Edellisen postauksen asukuvista ei näkynyt tukkareuhka kovin hyvin, joten pakko pistää pari lärvikuvaa samasta kuvaussessiosta, koska oli vaihteeksi vähän eri näköinen kampaus.

Olen pitänyt hiuksiani enimmäkseen pois kasvoilta, mutta joskus harvoin jonkun mielenviirauksen saadessani innostun kokeilemaan myös naamalla roikkuvaa majavaa. Toissapäivänä sain vielä jostain päähäni pistää sitäkin versiota hieman uuteen uskoon rutistelemalla hiuksiin hieman kiharaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mitään sen kummempia työkaluja en tämän kepeän aaltoilun muotoilemiseen käyttänyt, vaan tyydyin ihan vaan rutistelemaan hiuksia kasaan käsin laitettuani niihin ensin jotain random kiharasprayta. Käsittelyn kepeydestä johtuen, kiharat oikenivatkin päivän kuluessa, eivätkä olleet enää näitä kuvia ottaessa lainkaan niin sykkyrällä kuin kotoa lähtiessä. Juuri rutistellut hiukset voitte tsekata tästä Instagram-kuvasta. Jotenkin tosi kasari ja kaamee, mut toisaalta jotenkin ihana. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

En tiedä tykkäsinkö tuosta kampauksesta ihan vain siksi, että se nyt vaan oli pientä vaihtelua normaaliin vai alkoiko mua oikeesti hieman kiharat kiinnostaa. Mutta olipa syy mikä tahansa, niin saadakseni sitä vaihtelua lisää pitää mun ehdottomasti opetella käyttämään enempi esimerkiksi muotoilurautaa. Raudan avulla voisi ehkä tähänkin tukkaan saada taiottua jotain kivaa kiekuraa. Mutta mä vaan oon jotenkin ihan käsi niiden vempeleiden kanssa. Kaipaan jonkun tukanlaitto for dummies –kurssin!!

Mites mun onnettomat ruttukiharat, jes vai nou?


Rennon vapaapäivän kunniaksi kapusin taas pitkästä aikaa hyiselle ullakollemme ja pistin salamat välkkymään. Mitään kuvia kummempaa musta ei taida tänään oikein irrota, sillä olen jotenkin tosi väsynyt intensiivisen ja hurjasti ajatustyötä ja itsensäylittämistä vaatineen kurssiviikonlopun jäljiltä. Mutta panostin tänään kivoihin kuviin, joten olkaa hyvä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulla oli nuo hame ja Dieselin raitamekko (nähty kokonaisena mm. TÄÄLLÄ) viikonloppuna mukana Tampereella ja puin jo eilen mekon näyttämään puserolta, mutta lämmikkeenä toimi pehmoinen villatakki. Tykkäsin kovasti harmaan hameen raitaisen yläosan yhdistelmästä, joten jatkojalostin samasta lähtökohdasta tänään uuden asun hieman neuletakkia skarpimmalla ”päällisellä” ja vaihtamalla punaiset nilkkurit tennareihin. Ja tulipa kyllä omasta mielestä aivan järjettömän kiva asu!

Olin vielä vajaa vuosi sitten hirveän huono käyttämään vaaleita harmaan sävyjä vaikka niistä kovasti pidinkin, onneksi asia on sittemmin korjaantunut. Valkoinen tuntuu usein liian pelottavalta, joten vaalean harmaa on oikein tervetullutta valoisuutta omaan kovin tummaan väripalettiini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

hame-H&M/raitamekko puserona-Diesel/tekonahkajakku-Warehouse (saatu)/kengät-Vans (saatu)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

takki-Lindex/laukku-Carla Ferreri

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toimiiko päivän rätit teidän silmään?


Ai hitto sitä tuntee ihminen itsensä vähän urpoksi ottaessaan kuvia itsestään kauppakeskuksen käytävillä. Vaikka kuinka koittaa mennä rauhalliseen nurkkaan, niin joka ikinen liukuportaiden kolahdus saa väijymään, että tuleeko sieltä joku ja jokaista kaukana käytävän toisessa päässä liikkuvaa täytyy koittaa tulkita, että ovatko tulossa juuri sinne minun kuvausnurkkaani kohti. Kun onhan se nyt jotenkin urpoa siinä keskellä käytävää itsekseen hymyillä kintut ristissä, kun kaikki ei välttämättä edes huomaa, että siinä vähän matkan päässä penkillä on se kamera. En tiedä kumpi on nolompaa, se, että ne ihmiset tajuais mun ottavan kuvia vai se, että ne ei tajua! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Pakkasta oli torstaina lähemmäs kymmenen astetta, kun piti lähteä taapertamaan kohti Kauppakeskus Puuvillaa Smartpostista pakettia hakemaan. Samalla reissulla kävin myös shoppailemassa kummipojalle synttärilahjaksi Legoja. Arkinen asun osat siis valikoituivat päälle sillä ajatuksella, että pitää tarjeta pakkasessa ja tuulessa joen toiselle puolen, muulla ei niin väliä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/kashmirneule-Ellos/takki-Lindex/kengät-Crocs (saatu)/pipo-KN Collection (saatu)/kashmirkaulahuivi-Shopbop Basics/laukku-NYPD

Yhteen kuvaan (alla) piti sitten napata myös tuolla reissullani postista noutamani laukku. Minähän ale-laukku -postauksessa sanoin katselleeni jo usein tuota Carla Ferrerin punaista tikkiveskaa (juu, hävytön Chanel-imitaatio, I know), mutta Campadrelta puuttui silloin tuo väri. No, veska sattui sitten vastaan Oolalaasta vieläkin monta kymppiä entistä edullisemmin. Sorruin.

Mitä tuohon Chanelin Boy (vanhan ja uudemman mallin näkee täältä) kopiointiin tulee, niin täytyy sanoa, että mä olen niin tietämätön noiden merkkiveskojen suhteen, että en tajunnut ton laukun olevan lukon mallia ja reunan ”raitoja” myöten todella matkittu ennen kuin sain sen käsiini ja sattui sitten musta Chanel Boy erään bloggaajan asukuvissa silmiin. Minun silmissä se oli vain tikkilaukku jotka kaikki ovat ulkomuodossaan velkaa Coco Chanelille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pistipä sitten taas kerran miettimään tätä kuviota miten maailma on täynnä toinen toistensa kopioita. Onko ok ostaa noin selkeä kopiolaukku, kun se ei kuitenkaan yritä huijata asiakasta ja väitä olevansa Chanel? Onko ”synti” pienempi, jos laukun ostaja ei tiedä ja tunnista joka hemmetin merkkilaukun muotokieltä eikä siksi tajua ostavansa lähes yksi yhteen imitaatiota? Imitaatio ja kopio ovat eriasioita kuin piraattituotteet. Niitä vastustan jyrkästi. Tuotemerkin luvaton käyttö on rikollista piste. Eikä sellaisiin tuotteisiin tule sotkeutua.

Jos se Chanel, Prada tai Gucci siinä laukun kyljessä tekee tuotteesta jonkun silmissä ihanamman kuin saman näköinen ilman nimeä, niin silloin on tuote hankittava aitona. Mikäli tyyli ja muotokieli viehättää, mutta luksusmerkin hinta ei, eikä kuluttaja koe saavansa merkistä itselleen varsinaista lisäarvoa (itse kuulun tähän jengiin), niin sitten voi etsiä markkinoilta jotain vastaavaa, sillä niitähän löytyy.

Niin että, tykkään kovasti tuosta laukusta, mutta pisti kyllä jälleen pohtimaan tätä missä menee hyvällä maulla tehdyn merkkituotteesta inspiraatiota saaneen tuotteen ja härskin kopion raja. Ja missä määrin tästä aiheesta täytyy itse ottaa stressiä?

Edellisen kerran tällainen tilanne sattui, kun sain valita itselleni muutaman tuotteen Glitteristä ja päädyin ottamaan iPhonelleni söpöt pupukuoret. Myyjä sanoi, että ”nuo on ihan kuin ne Moschinon pupukuoret”, mutta enpä arvannut hänen tarkoittavan sitä aivan lähes kirjaimellisesti. Googlailinpa sitten niitä Moschinon pupuja, ja sain havaita oman pupuni olevan aivan yksi yhteen Moschinon kuorien kanssa, ainoastaan logo tietenkin puuttui. Ihan on sen näköiset, että varmaan tehty kaikki puput samalla tehtaalla.

Mutta noinhan se menee esimerkiksi kenkien kanssa todella paljon. Samasta halpatyövoiman alueella olevasta kenkätehtaasta tuutataan kenkämallia A, B ja C ja niitä sitten ostaa merkit 1, 2, 3. Jokaiselle merkille, vaan lyödään omat leimat sisäpohjiin. Niin että kuka ne kengät mahtoikaan alunperin suunnitella? Minkä merkkiset kengät on kyseessä? Hinta kuluttajalle riippuu sitten hieman siitä kenen leimoilla varustetut kengät ostat. Itsellä on hyvin konkreettinen kokemus tästä asiasta, sillä olen ostanut vuosia sitten suurella alennuksella upeat nahkakorkkarit joissa kenkien sisäpohjissa oli eri merkkien leimat. Olivat siis kenkätehtaalla sattuneet parittamaan kengät laatikkoon hieman väärin.

No mutta, nyt tämä lähti jo vähän rönsyilemään. Mutta tästä aiheesta olisi kyllä paljon enemmänkin pohdittavaa. Merkkilaukkujen päälle ymmärtävät ihmiset todennäköisesti ohikulkiessaan tuhahtelevat mielessään kökölle wannabe-Chanelilleni, mutta toisaalta, suurin osa ohikulkijoista tuskin älyää tuhahdella. Se on yksinkertaisesti vain käsilaukku ja sellaisena mä sen nyt itsekin aion ottaa.

Ihminen jonka mielipiteen haluan todellakin kuulla tähän asiaan, on laukkufriikki bloggaajaystäni Mikko! Miten merkkilaukkujen ystävä suhtautuu tähän kopiointiin, imitointiin ja inspiroitumiseen? Oonko mä nyt siis nolo wannabe-Chanel-muija, jonka kassi tulis polttaa? 😀