Tänään mun ei tarvinnutkaan lähteä ulos yksin, vaan tein treffit ystäväni S:n ja hänen Hilla-koiransa kanssa. Hyvässä seurassa tuli ihan huomaamatta tehtyä reilun viiden kilometrin lenkki Kirjurinluodossa ja Polsanluodossa. Tuo onkin tosi kivaa ja vaihtelevaa aluetta tällaisille kävelylenkeille. Tälläkin kertaa nähtiin läjittäin oravia ja sorsia sekä pari fasaania. Hilla meinasi ihan repiä maastohaalarinsa oravien vuoksi, niitä olisi ollut niiiin kiva jahdata.

hillankanssalenkilla1hillankanssalenkilla2

Reitin varrelta löytyi myös kuntoiluvälineitä ja pitihän niitä toki testata. Itse tein pienen sarjan portaalle nousua ja S. kuritti sillä välin selkälihaksiaan 7 kilon lisäpainon kanssa. 😀

Tämä lenkki oli nyt sitä hyvän mielen liikuntaa parhaimmillaan. Näiden treffien takia minulla oli selkeästi jokin sovittu syy nousta sängystä ja suuntasin ulos mielelläni. Ja bonuksena vielä tuo ihana Hilla! Mulla on hirmuinen koirakuume meneillään. Ei sellainen, että haluaisin oman koiran, vaan sellainen, että haluaisin päästä silloin tällöin paijailemaan ja ulkoiluttamaan noita karvaotuksia. Eli tarkemmin ottaen mulla on lainakoirakuume!

hillankanssalenkilla3

Voin kertoa, että normielämässä mua ei sais kovin helposti pukemaan päälle mitään kirkkaanpinkkiä, mutta sporttikuteiden kanssa mä sitten taas olen sitä mieltä, että mitä enempi väriä, sitä parempi. Pinkissä takissani minut kuulema erotti jo kilometrin päästä, kun saavuttiin tänään tapaamispaikallemme. Samoin kuin lenkkarit, myös tuo Áhkkán takki on hankittu joskus Elloksen alesta. Settiin kuului myös tummanharmaat housut, mutta jouduin tissivarustuksen vuoksi valitsemaan niin ison koon, että ne housut on mulle ihan hurjan isot. Etenkin pituutta riittää! Mietinkin, että kävisinköhän nakkaamassa ne tuohon samassa pihapiirissä olevalle ompelijalle, että saataisko niistä sellaiset, että voisin käyttää kompastumatta lahkeisiini. Nyt on onneksi tarjennut hyvin ihan noilla pelkillä trikoillakin, mutta jos tuo sää tuosta viilenee, niin vähän järeämille ulkoiluhousuille olisi käyttöä.

Ei ollut tämän päivän lenkki ehkä hikiliikuntaa, mutta hyvän mielen liikuntaa kylläkin! Olen viime aikoina ollut kovin erakoitunut ja epäsosiaalinen, joten ehkä mun pitää nyt vähän aktivoitua näkemään ystäviäni. Vaikkapa näin ulkoilun merkeissä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Vapaaehtoiset lenkkiseuralaiset voi ilmoittautua kommenttiboksiin!


Se on ihan varma, että jos yrittäisin ympätä itselleni liikaa muutoksia ja tavoitteita yhtä aikaa, niin huonostihan siinä kävisi. Siksipä valitsinkin nyt aluksi liikunnan lisäämisen lisäksi vain yhden muun asian, johon yritän ihan tosissaan keskittyä. Mutta se onkin sitten ihan suunnattoman tärkeä asia. Nimittäin vesi, elämän eliksiiri ja sen riittävä juominen.

Olen sen ihan jo itsekin tajunnut, että juon liian vähän. Siitä kertoi jo sekin kuinka harvoin minun tarvitsi käydä pissalla ja kun kävin, toi tuotoksen väri mieleen lähinnä ydinjätteen. Olen yrittänyt korjata asiaa moneen otteeseen, mutta jostain syystä en koskaan kyennyt pitämään yritystä yllä muutamaa päivää pidempään. En vain muista juoda. En tunnista janoa. Edes parin vuoden takainen kehonkoostumusmittaus ei hurjasta tuloksestaan huolimatta riittänyt motivaattoriksi. Olin mittauksen mukaan rasvainen ja kuiva. Rasvaprosentti ei ollut mikään yllätys, vaan olin osannut arvioida sen melko realistisesti, mutta en huonosta juomisestani huolimatta osannut odottaa miltä nestetasapainoni näyttäisi. Mittaajakin kauhistui, kun arvoni ei meinannut yltää edes mittataulukon alkulukemiin. Olin kuiva kuin Sahara.

Mutta kuten sanoin, ei veden juonnin lisääminen onnistunut tuonkaan järkytyksen jälkeen kuin hetkeksi. Niinpä jatkoin kehoni pahoinpitelyä varsin onnettomilla päivittäisillä nestemäärillä. Onko se kumma jos väsyttää, ajatus pätkii ja ummettaa, jos ei ämmä saa kurkustaan alas usein edes litran verran nestettä päivässä.

Oli siis melko selkeätä, että kun nyt päätin alkaa etsiä parempaa oloa, oli nämä vesihommat ensimmäisten kuntoonlaitettavien joukossa. Mutta yksin ja ilman apuja mä en siihen pysty, sen tiesin aiemmisten epäonnistumisten perusteella.

Mutta nytpä minulla onkin ihana pikku apuri ja motivaattori! Nimittäin iPhone sovellus nimeltään Plant Nanny.

plantnanny

 

Noin suloiselta näytti mun ensimmäinen kasvini eilen illalla. Sieltä se jo reippaasti ylsi kurkkaamaa ruukun reunan yli. Sitten kun tyyppi on riittävän iso, se istutetaan puutarhaan ja voin ottaa uuden kaverin kasvatettavakseni.

Homma toimii siis siten, että on tietty määrä vettä, joka on vuorokauden aikana juotava ja ne juodut vesilasilliset sitten päivitetään Plant Nannyssä, eli siis kastellaan tuota kasvia. Jos haluaa, niin puhelimen voi laittaa asiasta muutaman tunnin jälkeen muistuttamaan.

Olen nyt hoitanut tuota ekaa kasviani perjantaista saakka ja se oikeasti toimii. Tuo viherpallero on niin suloinen, etten todellakaan halua sen nääntyvään kuivuuteen, joten heti herättyäni jo juoksen innolla täyttämään vesilasia. Ja yöllä, kun herään ärtyneenä vessahätään (joka on tietysti tämän kasvin kastelun syytä), niin silläkin reissulla jo tankkaan taas yhden lasillisen kastellakseni pikku muruani.

Kuvankaappaus 2014-1-7 kello 21.42.22

En siis vielä tiedä mitään sen enempää jatkosta, mutta ajan myötä ja riittävästi kasveja kasvattamalla voi ilmeisesti tienata siemeniä tms. maksuvaluuttaa (ja tietenkin siemeniä voi ostaa myös rahalla), jolla voi sitten hankkia kasvilleen vaikkapa uudenlaisen ruukun, tai vaihtaa ikkunanäkymän vaikkapa lumiseen vuoristomaisemaan. Jännää!

Yksi pieni dorka juttu sovelluksessa on, se ei nimittäin kysy tiedoissa esimerkiksi, pituutta vaan pelkän painon ja perustaa vesitarpeen sille ja ilmoittamallensa aktiivisuustasolle.  Minunkin painollani tuli tavoitteeksi heti kolme litraa ja se on ainakin näin alkuun itselleni vähän turhan iso tavoite. Niinpä jouduin huijaamaan painoni melkoisesti alaspäin, jotta sain päivän juomatavoitteen sellaiseksi, että se on realistinen. Taidan nyt lipitellä n. 2,3 l päivässä, mutta ehkäpä saan hetken harjoiteltuani nostettua määrän sinne sovelluksen alunperin minulle ehdottamalle kolmen litran tasolle.

Monia muitakin veden juomiseen kannustavia sovelluksia löytyi ainakin iPhonelle, mutta muutamaan tutustuttuani vei tämä Plant Nanny kirkkaan voiton, sillä missään muussa ei ollut tällaista pelillistä ulottuvuutta söpöine ötököineen. 😀


Olen joskus aiemmin täällä blogissa harmitellut sitä miten kalliita hyvät rintaliivit omassa kokoluokassani usein ovat. Tukevia ja kauniita G-H kuppikoon liivejä hankkiessa on itsellä usein lompakko kokenut 80-90 € loven. Auts!

Laadukkaita liivimerkkejä on paljon hieman edullisemmillakin hinnoilla, mutta monelta aiemmin (=pienemmillä tisseillä) käyttämiltäni merkeiltä tuntuu koot loppuvan juuri pahimmoilleen esim. kuppiin F tai G. Tällainen on ollut esimerkiksi Triumph, jonka liivejä olen usein tutkinut kaupassa toiveikkaana, mutta pettyen.

Nyt kuitenkin loppuvuodesta minulle tarjottiin Triumphilta syksyllä myyntiin tulleen uuden Beauty-Full -sarjan alusasusettiä ja sain ilokseni huomata, että kyseisen sarjan liivejä on saatavilla kokoon 85H saakka! Niinpä siis sain itselleni mustat Beauty-Full -basics -liivit ja saman sarjan pöksyt. Olin paketin saapumiseen saakka skeptinen siitä, että mahtaisiko se H-kuppikaan minun hinkeilleni riittää ja muutenkin olen aika kranttu rintaliivien suhteen. En kelpuuta mitään muuta kuin täydellistä mukavuutta.

10131686_basic-1-8

Ihme tapahtui! Ovat nimittäin ekat liivit jotka ovat viimeisen neljän vuoden aikana onnistuneet ujuttamaan itsensä aktiiviseen arkikäyttöön luottoliivimallini rinnalle. Olen siis vuosikausia ostanut yhtä ja samaa Prima Donnan liivimallia (just sillä kauheella yli 80 € hinnalla), koska en ole löytänyt oikein muutakaan kriteerejäni vastaavaa. Mutta hitto, että on tylsää hankkia aina yhtä ja samaa liiviä. Olinkin ihan intoa täynnä, kun sain uudet erilaiset ja eri merkkiset liivit jotka on sopivat ja nätit ja mukavat.

Ja se huipuin juttu on sitten se hinta. Triumphin Beauty-Full -sarjan liivien hinta liikkuu mallista riippuen n. 40-50 € tienoilla. Sen vähintää kahdeksankympin kuolemaan tottuneen mielestä aivan ihanan halpaa! 😀

Nyt näitä mustia ahkerasti pitäneenä ja niistä tykänneenä ajattelinkin nyt hankkia samat nudenvärisenä, sillä mä en omista yksiäkään sopivia nudeliivejä. Ja koska tarvitsen niitä sen verran harvemmin kuin mustia, en ole koskaan raskinut pistää kyseiseen väriin lähes satasta. Triumphin omassa nettikaupassa ei ole liiviä tällä hetkellä kuin mustana, vaaleanviolettina ja korallin värisenä, mutta pitää tarkastaa muita putiikkeja.

Jos siis vaikka joulupukki toi alusvaatelahjakortin, niin suosittelen kaupassa tarkastamaan myös Triumphin valikoiman, vaikka olisitkin sen aiemmin joutunut kuppikokosi vuoksi ohittamaan!

Postaus toteutettu yhteistyssä Triumphin kanssa.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla