieman mielessäni, että kiirettä pukkaa. Lähes samointein kuitenkin karistin tuon hetkellisen kääk!-fiiliksen päästäni ja upposin fiilistelemään sitä miten onnekas mä tällä hetkellä olen.

Mietin siinä sitten sellaistakin asiaa kuin menestys. Että mitä se mulle itselleni oikein tarkoittaa. Muistan miten nuorempana usein mietin, että tuleekohan musta ikinä mitään ja menestynkö mä. En koskaan oikein edes osannut määritellä et mitä se menestys oikein tarkottaisi mutta ehkä jonkin hienolta kuulostavan duunin saavuttamista ja hyvää liksaa.

Olin vuosikausia hirveessä ahistuksessa ja paineessa, että mä en osaa mitään, ja jos sen hetkinen työni loppuisi, en varmasti saisi enää uutta. Koin, että olin opiskellut ihan typerän ja turhan tutkinnon ja soimasin itseäni, etten ollut älytä valita jotenkin paremmin. Tein töitä ja pelkäsin, että en koskaan etenisi milläään tasolla, vaan jumiutuisin ikuisuuksiin tekemään yksiä ja samoja hommia ja vitutus töihin lähdöstä olisi joka-aamuinen kaverini. Tuntui siis kovasti siltä, että mä en todellakaan ollut mikään menestyjä.

Mutta sitten tapahtui jotain. Puitteet muuttuivat. Vakkariduunin vaihtui pätkätöihin ja epävarmuuteen tuloista. Moni voisi pitää nykyistä tilannettani kammottavana ja kaukana menestyksestä. Mutta tiedättekö mitä, puitteiden lisäksi muutuin myös minä. Kirjoittelin tuossa noin viikko sitten kuinka olen onnistunut muuttamaan ajatuksiani epäonnistumisen suhteen, mutta se ei suinkaan ole jäänyt ainoaksi asiaksi jossa olen kehittynyt. 

Viimeiset pari vuotta ovat tuoneet mulle aivan hurjasti lisää itsevarmuutta omien tekemisieni suhteen. Olen uskaltanut antaa itselleni tunnustusta asioista joissa olen hyvä, mutta pystynyt myös pohtimaan heikkouksiani ilman sellaista "äääää, mä oon ihan mitätön paska" -myllerrystä. Olen myös oppinut sietämään taloudellista epävarmuutta ja luottamaan äidin aina jankuttamaan "asioilla on tapana järjestyä mantraan". 

Ja tänään, siinä sängyssä maatessa se ajatus sitten iski, että tää on nyt mulle sitä menestystä. Ei oo isoa liksaa, eikä varaa omakotitaloon, ei hienoa ammatillista titteliä, eikä vakituisia töitä. Mutta mä tajusin siinä kalenteriani selatessa, että mä saan tehdä koko ajan liksani eteen suurimmaksi osaksi tosi kivoja juttuja eikä kaikki tunnu edes työltä. Toisinaan mulle maksetaan jopa asioista joita tekisin joka tapauksessa vaikka en saisikaan rahaa. (tämä blogi nyt vaikka esimerkkinä).

Ja hitto, se jos mikä on mun mielestä elämässä menestymistä, että ei aamuisin vituta lähtee töihin (herääminen nyt ärsyttää aina, mut ei työt), rahaa tulee kivoista duuneista ja jännistä projekteista pieninä puroina sen verran, että pysyy katto pään päällä ja toisinaan on vara ostaa kengät ja juoda skumppaa. 

Lauantainakin oli ihan huippu työpäivä, kun suunnattiin juttukeikalle valjakkokoirakilpailuihin. Näin monta söpöä karvaturria, mm. tuon pikkuisen Haiku-pennun.

Mä mietin siinä, että itselleni menestystä  on se, kun tunnen oppivani uusia asioita ja sillä tavalla etenen "urallani". Eteneminenkin on vähän hölmö sana, en koe, että mun pitäis pyrkiä ja päästä jotenkin ylemmäs tai korkeammalle jossain yhdessä asiassa, vaan olen enemmänkin kiinnostunut laajentamaan osaamistani uusiin asioihin. Mä olen ihan vilpittömän innostunut joka kerta, kun opin uusia itseäni kiinnostavia ja omaan soppaani sopivia asioita. Viime viikkoina olen esimerkiksi intoillut edistymisestäni videohommissa ja tuntenut onnistumisen iloa, jopa oikolukuhommissa. Mulle uuden oppiminen on ehdottomasti tärkein bensa mun koneeseen (se opettelu kohta on joskus vähän hanurista), ja pienetkin etenemiset omien mielenkiinnon kohteiden saralla saa aikaan riemunkiljahduksia.

Olen lähiaikoina myös iloinnut ja ihmetellyt sitä, että jostain vaan ilmestyy ihmisiä, jotka näkee mussa potentiaalia sellaisiinkin hommiin joihin en itse vielä uskaltaisi itseäni tyrkyttää. Antaa lisää luottoa siihen, että olen ihan oikeella tiellä ja teen toisinaan asioita oikein. Tilipäivästä ei aina oo tietoa, mutta tää vapauden tunne ja kaikki yllättävät käänteet ovat kultaakin kalliimpia. 

Kyynisimmät siellä miettii, että "no tulee sitä paskaa niskaan vielä sullekin"  ja joidenkin mielestä taas tällainen omasta hyvästä fiiliksestä kertominen on ylpeetä leijumista, mutta ei se oo multa pois. Kyllä sitä paskaakin varmasti vielä elämään mahtuu ja on tähän mennessä mahtunutkin, mutta nyt kun mä vihdoin olen päässyt vuosia vaivanneesta pelosta, epävarmuudesta ja pessimismistäni, niin mä aion todellakin nauttia näistä uusista tunnelmista niin kauan kuin niitä riittää. Mä olen oman elämäni menestyjä.

PS. Ensi viikolla mä pääsen kertomaan teillekin yhden uuden kivan duunin, joka tarkoittaa itselleni mahdollisuutta päästä oppimaan taas uusia juttuja huikeiden ammattilaisten seurassa!


18.10.2015

Posted at 21:51h in Yleinen by
0 Likes

Tämä blogi sai aikoinaan vuonna 2007 alkunsa siitä, että halusin tehdä sähköisessä muodossa samaa rätti- ja kenkähaaveilua, jota olin harrastanut jo teini-iästä saakka leikkelemällä lehdistä kuvia ja liimaamalla niitä vihkoon. Niinpä ei pidäkään unohtaa tätä Tyyliä metsästämässä -blogin alkuperäistä tarkoitusta, joten kirjaanpa nyt heti ylös tämän uusimman himotuksen.

Minua käveli aamulla töihin mennessä vastaan keski-ikäinen rouva söpö pieni piski mukanaan. Normaalisti tuijottelisin silmät sydämen muotoisena sitä narun päässä olevaa karvakasaa, mutta tällä kertaa katseeni nauliutui rouvan takkiin. Ohitustilanne oli nopea, mutta jo tuo muutama sekunti oli riittävä impulssi ja minun oli heti työpaikan koneelle päästyäni syöksyttävä selamaan Barbourin vahakangastakkeja. 

Olen aiemmin mieltänyt Barbourin takit jus keski-ikäisten mammojen ja kuivakoiden kettuja metsästävien britti-ukkojen jutuksi, mutta nyt mä totean haluavani ja tarvitsevani sellaisen itse. En ajatellut lähteä Englannin nummille metsästämään kettuja, mutta näyttäishän noi rotsit nyt yksinkertaisuudessaan ihan sairaan hyvältä kaltaiselleni kaupunkieläjällekin ja passaisivat loistavasti myös huolittelemattomaan lehtikuvaajahabitukseeni. 

Kollaasissa ylempi takki on nimeltään Utility Waxed Jacket ja alempi William Morris Ruskin Waxed Utility Jacket. Linkit vievät Harrodsin sivuille mistä nuo suosikkini bongasin. Vaikka jostain kotimaasta nuo rotsit löytäisinkin, niin en vaan tiedä tuleeko minun ja takkihaaveen väliin ruhoni ulottuvuudet, sillä näyttäisi tosta mun suosikistakin (ylempi takki) suurin koko olevan UK18. Ei mitään käryä onko nuo millaista mitoitusta. Huonolla tuurilla ei ryntäät mahdu tuohonkaan kokoon 18. 

Pitänee kipaista ensi viikolla Stockalla, siellä ainakin myydään Barbouria. Onko kellään antaa muita vinkkejä mistä etsiskellä tuota keski-ikäisen ketunmetsästäjän loimea täällä kotimaassa?

 

 

 


17.10.2015

Posted at 00:22h in Yleinen by
0 Likes

–Blogiyhteistyö, Ivana Helsinki–

Niin paljon kuin mua kiinnostaisikin monen suomalaisen suunnittelijan vaatteet, niin totuus on se, että aika harvalla merkillä riittää kokoja kaltaiselleni plussapallolle. Kun Ivana Helsinki ehdotti blogiyhteistyötä, oli ensimmäinen ajatukseni, että "no mahtaakohan niiltä edes mikään mahtua mulle". Näin kyllä nettikaupasta, että suuresta osasta vaatteita on kokoja 46 asti, mutta olin silti epäileväienn. Halusin ottaa asiasta selvää, joten suuntasin viime pääkaupunkireissulla Uudenmaankadulla sijaitsevaan Ivana Helsingin liikkeeseen tutkimaan ja sovittelemaan vaatteita.

Arvatkaa vaan yllätyinkö iloisesti, kun ihan jokaisesta vaatteesta jota halusin sovittaa, löytyi itselleni mahtuva yksilö. Monet vaatteet ovat tyyliltään aika kaukana omasta pukeutumisestani, mutta sovittelin ihan innoissani kaikenlaista ihan vaan näyttääkseni muille kokoisilleni, että tässä on kotimaista designia myös meille pylleröille! 

Ihastuin kovasti tuohon alla olevan kollaasin kirjavaan sydän-printtiin, mutta harmikseni siitä tehdyt mekot eivät olleet malliltaan meikäläiselle sopivia. Esimerkiksi A-linjaiset mekot eivät oikein ole parhaita kavereita, kun etumuksessa töröttää hirmuhinkit.

Kuoseillaan hurmasi myöskin Moomin by Ivana Helsinki -mallisto. Olin ihan myyty tuolle paljettiselle Muumi-mekolle siitä huolimatta, että mekon väreinä on sinistä ja turkoosia. En voi keksiä mitään siistimpää kuin paljettikuorrutteinen mekko, jossa on muumeja! Ja tuostakin mä olin ihan satavarma, et "ei varmaan mahdu se teidän 46 mulle", mut niin vaan kuulkaa sujahti päälle.

Muumi-mallisto on kuulema villiinnyttänyt erityisesti liikkeessä asioineet japanilaiset turistit ja osa on jopa ostanut samaa vaatetta monella eri printillä, kun ei ole osannut päättää mikä olisi ihanin. Ymmärrettävä ongelma, kun on nämä suloiset valkoiset pylleröhahmot kavereineen kyseessä. 

Mitä tuohon kokopoliitiikkaan vielä tulee, niin huomasin vaatteita sovitellessani, että monet Ivanan vaatteista, esim. mekoista ja neuleista, on malliltaan oversize-kamaa joiden kanssa ei kokolapun numerolla todellakaan ole juurikaan väliä. Esimerkiksi ylisuureksi tarkoitettu trikootunika toimikin itselläni kivasti 40 kokoisena, kun koossa 46 siinä ylisuuressa mallissaan koin vaatteen itselleni epäimartelevaksi. Myyjä sanoikin, että heillä ei kannata liikaa tuijottaa kokolappuja, vaan sovittaa rohkeasti niitäkin "ei omia kokoja". Siinä missä ylisuuret ja löysät mekot ja yläosat toimivat hienosti toisilla, voi sama vaate ollakin eri mallisella ihmisellä toimivampi istuvampana versiona, eli ns. liian pienenä.

Yllä olevassa kuvassa päälläni on neuleviitta koossa 38, isommat koot tuntuivat päälläni aivan liioittelulta. Joten todellakin sanoisin, että Ivanalta löytyy kampetta meille pikkuisen isompaakin lainapeitettä tarvitseville! Itse palaan liikkeeseen ensi torstaina, sillä saan valita itselleni kaksi vaatetta. Toinen on jo lukittu, mutta pari mekkoa vaatii vielä sovituksen, jotta osaan tehdä lopullisen päätöksen. Kuvaan valitsemani releet sitten mahd. pian myös tänne.

Kannattaa muuten klikkailla itsensä seuraamaan mua Instagramissa (@vieruska), sillä maanantaina polkaistaan siellä puolella käyntiin Ivana Helsinki aiheinen arvonta!