19.04.2013

Posted at 16:03h in Yleinen by
0 Likes

-blogiyhteistyö, tuotteet saatuja-

Sain joitakin viikkoja sitten Lumenelta kokeiluun heidän uuden Touch of Radiance -seerumimeikkivoiteensa ja siinähän kävi kuulkaa niin, että se syrjäytti samoin tein meikkipussissani aiemmin asustaneet meikkivoiteet.

Minä haluan meikkivoiteeni levittyvän ja imeytyvän helposti, peittävän pikkuvirheet ja tasoittavan ihonsävyt, mutta jäljen täytyy kuitenkin samalla luonnollinen ja kuultava. Meikkivoiteessa täytyy olla niin hiton monta asiaa kohdallaan, että vuosien varrelle on mahtunut monta käyttämättä jäänyttä hutihankintaa. Seerumimeikkivoide vastasi toiveisiini. Niin paljon kuin olen Lumenen tuotteita käyttänyt, on tämä ensimmäinen vakiokäyttööni pääsyt meikkivoide heidän valikoimistaan. Minua ei nimittäin ole helppo miellyttää.

En muuten suinkaan ole ainoa tuotteeseen ihastunut, esimerkiksi Jonna julisti saman meikkivoiteen vuoden parhaaksi meikkilöydöksi.

Kosmetiikka-arsenaalini sisältää toki muitakin merkkejä, mutta viime aikoina nämä pitkän linjan kotimaiset tuotteet ovat alkaneet vallata eniten käyttämieni meikkien pussukkaa. Osaltaan tietysti siksi, että saan niitä kokeiluun veloituksetta, mutta montaa tuotetta olen syöksynyt ostamaan itse lisää kokeilukappaleen loputtua. Lumene-tuotteiden arvontapostausta (tulossa lähipäivinä) tehdessäni päädyin samalla tekemään itselleni ominaisen kevyen arkimeikin kokonaan heidän tuotteillaan ja kuvaamaan tänne ennen, välissä ja jälkeen kuvat.

Yllä olevassa kuvaparissa siis vasemmalla surullisen näppyläinen ja paikoitellen punottava lähtötilanne. Oikealla puolestaan välifoto meikinpohjustusvoiteen ja tuon jo edellä mainitsemani seerumi meikkivoiteen jälkeen. Minulla on käytössäni kaksi eri sävyä 2 Hunajamaito ja 3 Aurinkokaakao ja pystyn käyttämään molempia riippuen hieman siitä millaisen lopputuloksen haluan. Usein kuitenkin sekoitan noita kahta sävyä keskenään, niin kuin nytkin.

Meikkivoiteen levitän melko nopeasti ja puolihuolimattomasti sormin. Yksi melko ohut kerros riittää, mutta silmänalusiin ja muihin enemmän peittoa kaipaavin kohtiin taputtelen usein vielä toisen kierroksen. Jos aikaa ja jaksamista riittää, saatan meikkivoiteen levityksen jälkeen lisätä hieman ihon sävyn heleyttäjää (Sun Radiance, sävy 10 Honey Glow) esim. poskipäille ja muille valoa kaipaaville kohdille.

Tämä muutaman minuutin meikki jatkui hyvin kevyellä puuteroinnilla , sekä aurinkopuuterin ja poskipunan sipaisuilla. Silmiin yhtä vaaleaa sävyä luomelle (useimmiten pikaisesti sormella levitettynä), mustaa rajauskynää lähinnä silmän ulkoreunoille, kulmageelillä karvat ojennukseen, ripsien taivutus (jos muistan) ja kerros ripsaria.

Hississä matkalla ulos voi sitten vielä kaivaa takin tai laukun taskusta jonkun niihin jemmatun huulipunan, jotka usein ovat esimerkiksi noita keveän sävyisiä ja kuultavia Lumenen Wild Rose Natural -punia tai jotain kaikkeen passaavia huulikiiltoja. Ja niin on aika naturellin näköinen nassu valmis. En oikeastaan edes jaksa muistaa koska olisin viimeksi jaksanut vaivautua meikkaamaan tämän vahvemmin tai näyttävämmin.

Kuvittelenko mä vaan, vai näytänkö mä tossa kuvassa jotenkin tosi nuorelta? Omasta mielestäni toi kuva on jotenkin ihan babyface. 😀

Kuten jo tuolla edempänä mainitsin, niin tulossa on vielä viikonlopun aikana Lumene-aiheinen arvonta, jossa on jollekin onnekkaalle luvassa mm. tässä meikissä käyttämiäni tuotteita. Samassa postauksessa selviää myös mitkä ovat suosikkejani Lumenen ihonhoitotuotteista.

 


18.04.2013

Posted at 20:13h in Yleinen by
0 Likes

Vauvauutisia. Niitä on todellakin viime aikoina kuulunut suunnasta jos toisestakin. Ihmiset ympärilläni ovat alkaneet lisääntyä sellaisissa määrin, että se on alkanut aiheuttaa minussakin tuntemuksia. Mutta ei, ne tuntemukset ei ole mitään viisareiden raksutusta. En löydä itsestäni minkäänmoista lisääntymisviettiä.

Vauvakuumeilun sijaan mulla on lähtölämpöilyä. Tekisi mieli lähteä. En vaan tiedä, että mihin. Mutta johonkin eteenpäin. Uuteen kaupunkiin, uuteen työhön, uusiin haasteisiin, uuteen maahan, opiskelemaan uutta. Mitä vaan, jotta elämä tuntuisi taas menevän jollakin tavalla eteenpäin.

Olen asunut koko aikuisikäni täällä Porissa, jo lähes 12 vuotta. Olen tehnyt nykyistä työtäni jo yli viisi vuotta. Sekä kaupunki, että ammatti hiipivät elämääni vähän siten, että ”no mennään nyt tuosta ovesta, kun sattui ekana aukeaman” sen sijaan, että olisin miettinyt mitä todella haluan ja kenties nykinyt niitä muitakin ovia.

Nyt sitten 31-vuotiaana mä kieltäydyn katumasta mitään tekemiäni tekemisiäni, mutta mietin silti, että jos nyt valitsisin, niin jotain saattaisin tehdä toisin. Lähinnä ehkä mietin opiskelujani, että nyt en enää valitsisi samoin.

Olen siis nyt sellaisessa elämänvaiheessa, jossa olen alkanut miettiä, että mitä mä oikeasti elämältäni haluaisin. Vielä se ei ole oikein selvinnyt. Mutta sekin tietenkin auttaa, jos oppii tunnistamaan asioita joita ei halua. Kaipa tämä nyt on sitten se kolmenkympin kriisi. Jotakuinkin kymmenisen vuotta jonkinmoista aikuiselämäksi luettavaa takana, niin johan se onkin hyvä välitarkastuksen paikka.

kuva

Tätä kolmenkympin kurssin tarkastusta tässä jo jonkin aikaa tehtyäni olen nyt tullut ainakin siihen tulokseen, että jätän toistaiseksi sen lisääntymisen muiden hoidettavaksi. En ole halukas ottamaan pientä ihmisen taimea vastuulleni. Tässä isossa itsessänikin on ihan riittävästi.

Samalla kuitenkin päässä pyörii myös kaiken faktatiedon aiheuttama ahdistus. Naisen hedelmällisyys laskee jne.. Ja etenkin, kun omalla kohdalla on mitä luultavimmin se tilanne, että mukuloita on sitten todennäköisesti puuhattava isommalla porukalla kuin vaan miehen kanssa kahden kesken.

Tympiikin miettiä, että sitä pitäisi tässä muutaman vuoden sisään alkaa arvailemaan josko sitä haluaisi lapsia koskaan ikinä ja jos vastaus on, että ehkä kenties, niin sitten niitä on kenties mentävä ”tilaamaan” lääkäriltä ja sekin voi olla turhaa.

Niinpä. Isoja asioita. Isoja asioita joiden ajatteleminenkin saa pahantuuliseksi. Ympärillä vauvoja pullauttelevat ihmiset saa mut väkisinkin muistamaan sen, että aikaa ei ole loputtomasti. Päivät, viikot ja vuodet vierii ja mä en tiedä mitä tehdä.Muutoksia kuitenkin kaipaan.

Olen kaikkien äideiksi ja isiksi tulleiden ystävieni puolesta onnellinen, kun näen heidän olevan onnellisia. Mutta samaan aikaan haluan itse vaan ottaa etäisyyttä, unohtaa ahdistavat mietteeni ja ottaa selvää mitkä voisivat olla oman elämäni seuraavat eteenpäin vievät askeleet.

Aika henk. koht. stooria tällä kertaa ja mietinkin kannattaako tästä aiheesta kirjoittaa tänne blogiin. Mutta toisaalta mä tiedän, että mä en suinkaan ole ainoa samojen mietteiden kanssa painiva. Ei tämä ehkä olekaan niin henkilökohtaista ja yksityistä, vaan yleisempää kuin ajattelisikaan. Ei kai ne elämän suuret suuntaviivat ole monelle muullekaan kovin selvät? Eihän?


17.04.2013

Posted at 16:30h in Yleinen by
0 Likes

Kun Indiedays reilut kolme vuotta sitten perustettiin ja juttelimme jossain kokouksessa siitä millaiset yritykset ja brändit meitä bloggaajia kiinnostaisivat yhteistyökumppaneina, muistan listanneeni omiin lempibrändeihini kenkämerkki Vagabondin. Vagabondin kengät ovat kuljettaneet minua jo lähes parikymmentä vuotta, sillä ensimmäinen muistikuvani VB:n jalkineista on jo yläasteelta 90-luvun puolivälistä ja siitä lähtien kyseistä merkkiä on eteisestä löytynyt läjittäin. Nyt kymmeniä ja kymmeniä Vagabondeja kuluttaneena kenkäfriikkinä pääsinkin sitten mukaan Indiedaysin ja Vagabondin kampanjaan ja olen tietenkin asiasta kovin innoissani!

vaga1

Pääsin siis joitakin viikkoja sitten vierailemaan Vagabondin showroomilla ja se oli tietenkin paikka, joka sai kaltaiseni shoeloverin kevyesti sekaisin. Hyllyt olivat täynnä mallikappaleita jotka olivat juurikin omaa 37 kokoani, joten saatoin hetken aikaa leikkiä mielikuvitusleikkiä, että kyseessä olisi ikioma kenkähuoneeni.

Ihastelun lisäksi minulla oli kuitenkin myös ihan tehtävä suoritettavanani tähän kampanjaan liittyen. Minun täytyi kaikista esillä olevista kevät/kesä-malliston houkuttelevista ihanuuksista kyetä valitsemaan kolme paria joiden avulla sitten luoda kolme erilaista asua niin, että asuissa kuitenkin toistuu esimerkiksi jokin yksi ja sama lempivaate tms.

Koska minun oli helpointa välimatkojen vuoksi hoitaa asia niin, etten lainannut kenkiä kotiini kuvattavaksi, vaan hoidin homman paikan päällä, piti minun valita ensin vaatteet ja lähteä sitten miettimään miten muuttaa tyyliä eri kengillä. Päätin ottaa asujen kiintopisteeksi pirtsakan punaiset housut ja yhdistellä niitä eri kenkiin ja erilaisiin mustiin yläosiin.

Kyseessä siis itselleni hyvin ominaiset värit ja voisin hyvin ajatella esimerkiksi matkalle pakkaavani juurikin näin eli toisiinsa sopivaa punaista ja mustaa ja napata sitten parit, kolmet eri kengät mukaan. Yhdistelinkin vaatteet ja kengät toisiinsa mielikuvitteellinen viikonloppureissu mielessäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/neule-Flash/huivi-Pieces/Kengät-Vagabond Cortona

Ainoat kengät, jotka olin jo etukäteen valinnut kuvattavaksi, olivat hieman yllättävästi valkoiset Cortona-nahkatennarit.  Yllättävää tämä oli siksi, että valkoisia kenkiä ei ole kyllä minun jalassani juuri nähty. Mielessäni kuitenkin välkkyi kuva valkoisten tennareiden raikastamasta rennosta asusta, joka passaisi vaikkapa matkustusasuksi lomalle suunnatessa ja tennarit jalassa jaksaisi kulkea jalkaisin tutkimassa matkakohteen nähtävyyksiä. (Ja mukana taas tietenkin blingbling-sukat, täytyihän ne nyt johonkin saada upotettua tälläkin kertaa. 😀 )

vagabond_tennarit4

Voitte varmaan kuvitella, että mieluisia kenkiä olisi laajasta mallistosta löytynyt kymmenittäin, eikä muutaman suosikin valitseminen ollut todellakaan helppo juttu. Yksi ja sama asu kun muuttaa ihan täydellisesti luonnettaan vaihtelemalla kenkiä. Itse olen etenkin sitä lajia pukeutuja jonka mielestä kengät ovat yksi pukeutumisen tärkeimpiä asioita.

Jaksan aina ihmetellä sellaisia ihmisiä jotka ovat selkeästi panostaneet vaatteisiinsa ja harkinneet asusteita sun muuta, mutta sitten ns. pilaavat koko homman täysin sopimattomilla kengillä. Joidenkin mielestä kengät eivät ole tärketä, koska ”ei ne kuitenkaan niin paljoa näy”. Minä ajattelen omalla kohdallani niin, että jos kengät ei näy tai niitä ei halua näyttää, niin silloin on väärät kengät jalassa. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-H&M Mama/jakku-Vila/pusero-Cubus/nahkaclutch-Marimekko/korvakorut-(saatu)/Kengät-Vagabond, Sweet

Kuvitteelliselle viikonloppureissulleni haluaisin pakata mukaan myös yhdet korkkarit. Niissä kipittäisin illalliselle ravintolaan tai drinkeille baariin. Matkakelit eivät kenties toiveista huolimatta sallisi hameessa hillumista, joten asu kasataan niiden yksien mukaan napattujen housujen ympärille. Neuleen tilalle vaihtui kimaltava lempijakku ja jalkaan sporttista meshiä ja nahkaa yhdistävät Sweet-korkosandaalit,  joista löytyy myös pirteä korallin (ehkä hieman jopa neonoranssi) värinen versio.

Joustavan mesh-materiaalin ja maltillisen koron ansiosta Sweetit olivat jalassa todella mukavat. Ajattelin ensiksi kenkien olevan vähän pöhkön näköiset, enkä heti lämmennyt verkkomatskulle, mutta saatuani korkkarit jalkaan ja tassuteltuani niillä tovin ees taas peilin edessä, vaihtui mielipiteeni tyystin. Nämä voisivat oikeastaan mennä jopa hankintalistalle mikäli huomaan kokoelmassani pahan kesäkorkkareiden kokoisen aukon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielessäni olleella kaupunkilomalla suunnattaisiin tietenkin myös shoppailemaan ja silloin tahdon jalkaani matalat kengät jotta jaksan hiihdellä putiikista toiseen. Hyvät shoppailukengät myös sopivat tyyliltään niin housujen kuin hameidenkin kaveriksi, jotta sovituskopissa voi kokeilla vaatteita jalkineiden kera. Shoppailupäivänä pukeutuisin yksinkertaisesti housuihin ja t-paitaan ja tylsyyttä karkoittamaan ripustaisin korviini pirteät korvikset.

Kuten kaikki aktiivisesti blogia seuraavat varmasti tietävätkin, niin olen hurahtanut herrainkenkiin. Matalat ja yksinkertaiset nauhakengät ovat osoittautuneet äärimmäisen monikäyttöisiksi ja herrainkenkiä löytyy mitä mahtavimmissa väreissä ja kuoseissa!

Vagabondillakin on tässä kevät/kesä-mallistossa äkkiä laskettuna yli kymmenen eri herrainkenkää mistä valita. On kiiltonahkaa, mokkaa, värillisiä pohjia, vaaleansinistä, korallia, perinteistä mustaa. Ja sitten myös tuo minun valitsemani nude kiiltonahkainen Code.  (sama kenkä löytyy myös mustana)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nude ei ole värinä ehkä sellainen jonka välttämättä valitsisin itselleni, mutta juuri sen vuoksi halusin kenkiä kokeilla. Omien kalmankalpeiden nilkkojeni kanssa kengät kuitenkin selkeästi vaatisivat jotain kivan värisiä sukkia kaverikseen. Mutta mallinsa puolesta Code on kyllä juurikin ihanan klassinen. Jos siis etsit maltillisia ja tyylikkäitä kenkiä jotka pelastavat monelta kenkäkriisiltä, kannattaa tutustua näihin.

Miltäs asut näytti teidän silmään? Muuntuiko lähes samat kamppeet kengillä riittävästi eri muotoihin?

vaga3

Kuvista kiitos Iinalle.

Kannattaa muuten käydä Indiedaysin Vagabond-brändisivulla, sillä siellä voi äänestämällä omaa suosikkiaan yhdeksästä tämän kevään kenkämallista voittaa 100 € Vagabond-lahjakortin. Brändisivulle pääset TÄSTÄ.

Vagabondista voi tykkäillä myös Facebookissa.