Kokomusta pukeutuminen on taas alkanut viehättää minua ihan toden teolla. Monesti tulee pukeuduttua mustaan sillä tavalla puolihuolimattomasti väsyneinä ja laiskoina päivinä, ettei vaatteista löydä muuta kuin tylsyyttä, mutta nyt olen alkanut nähdä niissä muutakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

keinonahkalegginssit-H&M Mama/neule-Michael Kors/takki-Lindex/laukku-Marimekko/kengät-Bronx/neulehuivi-H&M

Ehkä syy siihen, että musta tuntuu taas niin erityisen mahtavalta, löytyy noista keinonahkalegginsseistä joissa olen viime viikot viihtynyt. Nahkamainen kiilto on oiva kontrasti pehmoisille tai pörröisille neuleille ja villakangastakin rauhalliselle pinnalle. Tulee jotenkin huomaamatta sellainen olo kuin asua olisi muka enemmänkin harkittu.

Tässä asussa kävin heittämässä vajaan vuorokauden Helsinki-reissun tuossa viikolla. Piti käydä ihan vaan keskiviikkona päiväseltään, mutta löysinkin itseni yöpymästä Jonnan sohvalta. Alle 24 h mahtui refa-tyttöjen tapaamista, suklaakakkua, yöhön asti kikattamista, Iinan vanhan asunnon lattialla nautittu jäähyväispicnic ja muutamat uudet kengät. (tämä ei ole sitä miltä se kuulostaa!!! Mitään en ostanut!! 😀 )

Kengistä puheenollen… asun kengät ovat kenkähaasteen jälkeinen ainoa kenkäostokseni, mutta teen tarkemman tunnustuksen ihan omassa postauksessaan. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takin alta muuten pilkottaa neule jonka kerroin hankkineeni Michael Korsin Outlet -myymälästä. MK tosiaan yllätti kokopolitiikallaan, joka oli sellainen, että isoimpia kokoja uskalsin minäkin sovitella. Edestä kierteellä oleva ohut ja pehmeä neule on 80% viskoosia, 10% kashmiria ja 10% silkkiä. N. 54 € hinnallaan, se oli aivan mahtava löytö. Olen käyttänyt sitä lähes päivittäin Roomasta palattuani.  Alla vielä kuva ilman takkia ja niin, ettei puseron kierre ole kivunnut ihan niin ylös kuin noissa takkikuvissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulla on kaverin Hilla-koira viikonloppuhoidossa ja meidän oli tarkoitus lähteä seuraavaksi ulos, mutta sillä aikaa kun kirjoitin tätä postausta, nukahti hauva tuohon mun viereen sohvalle ja kuorsaa nyt niin söpösti, etten raski herättää. Täytyy nyt siis odottaa, että prinsessa herää ja vie mut lenkille!


Mulla on tässä viikonlopun ajan vieraana varsinainen personal trainer. Sain nimittäin täällä blogissakin jo aiemmin nähdyn Hilla-koiran meille hoitoon pariksi päiväksi. Niinpä tänään on tullut ulkoiltua aamupäivällä ensin puoli tuntia ja alkuillasta lähemmäs tunti ja kohta lähdetään muutaman korttelin matkalle vielä etsimään iltapissalle hyvää lumikasaa.

Tuli nukuttua iltapäivällä päikkärit ja sen jälkeen ulos raahautuminen tuntui ihan todella karmivalta ajatukselta, mutta koiralle kun on turha sano, että ’ei nyt huvita’, niin ei muuta kuin vaatteet niskaan ja ovesta ulos. Tuntia myöhemmin päivitin FB-statukseni seuraavin sanoin:

Koiran huonot puolet: sen kanssa on mentävä ulos vaikka ei jaksaisi.
Koiran hyvät puolet: sen kanssa on mentävä ulos vaikka ei jaksaisi.

picasa

 

Kyllähän se nimittäin taas kotiin palatessa tuntui ihanalta, kun posket punoittivat pikku pakkasesta ja kroppa ja mieli olivat piristyneet aivan uudelle tasolle päiväunien jälkeiseen horrokseen verrattuna. Saan siis joka kerta perseen sohvalta ylös ja ulos hilattuani hyvän mielen siitä, että pakotin itseni liikkeelle. Se fiilis tulee kyllä aina vasta kotiin palatessa, ei vielä liikuntasuoritusta runtatessani, mutta tulee kuitenkin. Vielä en kuitenkaan ole onnistunut omaksumaan sitä niin syvälle itseeni, että se tönisi minua eteenpäin vielä siinä ’lähteäkö vai jäädä’ -tilanteessa. Mutta huomenna on taas uusi päivä ja tuo hauva pakottaa minut ulkoilemaan houkuttipa sänky tai sohva kuinka tahansa. Saan siis jälleen lisää muistutuksia siitä, että kannatti lähteä.

Siinä Hyvä Terveys -lehden artikkelissa, josta aiemmin kirjoitin, sanottiin, niin” liikuntaa on kaikki se mikä ei ole sohvalla töllön edessä löhöämistä” ja nuo sanat minä haluan painaa mieleeni. Vaikka kuinka meinaa takaraivosta nousta itsesoimaus, että en tällä viikolla liikkunut tarpeeksi ja en päässyt tavoitteisiini ja lälläslää, niin en hitto alistu sille! Oon tehnyt paljon muuta kuin löhönnyt sohvalla. Ja osaksi siitä kiitos menee Hillalle. Huomenna mä lupaan sille vielä pidemmän lenkin kuin tänään!


Kenkähaaste teki kyllä aika selväksi, että minun jalkinevarastoni on varsin kattava ja riittävä enkä voi ihan pikku kummassa selittää yhtäkään kenkähankintaa millään todellisella tarpeella. Vaikka haaste onnistuikin vaikuttamaan järkeeni, ei kaltaiseni kenkäfriikki voi palaville tunteilleen mitään. Töppöset kiinnostavat aivan entiseen tapaan järjen saamasta herätyksestä huolimatta.

Viime aikoina huomioni on yhä useammin alkanut varastaa kullansävyiset kengät.  Johtuneeko siitä, että olen tajunnut kyseisen värin puuttuvan kenkäkokoelmistani, joten kuvittelen, että väri voisi riittää syyksi, jolla vakuutta järki niiden tarpeesta. 😀

airstep

Näissä hillitysti kultaisena hohtavissa Airstep-merkkisissä nilkkureissa vetoaa värin lisäksi tietenkin niiden sopivasti ronski ulkonäkö solkineen. Nämä on taas niitä kenkiä joissa askel on ihan varmasti huoleton ja itsevarma.

Toivon tämän *kerro himotuksesi blogissa, niin voit unohtaa sen” -taktiikan toimivan ja kultaisten kenkien lopettavan päiväuniini tunkeutumisen. Mä en tarvitse uusia kenkiä. En tarvitse. Sillä jos nyt tunnustan jotakin, niin parit kenkähaasteen jälkeen luokseni muuttaneet upeudet ovat teille vielä esittelemättä…

-yhteistyössä Spartoo-