Yhteistyössä Spartoo

Mun silmissä on joku sellainen asetus, että ne nappaavat kiinni jokaikiseen paljetein tai keijukimalteella kuorrutettuun asiaan etenkin jos kyseessä on kengät taikka laukut. (Siis oikeastihan tuollainen kimalle näyttää ihan sellaiselta askartelukimalteelta, jolla ekaluokan kuvistunnilla sotkettiin joulukortteja väsätessä, mutta keijukimalle kuulostaa kivemmalta) Niinpä en voinut olla ihailematta myös näitä Spartoon loppualesta löytyviä kimaltavia ihanuuksia.

 

kimalletta

  1. Friis & Company, Perla
  2. Buffalo, Lalide
  3. RAS, Glitter
  4. Le temps des Cerises, Edin
  5. Emma Go, Martina

Monetko glitterkengät on hyväksyttävää omistaa? Kelpuuttaisin nimittäin kaikki nämä kaappiini. Jostain syystä minua kiehtoo noista eniten vähän ehkä yllättäen nuo Emma Go:n tolppakorkoiset kimallusöverit. Olen tuijotellut niitä moneen otteeseen ja visioinut ne päässäni yhdistettäväksi jonkin kaikinpuolin mustan ja maltillisen mekkoasun kaveriksi. Tuollainen korkkarimalli sopii mielestäni myös joidenkin pirtsakan väristen nilkkasukkien kaveriksi.

Linkkasin kyseiset kengät juuri Iinalle ja sieltä tuli kommentti, että "Okei, nyt tuli mun BLING-raja vastaan!" 😀. Meillä on niin monelta osin samanlainen kenkämaku, että harkitsen pitäisikö tuo kommentti ottaa nyt todesta ja kuopata tämäkin himotus. Jos mä nyt laittasin soimaan ABBAn Dancing Queenin, niin kengät sujahtais ostoskoriin heti kertosäkeen alkaessa. Senpä vuoksi taidankin nyt varmuuden vuoksi valita levylautaselle vaikkapa Slayeriä, niin pysyy harkintakyky päässä.

Toiset erityisesti mainittavat kengät näistä ovat nuo numerolla 4. esiintyvät RASin kultahipputohvelit. En nimittäin voi olla ajattelematta, että ne passaisivat loistavasti mun äidille! (Mun mutsi on ihminen, joka olis halunnut maalata meidän kodin patteritkin kultaisiksi… ) Miten on mamma, pitäiskö mun tilata sulle vähän kultapölyä?

Kaikki nämä kollaasin kengät ovat tällä hetkellä tarjolla hyvällä aleprosentilla. Vähintään -35% ja jotkut jopa -55%. Kaikissa sisäpuoli aitoa nahkaa eikä mitään hiostavaa muovia.

Mä toivon nyt, että tää Reign in blood pitää mut tiukkana discokorkkareiden suhteen.. Mutta noihin hopeahileisiin herrainkenkiin tää mätön kuunteleminenkaan ei auta. Ne passais mun vaatekaappiin soundtrackistä huolimatta.


Pahimmasta loman jälkeisestä töihinpaluushokista, kun selvisi viime viikolla, niin tilalle sainkin sitten taas fyysistä vaivaa. Muistaakseni mainitsin loppukeväästä täälläkin mun olkapää- ja niskaongelmista, joiden takia piti muutama päivä akuuteimman kivun aikaan viettää sairaslomallakin. Kesäkuussa meni jo fysioterapeutin olkapäätreenien ansiosta paremmin, mutta viime viikolla tekemäni lähes kellon ympäri kestäneen kuvauskeikan jälkeen olkapää ilmoitti taas ettei oo mun kaveri. Fiilikset onkin sitten taas sen mukaiset. Ärsyttää ja kiukuttaa.

Tänään oli vuorossa kuitenkin sellainen työterveyslääkäri, joka perinteisen tulehduskipulääkekuurin sijaan kirjoitti myös lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Huomenna siis luvassa olkapään ultraäänitutkimus. Kiertäjäkalvosinprobleemia se epäili kuten minä itsekin Google-tohtoroinnin perusteella. Että kenties ns. ahdas olkapää kyseessä. Onko kellään teistä ollut kyseistä ongelmaa? Onko hoitunut fysioterapialla ja treenillä vai onko jouduttu leikkaamaan?

Tämän sairaskertomuskitinän vastapainoksi viimeisen viikon lempiasuni. En muista koska mulla olisi viimeksi ollut vaaleat farkut, mutta nyt mä olen ihan rakastunut näihin alesta löytämiini Lindex Generous -farkkuihin ja ne asuivatkin ahkerasti päälläni kaikki viileät päivät viime viikolla. Nämä eivät todellakaan ole ensimmäisert Lindexin pylleröosaston farkut jotka ovat osoittautuneet ihan mahtaviksi, vaan kaapista löytyy parit muutkin loistavan malliset ja tuntoiset Generous-farkut. Suosittelen siis tsekkaamaan mikäli olet kaltaiseni plussapallo ja kaipaat farkkuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-Lindex Generous/neule-Zara/nahkarotsi-Saki/sandaalit-H&M

Muita viime viikon suosikkivaatteita edustavat myöskin tämän kesän alelöydöt. Unelman pehmoinen ja epämääräisesti venyvä ja vanuva Zaran viskoosineule on väriltään melko tuntematon omassa vaatekaapissani, mutta tuntuu sopivan vaalean denimin kaveriksi nyt kesäfiiliksissä oikein mainiosti.

Lauantai-iltana Jazz-hulinoihin suunnatessa oli pakko kaivaa jopa nahkarotsi päälle ja sen vuoksi oli sitten pakko tasapainottaa asua kepeillä kesäsandaaleilla, ettei iskisi ihan syysmasennus pukeutumisen vuoksi. Kauniit nahkasandaalit tulivat vastaan H&M:n alesta kahdella kympillä ja ovat mukavuutensa vuoksi olleet ihan joka euron arvoiset. (Löytyy näköjään vielä kokoja 39 ja 40)

Eli näin sitä jälleen otetaan askelia pidemmälle ja pidemmälle mustista vaatteista. Minä + vaaleat farkut + lapsen ripulikakan värinen neule, nyt on sekin päivä nähty. Mua melkein jo pelottaa mihin mä oikein olen matkalla. 😀

Mutta siis, jos jollain kokemuksia tuosta olkapään kiertäjäkalvosinpulmasta, niin kertokaa ihmeessä. Kaikki muukin kommentointi toki tervetullutta vaikken kommentteihin ole viimeisen parin viikon aikana ehtinytkään vastata. Pahoitteluni siitä.

PS. Blogin facebook-sivulla on kasassa pedon luku, sillä eihän mua itseeni voi laskea. Jos haluatte muuttaa lukemat kristillisemmiksi, niin menkää tykätkää. 😀pedon luku


Ai että. Pakko jakaa tää kuvapari teidänkin kanssa.

20130721-130313.jpg

Sama mimmi molemmissa kuvissa. Kuvat otettu parin päivän sisään molemmat. Joskus sitä onnistuu näyttämään ihmiseltä ja toisinaan taas ei. 😀

Minusta on olemassa suuret määrät kamalia valokuvia, mutta tuolle Pori Jazzin worker -passiin lävähtäneelle kuvalle mä olen hirnunut oikein ekstra paljon. Odotin joka kerta johonkin konserttialueelle mennessäni, että järkkäri kuvan nähdessään huutaa kovaan ääneen kavereilleen löytäneensä koko tapahtuman karmeimman suohirviö-kuvan. 😀

Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa, myös omalla pärställä. On lohduttavaa tietää, että tuo eilen Kirjurinluotoon lähtiessä otettu kuva on myös ihan yhtä lailla todellisuutta kuin suohirviö kuvakin. Minä pystyn toisinaan näyttämään myös raikkaalta ja kauniilta.

Tämän kuvaparin minä talletan rumapäiviä varten. Niitä kun väkisinkin joskus tulee vastaan. Sen ”mä oon kauheen näkönen ja vanha ja kurttunen ja yök” -olon iskiessä mä voin katsoa näitä kuvia ja todeta, että huonomminkin voisi mennä ja parempaankin pystyn.

Tänään pitäis pystyä tuohon oikean puoleiseen suoritukseen, kun pääsen ammattilaisen puunattavaksi ja joudun toisen pron kuvattavaksi. Wish me luck!