20.04.2015

Posted at 21:50h in Yleinen by
0 Likes

Jostain oon jaksanut vielä eilen kaivaa hymyn asukuviin, mut tänään oon kyllä ollut jo niin zombie, että ei ois irronnut oikein ees irvistystäkään. Seitsemän päivän iltavuoroputken jälkeen koitti vielä tänään aamuvuoro ja kun hyppäsin aamulla auton rattiin, niin oikeesti vähän pelotti, kun olin niin töttöröö. Juttelin tuossa yhden kaltaiseni kilppariongelmaisen kanssa näistä mun lähes ylitsepääsemättömistä aamuvaikeuksista ja tuli sitten puhetta thyroxinin ottamisen ajasta ja mietittiin, että kannattaisko mun kokeilla sitä, että ottaisin osan annoksestani illalla. Voisko se parantaa mun aamuja? Kellään kilpparityypillä tästä kokemuksia?

Asukuvat on tosiaan eiliseltä työpäivältä, kun ohjelmassa oli vaalivalojaisten väijymistä kamera kourassa. Kaivoin pitkästä aikaa päähän tuon yhden mun lemppari turbaanihuivin. Se on väritykseltään jotenkin niin kesä, että se siksi lepää talvikaudet laatikon pohjalla. Mutta nyt oli jälleen aika valjastaa eläinkuosit käyttöön ja huivi passasikin kivasti yhteen noiden vaaleiden kirppissaappaiden kanssa.

Läjästä naamalähiksiä löytyi tasan tää yksi, jossa pystyin katsomaan silmänalusiani irvistelemättä. Aivan kaameet ruttuiset ja kuivat pussit ilmestyivät naamalle joka kerta, kun yritin hymyillä. Niin se vaan alkaa ikä ja väsymys näkymään naamassa. Ehkäpä tää silmäpussiahdistus ansaitsee ihan oman postauksensa, joten säästän ne havainnekuvat siihen. Osviittaa asiaan saa alla olevia kuvaa tihrustamalla.

legginssit-H&M Mama/pusero-Taillissime, Ellos/kengät ja huivi-kirppislöytöjä

Kun kerrankin päällä on jotain mitä vielä kaupoista löytyy, niin linkataanpa tuo Elloksen kepeä viskoosipusero, jota löytyy mustan lisäksi myös esimerkiksi fuksian värisenä. En tajunnut ottaa takaosasta kuvia, mutta siellä kulkee kiva napitus ylhäältä lähes alas saakka. Kokoja on 42:sta 58 saakka. (ja epäluuloisille tiedoksi: ei oo mikään mainoslinkki, kun ihan muuten vaan aattelin, että jotakutasaattaa kiinnostaa.)

Nyt kaivaudun murun kainaloon ja keskityn elokuvaan Ja huomenna nukun ainakin kahteentoista. Vannon sen.


19.04.2015

Posted at 16:20h in Yleinen by
0 Likes

Pikaisesti pistän saman messagen nyt tänne blogiin kuin meni jo instaankin. Vielä on jokunen tunti aikaa suunnata vaaliuurnille, joten nyt persus ylös sohvalta, jos et ole vielä käynyt!

Itselle vaalipäivä on jo lapsesta asti ollut merkittävä päivä. Muistan jo lapsuudesta kuinka vanhemmat aina vaihtoivat hieman siistimpää päälle, kun suuntasivat äänestämään. Kun he olivat numerot lappuihin piirtäneet keitettiin joko kotona vaalikahvit tai suunnattiin vaikka jäätelölle. Kun täysi-ikä sitten koitti, en intoillut niinkään baariin pääsystä tai ajokortista, mutta muistan olleeni todella innoissani siitä, että pääsin heti reilua kuukautta myöhemmin äänestämään vuoden 2000 presidentin vaaleissa. Oli tosi aikuinen ja tärkeä fiilis saada olla mukana valitsemassa valtion päämiestä.

Jos oikein laskin, niin nämä eduskuntavaalit ovat jo 14. vaalit täysi-ikäistyttyäni. Kaikista kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- ja presidentin vaaleista muistelisin, että yhden kerran on jäänyt äänestämättä. Syy ei tuolloinkaan 2009 europarlamenttivaaleissa ollut etteikö olisi kiinnostanut, tai ettenkö olisi halunnut käyttää äänioikeuttani, mutta urpoilin päivämäärien kanssa siihen malliin, että ennakkoäänestys oli jo ehtinyt loppua ennen kuin tajusin, että olisin varsinaisena vaalipäivänä reissussa. Harmitti.

Tänään suunnattiin sitten äänestyspaikalle yhdessä Tommin kanssa ennen minun töihinlähtöä. Mies huitaisi numerot lappuun alta aika yksikön, minä tuhersin kopissa hetken kauemmin. Mulle iskee siellä aina sellainen tuhanteen kertaan varmistamisen tarve, että vaikka tiedän jo numeron, niin se on moneen kertaan sieltä listasta vielä tarkastettava, että muistanko varmasti oikein. Ja sitten tulee suorituspaineet käsialan suhteen. Pelottaa, että saako ne nyt mun harakanvarpaista selvää. 😀 Paineista huolimatta hoidin homman himaan ja sen jälkeen suunnattiin sitten kahvilaan aamiaiselle ja spekuloitiin siinä syödessämme hieman mahdollista vaalitulosta. Satakunnan vaalipiirin paikkamäärä laskee aiemmasta yhdeksästä kahdeksaan paikkaan ja se tuo hommaan ihan uuden jännitysmomentin. Minkä puolueen kohtaloksi tuokin vähennys käy? Ajatella, että vielä 60-luvulla Satakunnan vaalipiirillä on ollut eduskunnassa 14 paikkaa!

Mulla oli vielä alkuviikosta epäselvää, että kenelle ääneni menee, mutta vaalikonemaratoni ja sieltä esiin nousseiden muutaman lupaavimman kandidaatin puheisiin ja tekoihin paremmin tutustuminen kantoi hedelmää ja sopiva tyyppi löytyi. Ilokseni törmäsin tuohon ehdokkaaseen vielä yhdellä keikalla ja pääsin haastamaan juttua hetken aikaa ihan livenäkin, joten fiilis siitä, että ääni menee hyvään osoitteeseen, vahvistui.

Jos siellä on joku, joka miettii, että jättää äänestämättä sen vuoksi, ettei tiedä kenelle äänensä antaisi, niin nyt on vielä hyvin aikaa täytellä muutamat vaalikoneet ja lähteä niiden avustamana etsimään tyyppiä jonka ajatukset osuu yksiin omien kanssa. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka olisi kanssasi 100 % samaa mieltä joka ikisestä asiasta, mutta kun valitsee ne omasta mielestä tärkeimmät asiat joissa ainakin haluaa ehdokkaan liikkuvan samoilla linjoilla, niin varmasti löytyy sopivia.

Vaikka se oikean tyypin valitseminen saattaakin tuntua tuskaiselta ja toisinaan tuntuu, ettei sillä omalla äänellä ole mitään väliä, niin kyllä sillä on. Jokainen käyttämättä jätetty ääni, on ääni jollekin sellaiselle, jota et ainakaan halua asioistasi päättämään. Äänioikeus on todellakin oikeus, kaikilla maailmassa ei tällaista ylellisyyttä todellakaan ole. Eikä muuten ollut meillä suomalaisilla naisillakaan vielä 110 vuotta sitten! Isoisoisomummut kääntyy haudassaan kiukusta, jos ei me muijat nyt sitä saamaamme oikeutta käytetä!

Itse olen tänään seuraamaan ääntenlaskennan etenemistä oikein työn puolesta, sillä väijyn illalla kamera kädessä pettymyksen kyyneliä ja riemun ilmeitä isoissa vaalivalvojaisissa. Hieman jo alkaa jännittää!

Anna #äänestänään, mene #äänestämään!


17.04.2015

Posted at 15:13h in Yleinen by
0 Likes

En oo unohtanut blogia, mulla vaan on meneillään 7 päivän iltavuoroputk.i Ja mulle se näköjään tarkoittaa pelkästään töissä käymistä ja nukkumista puolille päivin ilman tietoakaan mistään muusta aktiviteeteista. Iltaisin töiden jälkeen on vaan hoitanut sitten ns. omiin töihin liittyviä pakollisia asioita kuten meilejä, vedoksia ja laskutusta. Miten mä saisin tehtyä itsestäni sellaisen aktiivisen ihmisen, joka ehtisi ennen iltavuoroon lähtöä urheilla, pyykätä, kokata ja olla kaikin puolin superihminen? Mä viikonloppuna muka oikein tarkastin viikon aamutreenien aikataulut ja elättelin hataria toiveita, että jos edes yhtenä päivänä saisin raahattua itseni salille aamupäivällä, mutta ei. Sängyn vetovoima on liian suuri. Mä en nouse ennen kuin pakon edessä ja se pakko on töihinlähtö.

Ehdin tässä keikalle lähtöä odotellessa nappaamaan itsestäni asukuvat duunipaikan pihalla ja päälläkin sattui olemaan jotakin useimmista työpäivistä poikkeavaa. Otin riskin ja luotin työlistaan, etten joutuisi tänään mihinkään kummoisiin ulkokuvauspuuhiin tai ainakaan mihinkään metsään rämpimään, ja pukeuduin oikein mekkoon! Viimeksi kun uskaltauduin tekemään saman tempun, päädyin värjöttelemään tunniksi laskettelurinteen reunalle umpihankeen ja tunsin itseni idiootiksi. Tämän päiväisistä hommista; yhden bändin kuvaamisesta ja sisätiloissa järjestettävän vaalitilaisuudessa väijymisestä kuitenkin ajattelin selvitä sääret pelkkiin sukkahousuihin verhottuina.

raitamekko-H&M/neuletakki-SAND/kengät-Nike

Nuo pari kuukautta sitten Elloksen alennuksen jämistä tilaamani Niken Dunk Sky Hi -kiilakorkotennarit eivät olekaan aiemmin vielä blogiin päätyneet. Johtunee ehkä siitä, että olenkin huomannut suhtautuvani niihin hieman varauksella. Kengät on sirot ja todella mukavat jalassa ja haluaisin ihan hurjan paljon tykätä niistä, mutta huomaan kerta toisensa jälkeen, että ne eivät vaan oikein sovi minkään vaatteideni kanssa, koska ovat jotenkin niin tylsän näköiset kaikessa tuossa mustuudessaan. Housujen kanssa ainakin ihan nounou. Meillä on nyt siis meneillään harkinta-aika suhteessamme. Jos päädymme eroon, niin yksi kiilakorkolenkkarifriikki ystäväni on jo ilmaisuut kiinnostuksensa. Mutku mä niin haluisin saada tän homman toimimaan!