19.09.2015

Posted at 17:21h in Yleinen by
0 Likes

Mä en oikein tiedä, että suhtaudunko mä some- ja blogimaailmassa näkyviin harmonisiin sisutstus- ja kotikuviin ihaillen, ihmetellen vai ahdistuen. Toisaalta kuvat joissa jokin kodin nurkka on täydellisessä järjestyksessä, sisustuskirjat söpösti pöydällä pinossa ja ajankohtaisten sisustustrendien mukaiset koriste-esineet tarkoin asetellussa harmoniassa, saavat minut haaveilemaan avarasta ja valoisasta asunnosta, missä kaikelle olisi oma paikkansa. Mutta sitten taas toisaalta ne saa miettimään, että mä en vaan ole niin kiinnostunut kodin sisustuksesta enkä ikinä pystyisi pitämään yllä sellaista somekelpoista siisteystasoa. Toki ymmärrän, että monessa kohtaa kyse on vain tarkoin harkituista rajauksista ja täydellisen päivälliskattauskuvan ulkopuolella voi hyvinkin olla levällään lasten lelut, viikaamattomat pyykit ja viikon tiskivuori. Tai niin mä ainakin haluan uskoa. Mä nimittäin en halua uskoa olevani maailman ainoa ihminen, jonka himatodellisuus näyttää tältä kuin postauksen kuvat nyt kertovat.

Aloitetaanpas kierros kotonamme, tervetuloa! On se kyllä hyvä, ettei ole otettu ovesta pois tuota viime jouluksi torilta ostamaamme kranssia, sillä jouluunhan on aikaa enää kolme kuukautta! Eteisessä lipaston alta vastaan kaivautuu ​rapaiset kumpparit (Nokian Hai Low, saatu), jotka ovat odottaneet puhdistusta aina Porispere-festareista saakka ja kyseisestä tapahtumasta ei toki olevasta kuin… odottakaas kun tsekkaan kalenterista… seitsemän viikkoa! Sain itse asiassa kimmokkeen koko tähän postaukseen juurikin noista kumppareista, jotka sitten vihdoin tänään raahasin pesulle.

Jatketaas matkaa keittiöön.

Ruokapöydän tuolien selkänojat ovat varsin oiva paikka kuivattaa tyynyliinoja, kun tila pyykkitelineistä loppuu. Mitä siitä, että kyseinenkin tyynyliina on ollut kuiva jo päiväkaupalla.

Kuukausi sitten Cittarissa ostoksilla iski Sulo Vilen -kohtaus ja vessa- ja talouspaperia tuli hamstrattua isot säkit, kun kerran halvalla sai. "Toi talouspaperisäkki pitää sit viedä ullakkovarastoon, kun ei se muualle oikein mahdu." Juu, juu, niin oli suunnitelma. 

Jääkaappimagneetit on kuulema ihan junttia eikä kunnon sisustusihmisten kodeissa sellaisia kamaluuksia nähdä. Toisin on meillä. Jääkaapin ovea kaunistaa myös tuo ah, niin kaunis graafinen julkaisu, Hesburger-kupongit!

Jos oli ulko-ovella joulu, niin keittiössä meillä puolestaan vietetään päättymätöntä pääsisäistä ja ainaista pitkäperjantaita. Lampusta nimittäin roikkuvat edelleen viime pääsiäiseksi kynsilakoilla koristelemani munat. Tulee se uusi pääsiäinenkin sieltä!

Seinällä ruokapöydän päädyssä komeilee kirpputorilta löytämäni liitutaulu. Siinä luki Hyvää Joulua vielä hetki ennen heinäkuisia Pori Jazzeja, mutta ennen Jazz-vieraan saapumista pyyhin kyseisen tervehdyksen pois. Sittemminkään tauluun ei ole raapusteltu mitään positiivisia tsemppilauseita, vaan joskus siihen suunniteltu kauppalistaa. Korppujauhot on taulun mukaan ollut ostoslistalla jo viimeisen kuukauden. Tarttis varmaan pyyhkiä teksti pois, sillä juuri äsken kun tarkastin, oli kaapissa melkoisesti korppujauhoja.

Ja sitten vielä näkymä olohuoneestamme vieras-/työhuoneeseen, missä keskellä lattiaa rojottaa sohva, joka on nyt pari viikkoa odotellut, että saataisiin kuskattua se pois. Saa nähdä minkä pakon edessä tämä operaatio saadan vihdoin suoritettua. Ehkä sitten kun tarvitaan vierashuonetta jonkun majoittamiseksi. Mutta hei, se on kyllä kätevää, että nyt on lisää tollaista sohvatilaa mihin voi nakella vaatteita ja kaikkea muuta kamaa! Ja oviaukossa tietenkin roikkuu hieman pyykkiä kuivumassa. Kivasti tuo tunnelmaa olkkariin miehen Disco Ensemble -huppari.

Tiskivuortamme en voinut kuvata, sillä kiipesin tuolle Kilimanjarolle juuri tänään ja selätin sen. Astiavuorikiipeilyn (iina, uus yhdyssanaurheilulaji!!!) lisäksi meillä treenataan usein myös vauhditonta pituushyppyä. Treenipaikka on eteisessä, missä loikkaamme kotiin tullessa ja sieltä poistuessa melkoisen mainos- ja ilmeisjakelulehtispinon yli. Eilen kuitenkin mies tuhosi treenipaikkamme. 

Itse onnistuin tänään siivoamaan koko keittön siihen malliin, että piti heti syöksyä ostamaan pari kukkasta siistiä ja kerrankin tyhjää ruokapöytää koristamaan. Jotain valonpilkahdustakin siis kaiken kaaoksen keskellä!

Lohduttakaa mua pliis ja sanokaa, etten mä ole ainoa, jonka hima näyttää arkisin tältä. 😀


18.09.2015

Posted at 10:51h in Yleinen by
0 Likes

Koska tämän hetkinen tilanne on se, että makaan räkätaudin kourissa nakupellenä peiton alla, on varmasti parempi, että julkaisen jotain muuta kuin ihan tuoretta kuvamateriaalia. Siispä onkin hyvä sauma esitellä tämä yksi kiva kuvauslainassa ollut mekko. Olin siis tosiaan viime viikolla Helsingissä ja ohjelmassa oli studiokuvaukset blogin banneria ja profiilikuvia varten. Varmuuden vuoksi kuvattiin useampi erilainen tyyli ja kävin niitä varten hakemassa hieman vaatteita kuvauslainaan Junaroselta ja Lindexiltä. Tämä kuvissa näkyvä Lindex Generousin mekko ei loppujen lopuksi päätynyt päälle studiolla, mutta kuvailin sen sitten ihan muuten vaan, koska oli niin kiva.

Yksi syy tämän mekon esille nostamiseen oli se, että moni on kysellyt keväällä ostamani Soyaconceptin mustavalkoisen mekon perään, että onko sitä kenties vielä jostain saatavilla, joten ajattelin, että tämä voisi kiinnostaa siitäkin koltusta tykänneitä. Sen verran ovat samanhenkiset. Mutta siitä huolimatta, että kaapista löytyy jo tuo edellä linkkaamani mustavalkoinen mekko, niin tunnustan silti himottelevani myös tätä kuvien astetta naisellisempaa ja ehkä jopa aikuismaisemman oloista vaatetta. Soyaconceptin mekko tuntuu jotenkin enemmän sellaiselta tennareiden kanssa käytettävltä rentoiluvaattelta, kun taas tässä Lindexin leningissä olo on naisellisempi ja skarpimpi. 

Oisko siis liian samanlainen vai voisiko sitä naisihminen perustella jotenkin itselleen tämänkin hankinnan? Ainakaan hinta ei oo hirveesti esteenä, sillä kukonaskeleet sais ylleen neljällä kympillä. 

mekko-Lindex Generous (kuvauslaina)/kengät-Morgan/korvikset-Aarikka (kuvauslaina)


17.09.2015

Posted at 18:19h in Yleinen by
0 Likes

/Bannerikuvan kengät- lähes kaikki omia, parit lainattu kaverilta/Farkut-H&M Mama/raitapaita-Junarose (saatu)/korvikset-Aarikka (kuvauslaina)/

Moi, mä oon Veera. Kiva tavata. (Apua onkohan mulla huulipunaa hampaissa? Mitähän toi musta miettii?) En ole ollut ensitreffeillä vuosikausiin, sama mies on kukenut vierellä jo yli 12 vuotta, mutta muistelisin, että jotain jännityksen ja innostuksen sekaisia fiiliksiä ne tilanteet herätti ja samaan aikaan pelkäsi mokaavansa jotenkin. Ketsupit rinnuksille ja vessasta palaat hame sukkahousujen sisään jääneenä, siinä ne kauhukuvat illallisella uuden tyypin kanssa.

Nyt on vähän samanlaiset tunnelmat kirjoitella ekaa postausta täällä Me Naisten sivuilla. Vaikka bloggaminen on 8,5 vuodessa tullut kyllä jo ihan tutuksi ja blogimuuttojakin on takana jo useampi, niin silti taas jänskättää, että "apua, sinnehän voi eksyä jotain uusia tyyppejä lukemaan!" Mut mä yritän olla tässä nyt ihan rennosti olla oma epätäydellinen itseni sen sijaan, että koittaisin ensi tapaamisella kertoa kaikki parhaat juttuni ja esiintyä jotenkin normaalia säkenöivämpänä. 

Jotain kai sitä olis kuitenkin ekoilla treffeillä hyvä kertoa itsestään, joten tässä tulee täysin toisiinsa liittymättömiä spontaanisti mieleenjuolahtaneita faktoja, muistoja ja minitarinoita jotka kenties kertovat yhtä jos toistakin tämän blogin valtiattaresta.

– 33v, avoliitossa, ei lapsia, lemmikkinä villakoiria (ei niitä näyttelyeläimiä, vaan sitä sohvanalusrotua), pituus 167, vaatekoko 46-48, kenkien määrä pitkästi yli sata paria

– En voi sietää hytiseviä ja tutisevia ruokia. Tutiseva hyytelö saa ahdistuksesta palan kurkkuun ja mieleen hiipii Jurassic Park -elokuva. (Muistaako treffikumppanini sen hyytelökohtauksen?!)

– Yksi elämäni mieleenpainuvimpia onnistumisen hetkiä oli se, kun ensimmäisen luokan sanelussa oli koko luokan ainoa oppilas, joka osasi kirjoittaa oikein sanan presidentti.

– Olen varma, että minulla on maailman paras poikaystävä. Vai mihin muuhun tulokseen voi nainen tulla, kun hän tulee kiukkuisena ja väsyneenä töistä kotiin ja vastaanotto on seuraavanlainen. "Kulta pitäisikö mun nyt vaan peitellä sut siihen sohvalle lepäämään ja sä voisit katsoa sen sulle nauhoittamani koiranpentuohjelman sillä aikaa, kun minä laitan ruokaa"

– Näyttäisin mielelläni aina tuolta kuin bannerin (ja postauksen ekan kuvan) kuvassa, mutta valitettavasti totuus on toisenlainen. Kun avaan puhelimen kameran ja se osoittaakin itseeni, näytän tältä:

– Tästä edellä kuvatusta syystä haluaisinkin puhelinvalmistajien säätävän hilavitkuttimiaan niin, että kameran oletusasetus osoittaisi aina pois käyttäjästä. Säästyttäisiin monelta säikähdykseltä.

– Viimeisen vuoden aikana minulta on ratkennut töissä ainakin kolmet housut. Joku yrittää kenties viestittää minulle, että kuluneet farkut ja slaavikyykky eivät ole match made in heaven.

– Ja ei, mä en ole ammatiltani kyykkyviulisti vaikka edellinen ehkä antaisikin aihetta epäillä. Olen lehtikuvaaja. Ja uskokaa tai älkää, se työ on muutakin kuin napin painamista.

– Kerron ensitapaamisilla aina itsestäni täysin järjettömiä ja irrelevantteja asioita, mutta sen te ehkä jo tajusittekin.

Tervetuloa siis uudet ja vanhat. Kyllä tää tästä käynnistyy, kun saatiin tää eka kerta alta pois. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja keskittyä postaamaan lisää räteistä ja lumpuista. Mutta on täällä toki muutakin. Jos blogini on sinulle uusi ja mietit, että miten ja mistä mä oikein kirjoittelen, niin vilkaise ihmeessä jokunen vanhakin postaus. Tässä muutama tärppi:

1. Mun tyylistä saa nopean läpileikkauksen tsekkaamalla kategorian Asut

2. Kommentointia keränneitä aiheita on ollut viime kuukausina mm. Photoshopatut läskit ja Toosan tuoksut

3. Viimeisin shopailutunnustukseni löytyy tästä postauksesta

4 Mm. sen, että kohtaako musiikkimakumme, tarkastat kategoriasta Musa, leffat ja kirjat

 

Joo, kiitti moi… oli kiva tavata. Haluutsä mun numeron? Tai siis blogin osoitteen… Voit tulla toistekin jos haluut. 

PS. Löydät blogini myös FB:stä ja Instagramissa törttöilen nimellä @vieruska