30.07.2012

Posted at 22:10h in Yleinen by
0 Likes

Hihii! Testailen tässä miten sujuu postaaminen mun uudella tuliterällä iPadilla ja kyllähän se tuntuu onnistuvan. Nyt ei siis tarvitse enää olkapää muusina raahata läppäriä reissuilla, jos vaikka tahtoisi blogata.

Tarvitsemaani muistikortinlukijaa ei ollut hyllyssä, joten saan sen vasta hieman myöhemmin. mutta sitten pelittää tämä vehje yhteen rakkaan Olympukseni kanssa. Ja kevyen näppiksenkin tilasin. Sellaisen joka toimii samalla padin suojakuorena. Kivan kevyet blogityökalut on kyllä sitten verrattuna muutaman kilon läppärin ja ison järkkärin rohjakkeen aikoihin. Tykkään!

Näiden pikaterkkujen kuvituksena surkeat iPadilla räpätyt kuvat tämän vapaapäivän asusta. Oranssi neulemekko löytyi muutama viikko sitten Monkin alesta ja pääsi tänään ekaa kertaa käyttöön. Ihan sellaisenaan se oli tämän päivän pukeutumisfiilikseen hieman turhan mallia säkki, joten kuroin kolttua vähän kokoon ohuella nahkavyöllä.

Jalassa Vagabondin lempparisandaalit jotka minulta löytyy sekä mustana, että ruskeaa ja olalla rakas ikivanha lehmälaukku, joka on mamman tai isosiskojen perua 80-luvulta.

Melkoisen kuuma tuli kyllä tuollaisessa neulemekkosessa, mutta tuskinpa tuossa painostavassa kelissä olisi mikään lumppu kovin ihanaa viilenee tunnetta tarjonnut. taas kerran mä kysyn, että miten jotkut ihmiset onnistuu näyttämään vaivattonilta kaunottarilta helteelläkin?

Mä olen se tyyppi jonka meikki on valunut hikinoron mukana tissivakoon jo siinä vaiheessa, kun pääsen ulos kotiovesta ja jonka vaatteet tuntuu liimautuvan ihoon heti, kun niihin pukeutuu. Yritä siinä nyt sitten olla jotenkin edustava. 😀


30.07.2012

Posted at 00:46h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainoslinkkejä-

Katselin tuossa jokin aika sitten työkeikalle lähtiessäni kenkäkaappieni tennaritilannetta ja totesin sen olevan heikkenemään päin. Siellä oli jo useammatkin tossut sellaisessa vaiheessa elinkaartaan, että joutaisivat viimeiselle matkalleen kohti roskakoria. Halkeilevia pohjia, ratkeilleita saumoja jne.. Mutta miten se on aina niin hiton vaikea hyväksyä se tosiasia, että on käyttänyt jotkut kengät loppuun. Aina miettii, että "no jos mä nyt vielä tämän kerran laitan nämä jalkaan ja heitän sitten pois".

Kesä on mennyt töissäkin lähinnä ballerinoissa, mutta ei niilläkään enää ikuisuuksia pärjää. Jotkut kivat rennot tennarit olisi siis kiva hankkia ennen kuin ballerinakelit ovat ohitse.

Kesälomalla kotona käydessäni bongasin rakkaan Piia-ystäväni eteisestä ihanat Adidaksen tennarit jotka olisi mielestäni ihan juuri passelin näköiset minullekin. Jostain syystä iskee nuo pikku tähdet tällä hetkellä muodossa jos toisessakin. Tilasin nimittäin juuri hetki sitten Asoksen alesta tämän French Connectionin tähtihuivinkin.

Tähtitennareita kuvatessa tahtoi pihatiellä olla hieman ruuhkaa, joten kuviin osui myös kummipoikani.

Piia oli ostanut omat tähtösensä jo useampi kuukausi sitten, joten arvelin etten niitä enää mistään löytäisi. Mutta kuinkas loistava tuuri kävikään, sillä juurikin sama Adidas Honey Mid -kenkä löytyy Spartoolta ja vielä nätisti -30% alennuksella.

Taidan siis pistää tähtöset tilaukseen, kun on tuonne Spartoolle kerran lahjakorttiakin käytettävissä. Nyt mietiskelen vain kokopolitiikkaa, sillä lisätiedoissa mainitaan, että kengät ovat pientä kokoa ja kehotetaan valitsemaan normaalia kokoa suurempi koko. En nyt kuitenkaan tiedä, että pitäisikö mun sitten ottaa 37 1/3 vai 38.

Mitä hittoa tuollainen 1/3 edes meinaa kengän koossa? En tajua. Pitänee kilauttaa huomenna Piialle ja kysyä, että mikä koko sillä on ja onko nuo senkin mielestä normia oikeasti niin paljon pienemmät, että pitäis ihan se 38 ottaa… Hmm. Mutta toivottavasti osuu sopivat tilaukseen, sillä tähtöset olis niin söpöt alkusyksyn pelastajat!

Loppuun pakko laittaa vielä ihan "kunnon" kuva tuosta tennarikuvan taustalla vilahtaneesta apinasta, sillä tänään on tärkeä päivä. Tuo pitkätukka oli oppinut ajamaan ilman apurattaita! Kummitäti on hirmu ylpeä ja iloinen! Toivotaan pummitätin pikku apinalle paljon vauhdikkaita ja turvallisia kilometrejä!

 


29.07.2012

Posted at 17:34h in Yleinen by
0 Likes

#*&%#*¤#*! Voi kettu, sanon minä. Tuhrasin tuossa juuri yli puolituntia yhden postauksen kirjoittamiseen, mutta pienen huolimattomuuserheen vuoksi kaikki näppikselle valuttamani sanat katosivat taivaan tuuliin. En jaksa aloittaa alusta. En just nyt. On nälkä ja kiukku ja ärrinmurrin. Avaan siis nuo epäonnisen ravintolapostauksen kuvat uudelleen eteeni joku toinen päivä.

Kaiken aikomani sijaan kerron siis vain yhden käsittämättömän jutun mitä mulle sattui eilen.. Tartuin ihmistungoksessa edellä menneen miehen reppuun kiinni.

Joo eihän siinä vielä mitään, sellaista sattuu… mutta kun minä takerruin siihen kiinni rintaliiveistäni!! Luit ihan oikein. Tissiliiveistäni roikuin jumissa jonkun äijän repun vetoketjussa. Hieman oli vissiin mekon etumus antavaa mallia, kun näin pääsi käymään.

Siinä sitten piti koputella tyyppiä olkapäähän, että ”heiiii!  Viititkö pysähtyä ihan pikkaisen, jotta mä saisin nämä sadan euron pitsiliivini ehjänä irti sun repustasi.” Tyyppi totes vaan, että ”joo.. aina noita naisia roikkuu perässä..” 😀

Siis kenelle käy noin? No tietenkin aina mulle. Mä joudun kyllä aina mitä älyttömäpiin tilanteisiin. Kun vaan tietäisittekin kaikki tarinat..

Tämmöisellä fiiliksellä siis tätä viikonloppua…