-yhteistyössä Make Bra-

Nonni, nyt mä vihdoin sunnuntaipäivän ratoksi kuvailin itseäni tuossa Make Bran minulle mittatilauksena tekemässä kukkakedoksi nimittämässäni alusvaatesetissä. Ne henkilöt, jotka ei kestä nähdä ylipainoisia naisia vähissä vaatteissa, voivat samontein surffata jonnekin toiselle sivustolle, ettei tuu paha mieli. Kesäisten bikinikuvien julkaisu ainakin tuntui ottavan joitakin kovasti henkeen eräällä paskanjauhantapalstalla, mutta heitä on nyt varoitettu.

Kirjoittelin Make Brasta yhden postauksen verran jo käytyäni kesäkuussa ensimmäisessä sovituksessa. Liivit olisivat olleet valmiit toiseen sovitukseen jo melko pian tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta kesän työkiireiden vuoksi en ehtinyt Tampereelle toiselle sovituskerralle ennen kuin elokuun lopulla, joten tämä valmiista liiveistä kirjoittaminen on siis viivästynyt ihan minun aikataulujeni takia eikä suinkaan siksi, että tekoprosessi olisi ollut aikaa vievä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulla oli alunperin ajatuksena, että liiveissä olisi käytetty väreina mustaa ja punaista, mutta Annelen lähetettyä minulle kuvia kankaista ja mukana oli tämä kukallinen ’villi kortti’ olinkin ihan myyty. Ajattelin, että värikäs kukkakuosi olisi jotakin mitä en ehkä koskaan löytäisi kaupasta tai ainakaan tulisi ostaneeksi, joten nyt minun olisi mahdollisuus saada kokoelmiini yhdet rehellisen kirjavat ja värikkäät liivit.

Ja lopputulos on kyllä vähintään niin ihana kuin kuvittelin ja ehkäpä vielä enemmänkin. Mittojen mukaan valmistetut , pehmeää ”vaahtomuovia” sisäänsä kätkevät liivit eivät ole ainoastaan kauniit, vaan myös aivan uskomattoman mukavat. Kun sain liivit sovituksessa päälleni, tuntui kuin rintani olisivat päässeet pehmoisiin pesiin!

Jo pelkkien sähköpostilla lähetettyjen mittojen ja minun kuvieni mukaan tehdyt sovitusliivit, olivat istuvammat ja sopivammat kuin monet lähtökohtaisesti oikean kokoiset sovittamani valmisliivit. Ensimmäisen sovituksen perusteella liiveihin tehtiin vielä pieniä muutoksia mm. kaarituen pituuteen ja olkaimien lähtöpaikkaan. Tuloksena oli kaksi kuppia ultimaattista mukavuutta ja tukevuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisella sovituskerralla liivit olivatkin sitten jo muuten valmiit, mutta silloin katsottiin vielä ympärysmitta kohdalleen ja riittävän napakaksi. Valmiit liivit saapuivat sitten postitse kera samoista kankaista toiveideni mukaan valmistettujen alushousujen. Halusin  tapojeni mukaan tuollaiset melko korkeat mummopöksyt ja koko setti on mallinsa ja kuosinsa puolesta minusta jotenkin ihanasti hieman vintage- ja pin up -henkinen.

Tästä alla olevasta, ei niin esteettisestä kuvasta näkyy hyvin kuinka korkealle kupit yltävät myös sivuilta mahduttaen koko rinnan sisäänsä eikä jäljelle jää mitään kainalotissejä. Myös nuo sivujen ”luut” laitettiin mahdollisimman korkeiksi maksimaalisen tuen takaamiseksi.

Liivit ovat todellakin niin mukavat ja tukevat, että jos pidän leukani ylhäällä ja olen vilkuilematta alas, voin lähes unohtaa rintojeni olemassaolon. Ja se jos mikä on kaltaiselleni hinkkilissulle ihana tunne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Make Bran varsinainen tuote ei näistä ompeluksista huolimatta ole valmiit alusvaatteet, vaan he keskittyvät myymään kaavoja ja tarvikkeita, jotta jokainen voisi tehdä itselleen täydelliset rintaliivit. Malleja on tarjolla useita ja koot vaihtelevat mallista riippuen välillä 65A-100F. (joillakin ympärysmitoilla kuppeja aina K:n saakka) Kun kerran muokkaa kaavat juuri itselleen täydelliseksi, voi samoilla sitten tehdä ihania liivejä kerta toisensa jälkeen.

Make Bran suunnittelija Annele vakuutti, että valmistaakseen Make Bra -liivit ei tarvitse olla huippuompelija. Kanttinauhojen ja pienten osien kanssa työskentely voi toki vaatia hieman harjoittelua ensikertalaiselta, mutta kun oikeat ompelutekniikat kerran oppii, ja kaavat itselleen muokkaa, on liivien ompelu muutaman tunnin homma.

Mikäli liivien ompelu kiinnostaa, mutta omat taidot hieman arveluttavat, niin Make Bra järjestää myös kursseja! Tänä syksynä on tarjolla vielä yksi viikonloppukurssi 18.-19.10. Pälkäneellä ja seuraava on nettisivujen mukaan tammikuussa 29.-30. tammikuuta.

Kurssi sopii niin aloittelevalle ompelijalle kuin kokeneemallekin tikkaajalle. Kahden päivän aikana opetellaan valmistamaan vuoritetut kaarituelliset liivit. Kaksipäiväisellä kurssilla tarkistetaan omat mitat, valitaan sopivat kaavat ja valmistetaan sovitusversio (jollainen näkyi minun aiemmassa Make Bra -postauksessa) Kun kaavoihin on tehty tarvittavat sovitusmuutokset, valmistetaan lopulliset liivit ja ehtiessä vielä alushousutkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

rintaliivit ja alushousut-Make Bra (saatu)/aamutakki-H&M/kukkaketoon täydellisesti mätsäävä huulipuna-Yves Rocher Grand Rouge, sävy 13 Rose Somptueux (saatu)

Itseäni kiinnostaisi tuo kurssi ihan hirmuisesti vaikka en paljoa olekaan ommellut. On vaan niin kutkuttava ajatus, että voisi tulevaisuudessa tehdä itse tällaisia täydellisyyksiä ihan sen näköisinä kuin milloinkin huvittaa. Nyt lokakuussa en taida töiltäni kurssille ehtiä, mutta tammikuu pitää ehdottomasti laittaa harkintaan.

Omien mittojen mukaan tehdyissä liiveissä ei tarvitse tyytyä kompromisseihin, vaan kaavojen yksityskohtia muokkaamalla saadaan kaikille joka kohdasta oikein istuvat tissikannattimet. Mun tisseillä on nyt ihanan pehmoiset kukkapesät.

Happy boobs, happy woman!

Lisätietoa Make Bra -menetelmästä löydät heidän nettisivuiltaan! Lisää esimerkkejä liiveistä ja uusimmat uutiset löytyy puolestaan Make Bran fb-sivulta.

EDIT: Lisäinfona vielä, että noiden minun liivieni malli on TÄMÄ


Alkaessani suunnittelemaan viikon laukkuyhteenvetoa hoksasin, että minulta oli jäänyt edellisen viikon kokoelmapostaus tekemättä. Niinpä pistetäänkin tähän väliin laukkuhaasteen viikko kolmonen ja tänään loppuvan viikon veskat käsitellään sitten alkuviikosta joku päivä.

 Sellaisia toiveita on tullut, että laukut olisi kiva nähdä asujen kera ja asukuvia toki nappaan aina kun se on mahdollista, mutta joka päivä se ei vaan olosuhteiden vuoksi onnistu, joten kaikkia haasteen aikana käytettäviä laukkuja ei tulla näkemään koko asun kera. Toinen toive liittyi siihen, että laittaisin kuvat postaukseen yksittäin, jotta mobiililaitteella lukevatkin saisivat kuvista selvää. Ihan koko palstan leveydeltä en viitsi noita kämäisimpiä kännykkäkuvia laittaa, mutta en enää tuupannut kaikkia kuvia yhteen ja samaan kollaasiin, joten aiempaa isompana kuitenkin kuvat tällä kertaa esillä.

viikko3

Kolmosviikon maanantaina kuljettelin välttämättömimmät tavarat Vero Modan Very -malliston pienessä nahkaisessa tupsukoristeisessa olkalaukussa. Tämä jostain tapahtumasta saatu laukku kuului osastoon ’jäänyt käyttämättä’ ja voikin olla, että tämä lähtee kiertoon jonkun kaverin iloksi. Kuvaparissa oikealla puolestaan keskiviikon työpäivän oranssin värinen mokkalaukku, joka on muutaman vuoden takainen kirppislöytö. Vaatteista näiden veskojen kanssa voin todeta, että päällä oli jotain työpäiville ominaista, eli farkut, neule ja nahkarotsi ja väritys muistaakseni molempina päivinä pitkälti mustaa. Eli oli helppo yhdistää melkein mitä tahansa rentoja laukkuja.

ti

Tässä puolestaan pientä vihjettä koko tiistain asusta. Töissä kun olin, niin rennolla setillä mentiin taas: farkut, musta neule, nahkarotsi aj pinkit Vansit (saatu) saivat kaverikseen CK Jeansin vaaleanharmaan olkalaukun, joka mätsäsi kivasti Boss Orangen harmaaseen huiviin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haasteviikko kolmosen torstaipäivän asu onkin esitelty blogissa jo aiemmin, eli kokomustan kaupunkihiippailuasun piristykseksi valikoitui kesällä Tukholmasta ostamani Vagabondin korllin värinen olkalaukku.

viikko32

Myös perjantain asu on blogista ennestään tuttu. Mustapainotteisen asun väripilkkuna oli tällä kertaa lämpimän keltainen pikkulaukku, joka on äidin tuliainen Roomasta.

viikko31

Viikonloppuna vuorossa oli metallinhohtoa. Lauantaina pukeuduin jälleen kokomustaan suunnatessani kuvauskeikalle Irenen häihin ja kameralaukun ja valosalkun lisäksi nappasin mukaan platinan värisen Baggun nahkakassin (saatu). Sunnuntaina puolestaan oli pelkkä koomailupäivä kotona eikä oikeaa laukuntarvetta ei ollut, joten merkkasin ”kätetyksi” pienen hopeanvärien clutchin.

Pian siis tulossa viikon 4 kassit ja nyssykät ja sitten onkin jo 28 laukkua takana. Alkaako kaapin pohja jo häämöttää, vai vieläkö löytyy aamuisin helposti asuun passeli kassi?


Mä hirveän harvoin kuvaan blogiin mun perus työpäivien asuja. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että mä hiippailen duunissa suurimman osan ajasta huivi tai joku lätsä päässä, farkuissa ja t-paidassa tai neuleessa riippuen kelistä ja näytän useimmiten melko ryvettyneeltä ja hikiseltä viimeistään puolen päivän jälkeen. Tänään oli jälleen samaa normisettiä yllä, mutta onnistuin ehkäpä värityksen vuoksi näyttämään useimpia työpäiviä freesimmältä ja siistimmältä, joten päätin kerrankin ikuistaa duunilookin.

Toimituksen puuhamaaksi nimitetty kokoontumistila toimi loistavasti asukuvauspaikkana niin värikkään miljöönsä kuin hyvän valaistuksensakin vuoksi, niinpä varastin muutaman minuutin työaikaa napatakseni nämä kuvat. Apuna jälleen jalusta ja Olympuksen OI.Share appsi puhelimessa. Onneksi mun puhelimen punaoranssit pupukuoret kuitenkin sopivat hienosti asun ja ympäristön väreihin! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nahkarotsi ja Martensit on kyllä sellainen yhdistelmä, jotka yllä olo tuntuu omimmalta. Ja jotenkin yhtäaikaa rennolta, itsevarmalta ja uskottavalta. En ole ihan varma, että uskottavalta suhteessa mihin, mutta lähinnä kai mielessäni on tämä työ-konteksti. Töissä en halua olla habitukseltani kovinkaan naisellinen, vaan kaipaan omaan fiilikseni pientä jätkämäisyyttä. Ronskeilla kengillä voi saapastella lähes mihin tahansa kuvauksen vaatimaan maastoon eikä tummat kuteet päällä tarvitse miettiä voinko kontata ojassa tai istua konepajan lattialle.

Muistan erään vuosien takaisen keskustelun jonkin blogin kommenttiboksissa, kun bloggaaja kyseli millaisissa vaatteissa ihmiset menevät työhaastatteluihin. Itse kerroin, etten edes mitenkään tarkkaan muista, että farkuissa ja jossain itselleni ominaisessa puserossa niissä on tullut käytyä ja jalassa varmaan bikerit ja niskassa nahkarotsi. Bloggaaja itse oli jollain pukeutumiskoodiltaan tiukemmalla alalla ja häntä tämä rento työhaastattelupukeutumiseni kauhistutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/Pellavapusero-Zara/nahkatakki-Junarose (saatu)/kashmirhuivi-Marimekko/kengät-Dr. Martens/silmälasit-Tiger Of Sweden (saatu, Specsavers)

Kommenteissa nousi bloggaajan ja joidenkin muidenkin taholta mielipide, että kyllä työhaastatteluihin kuuluu aina pukeutua linjalla jakkupuku-suorat housut-paitapusero tms. Minä puolestaan kauhistuin tuosta. Että kyllä minä ennemmin näen, että työhaastatteluihin pukeudutaan työpaikan mukaan, eikä jonkin ulkoa säädellyn normin (pakko olla jakkupuku!) mukaan.

Itse taisin täällä Satakunnan Kansassa haastattelussa pyörähtäessäni olla pukeutunut johonkin tällaiseen. Totuutta en muista, mutta tuollaista mä olin ainakin blogin mukaan suunnitellut. Itse siis olen aina pukeutunut työhaastatteluihin samoin kuin pukeutuisin kyseiseen työhönkin, mutta siis toki sen tyylin siisteimmällä tavalla. Eli tuntisin itseni hölmöksi, jos olisin tullut tätä lehtikuvaajan duunia hakemaa vaikkapan kynähameessa ja korkokengissä. En olisi näyttänyt silloin tämän työn tekijältä.

Eli kyllä se minun mielestäni riippuu hyvin paljon alasta ja itse työstä, miten haastatteluun pukeudutaan. En tietenkään tarkoita, että raksamies menisi paskaisissa haalareissa mahdollista tulevaa pomoa tapaamaan, mutta ei sellaista työtä kyllä mennä pukupäälläkään hakemaan. Farkut on siinä kohtaa esimerkiksi oikein jees, pörssimeklarilla homma taas vallan päinvastoin.

Mitä ajatuksia työpukeutuminen ja työhaastattelupukeutuminen herättää? Oletteko joutuneet asiaa tuskailemaan töitä hakiessanne?