Harmittelin tuossa jokin aika sitten, kun on asukuvausmestat hieman tylsiä, kun viime aikoina tullut napsittua useammatkin kuvat ankeasti eteisessä vessan oven paistaessa ihanasti taustalla, mutta tänään minulla on ilokseni tarjota normaalista melkoisesti poikkeavaa ”maastoa” päivän releiden esittelyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Normi päivä..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vinkeä ja silmiä särkevä nurkkaus löytyi Olympus Playground näyttelystä täältä Wienistä, josta tätä nyt naputtelen. Olympus Playgroundissa on kyse useiden eri taiteilojoiden tekemist installaatioista joita pystyy hyödyntämään erilaisiin kuvaustehtäviin. Kunkin teoksen kohdalta löytyy vinkkejä mitä ominaisuuksia missäkin kannattaa kokeilla. Itse testailin innolla esimerkiksi uudesta PEN E-PL7:sta ja O-MD -kameroista löytyvää Live Composite -toimintoajoka mahdollistaa vaikkapa revontulien, ilotulituksen, liikenteen valojälkien ym. ikuistamisen kauniisti ilman ylivalottumista ja kuvan rakentumista voi seurata näytöltä reaaliaikaisesti. Tätä toimintoa on ehdottomasti testailtava lisää ja kokeiltava minkälaisiin kuvausideoihin se oikein taipuisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Installaatioiden seassa leikkimisen lisäksi pyysin Nooraa myös ikuistamaan asun, jolla olin iltatilaisuudessa liikkeellä. Päivällä hengailimme joulumarkkinoilla suorittamassa meille annettuja kuvaustehtäviä ja ilta tosiaan vietettiin tuolla Playgroundin syövereissä. Olen vieraillut aiemmin toisessa Playground-näyttelyssä Berliinissä ja viihdyttäviä ja ikimuistoisia nämä on kyllä olleet molemmat. Todella hauska tapa ottaa kameran ominaisuuksia ja toimintoja haltuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

paljettihame-H&M/pusero-Kaiio, Sokos/kengät-Ellos

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kovin pitkään ei jaksettu jäädä paikalle kemuttamaan, sillä matka tänne alkoi sen verran aikaisin aamulla, että itse kullakin reissaajalla alkoi jo silmä painaa. Nyt vuorossa on tukin lailla nukutut yöunet aivan hervottoman leveässä ja pehmein vuodevaattein varustellussa hotellisängyssä, Unta ei tarvitse todellakaan houkutella. Huomenna meinataan huristella hissillä tsekkaamaan näkymät tämän 60-kerroksisen hotellimme kattotasanteelta, joka on saamamme infon mukaan Wienin korkein paikka. Tämän huimaavan nähtävyyden lisäksi tarkoitus olisi pyöriskellä päämäärättömästi kaupungilla iltapäivällä koittavaan lähtöön saakka.

Nyt siis suosiolla unta kuulaan, että jaksaa taas ihastella kaupunkia!

-matkan tarjosi Olympus-


Wienistä alkoi kesällä 2011 eräs rakkaustarina, joka on tässä reilun kolmen vuoden aikana tuonut elämääni paljon kivoja juttuja niin ammatillisesti kuin muutenkin. Minun ja Olympus-kameroiden yhteistaipale on vienyt minut kuvaamaan lempibändiäni, haastattelemaan yhtä maailman huikeinta rock-kuvaajaa, jakamaan kokemuksiani messuille ja kokemaan montaa siistiä reissua. Nykyään kuvaan Olympuksen kamoilla niin työssä kuin vapaallakin. En todella olisi osannut tuolloin Wienissä PEN E-P3:sta ihastuneena pidellessäni, että tulisin joskus vielä tekemään myös töitä Olympuksen kanssa, mutta nykyään minulla on ilo ja kunnia jakaa tietoani ja kokemuksiani koulutusten myötä myös muille.

Syy miksi vuodatin tämän love storyn on se, että olen tämän postauksen ilmestyessä olen jälleen Wienissä ja tälläkin kertaa Olympuksen kutsumana. Ohjelmassa tänään jouluinen kuvaustyöpaja ja huomenna ehditään hengailla vapaasti kaupungilla. Olen vieraillut tuossa kauniissa kaupungissa yhden kerran tässä välissäkin käydessäni tapaamassa Itävallassa vaihdossaolutta Jonnaa. Eka reissu osui tosiaan heinäkuuhun, Jonnan kanssa ihasteltiin kaupunkia maaliskuussa ja nyt pääsen näkemään miltä näyttää Wien joulun alla. Ei varmasti ainakaan rumalta.

Uusia kuvia Wienistä siis luvassa lähitulevaisuudessa. Tässä kuitenkin ensin muutama ruutu edellisiltä vierailuilta.

268804_10150247299898955_3973682_n

260536_10150247297408955_4383748_n

269717_10150247299638955_4619106_n

424025_10150665099588955_1073324845_n

425713_10150665101978955_1452938162_n

427740_10150665101398955_1343607571_n431326_10150665101438955_1995401952_n

263816_10150247299718955_1769512_n


Vaikka Lenorille blogiyhteistyönä suunnittelemani huivi ehkä onkin fiilikseltään hieman kesäinen, niin olen silti käyttänyt sitä ahkerasti nyt syksyn aikana etenkin erilaisina turbaaneina joihin sen alunperin toivoinkin soveltuvan. Ja kun käyttöä on ollut paljon, on huivia pitänyt jo toki pestäkin.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka huivit ja muut asusteet kuten pipot harvemmin päätyvät pyykkikoriin samalla syklillä kuin muut vaatteet, niin yritän muistaa lykätä niitäkin pesuun aina tasaisin väliajoin, sillä etenkin päässä pidetyt huivit eivät pysy kauaa puhtaana. Pidinkin tuossa jokin aika sitten oikein huvienpesutalkoot pyykkäsin suosikkiasusteitani niin käsin kuin koneessakin kunkin pesuohjeiden mukaisesti.

Pesin tuota omaa Lenor-huiviani nyt ensimmäistö kertaa ja täytyy sanoa, että vähän jännitti. Viskoosihuivin pesuohje kyllä neuvoi ihan 40 asteen konepesun, eli mitään pelättävää ei pitänyt olla, mutta silti. Minulla on nimittäin joku pysyvä kammo tuollaisten asioiden pyykkäämisestä missä on valkoisia kuvioita jonkin muun värin kanssa. Eräskin Marimekon puna-musta-valkoinen verho nimittäin muuttui puna-musta-vaaleanpunaiseksi joskus vuosia sitten, vaikka ohjeita noudatinkin. Minua siis joka kerta tuollaisia väriä + valkoista sisältäviä vaatteita pestessä pelottaa, ettei se enää palaa pyykkinoeesta sellaisena kuin sinne menee. Onneksi 99% kaikki on aina sujunut hyvin kauhustani huolimatta. Ja se Marimekon verhokin taisi silloin jotakuinkin pelastua pikaisen uusintapesun ja jonkin aineen avulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös tämän huivin kohdalla pelkoni osoittautui onneksi turhaksi ja pesusta palasi väreiltään ennallaan oleva pehmoinen ja hyväntuoksuinen huivi. Viime aikoina kokeiluun saamistani Lenorin huuhteluaineista koneeseen on useimmiten tullut kaadettua miedoimpaan Pure Care -tuoksukategoriaan kuuluvaa Cotton Flowersia.

Vaikka tuoksu onkin hyvin pehmeä ja mieto, on se silti pysynyt huiveissa kevyenä häivähdyksenä useamma käyttökerran ajan. Ei siis mikään sellainen pistävä tuoksu, että tuntuisi kuin upottaisi nenänsä huuhteluainepulloon, vaan tuntuu, että huivi ei ime itseensä esimerkiksi likaisen tukan tunkkaisuutta niin helposti, kun huuteluaineen tuoksua riittää melko pitkään.

Ja mitenkö minä sitten olen täta mahtavaa hengentuotettani sitten ylläni käyttänyt? No mm. näin:

lenorhuivipostaukseen

Tästä toispuoleisesta turbaanista mulle tuli ihan sellainen fiilis, että tämähän toimii loistavasti myös jouluasusteena, jos ei satu tukanlaitto kiinnostamaan. HIenosti sulautuu väreiltään joulun tunnelmaan ja on tällä tavalla sidottuna hillitty, mutta samalla juhlava. Jos en nyt saa ennen jouluakaan aikaseksi käydä kampaajalla, niin voi hyvin olla, että tässä on minun ”tonttulakkini”.

Astetta räväkämmästä rusettisykeröstäkin olin ottanut monta monta loistavaa kuvaa ihan kamerallani ja nyt ne kuvat on jossain kortilla X, jota ei vaan löydy, joten pahoittelen tuota kökkölaatuista insta-kuvaa. Mutta kyllä siitä ide käy ilmi. Jotenkin vaan talviaikaan sopii mun mielestä jostain syystä tuo edellinen hillitympi sidonta ja tämä hieman karnevaalihenkinen viritelmä sopii paremmin ehkä kesärientoihin.

rusettihuivi kopioi

 

Ensimmäinen erä näitä huiveja meni jo jakoon Instagramin kautta ja voittajien yhteystiedot on laitettu eteenpäin palkintojen lähettämistä varten. Vielä olisi 10 kpl jaettavaksi täällä blogissa ja tarkoitus onkin polkaista kisa käyntiin vielä tämän viikon lopulla kunhan palaan Wienistä!