28.04.2013 Epävarmuutta

Nyt onkin siitä harvinainen tilanne, että mulla on useammatkin asukuvat jemmassa odottamassa julkaisua. Se tarkoittanee sitä, että olen viime päivinä jaksanut jopa hieman katsoa mitä päälleni kiskon. Sitä se kevät, aurinko ja iloinen mieli teettää.

Yhdet Berliinin asukuvatkin on vielä julkaisematta, mutta heitän nyt ensin tähän väliin eilisiltaiset otokset, jotka napattiin ystäväni kolmekymppisillä.

Kun kyselin Lumene-arvonnassa, että mitä kaipailisitte lisää blogiin, osui silmiini parikin kommenttia joissa haikailtiin lisää aiemmin enemmänkin näkyneitä minihame ja korkkarit -asuja. Korkojen ja mekkojen käyttö on tosiaan vähentynyt radikaalisti samalla, kun viikonloppujen baarijuoksut ovat jääneet poissa. Alkaa ikä painaa siinä määrin, ettei enää jaksa kekkeröidä ihan samaan tahtiin kuin vielä muutama vuosi sitten, joten ihan luonnollinen kehityssuunta.

Eilen kuitenkin oli aihetta juhlaan ihanan ystävättären täyttäessä kolmekymmentä. Berliinissä vietetyt aurinkoiset ja lämpimät päivät onnistuivat virittämään minut sopivasti kevätmoodille, joten pitkästä aikaa minihame ja korot tuntuivat luontevalta yhdistelmältä. Päälle päätyi sellaisia minulle ominaisia elementtejä kuin paljetteja, nahkaa ja leopardia.

Paljettihame – La Redoute, Ellos/wear your own bra-alusmekko – change/rintaliivit-Fantasie/pusero -Only/korkkarit-Guess/rotsi-Saki

Sen kyllä huomaa heti, että ei ole tullut lähiaikoina tullut vietettyä juurikaan aikaa tämänkaltaisissa asuissa. Oli nimittäin aluksi hirveä huoli, että onko lyhyt hame + korot jotenkin liikaa, tai että onko yläosa liian paljastava. Välillä sitä vaan sortuu itsekin sellaiseen ”lihavana naisena, mun kuuluu peitellä itseäni”-ajatukseen. Ikään kuin se voisi ärsyttää ja ällöttää jotakuta, jos multa näkyy tissivako.

Päätin kuitenkin viitata epävarmuudella kintaalla ja hyvä niin, sillä tykkäsin asusta hirmuisesti. Täytyy ehdottomasti taas rohkaistua pukeutumisen suhteen ja kiskoa useammin päälle tällaisia asuja joissa tulee kivan naisellinen ja nätti fiilis.

Ässien fanihuivi ei sentään kuulunut asuuni, mutta pääsi mukaan kuvaustilanteessa. En minäkään voi täysin sivuuttaa ja olla iloitsematta Pojan saamisesta Poriin, niin iso ja tärkeä juttu se on ollut monelle ihmiselle lähipiirissäni. Muru on ollut koko viikon yhtä hymyä ja onnesta mykkyrällä. 😀

Nyt rauhallista sohvailua murun kanssa. Parin päivän reissu ja siihen kekkerit päälle, oli yhdistelmä joka vei mehut aika tehokkaasti.