22.03.2012

Posted at 11:55h in Yleinen by
0 Likes

 Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja tänään minä taas niiiiin allekirjoitan tuon lauseen. Ensiksikin aamuisen kehonkoostumusmittauksen tulokset eivät varsinaisesti saaneet minua kiljumaan riemusta, mutta niiden tietojen lisäksi sitten vielä tämä…

Nahkaisia Bagguja on nyt saatavilla vaikka missä himottavissa herkkuväreissä! En kestä!

Itselläni on siis Katokosta saamani M-kokoinen kassi platinan värisenä, mutta nyt alan tuota kuvaa katsellessani olla sitä mieltä, että kesää ei tule ilman sitruunaa tai greippiä. S-kokoinen pikku kassi aurinkoisessa värissä olisi niin loistava kesäkaveri.

Oma kulta-kassini (minusta se on vaalea kulta, vaikka värin nimi onkin platina) on palvellut todella loistavasti. Iso kassi nielee sisäänsä yllättävän määrän tavaraa, mutta näyttää erityisen nätiltä säkiltä silloin kun lasti on hieman vaatimattomampi.

Koska laukku tosiaan on malliltaan avonainen säkki, kannattaa pienimmät tavarat toki pakata ensin johonkin erillisiin pussukoihin. Mutta toisaalta pienten tavaroiden löytäminen on kassista helppoa, sillä ne ovat aina takuuvarmasti ihan siellä pohjalla. Kassin tilavuuden saa helposti hyödynnettyä mitä omituisemman mallisillekin tavaroille, kun ei ole sen kummempaa pohjaa tai väliseiniä rajoittamassa sen ”asentoa”.

Itselläni nahka-Baggu on ollut niin arkisen duunipäivän laukkuna kuin edustavampana juhlakassinakin. Siis tilanteissa, kun juhliin mennessä pelkkä pikkulaukku ei riitä, vaan mukaan on saatava vaihtokengät, tukkalakka jne, mutta ei halua kanniskella edes matkalla mitään tylsää ja arkista veskaa.

M-kokoinen Bagguni on osoittanut vahvuutensa myös reissunaisen käsimatkakassina. Kun varsinainen matkakassi/-laukku on levännyt lentokoneen ruumassa tai bussin matkatavaraluukussa, on Baggussa kulkenut käsivarrella kaikki matkustamista helpottavat tarvikkeet kuten kasa naistenlehtiä, evästä, villasukat, neuletakki, läppäri ja vielä sitten kaiken päälle nakattu pikkulaukku joka on niellyt lompakon, puhelimen, avaimet ym. pakollisen.

Ja yleensä kassi on onnistunut kaiken tuon jälkeen vielä vetämään sisäänsä vielä sen jonkin viime hetkellä eteisestä mukaan tarttuvan ”mä tarviin vielä tämän!”-nimisen asian. Ja kaiken yllämainitun Baggu on kantanut ilman pelkoa ratkeilemisesta tai sankojen pettämisestä. Sellaisiakin hetkiä kun on joidenkin kassien kanssa tullut koettua ja yleensä juuri väärällä hetkellä.

Eli jos et jaksanut lukea koko selostusta, niin tässä kaikki yllä lukeva pähkinänkuoressa: Hemmetin hyvä ja ihana kassi!

Ja niitä saa siis ihanasta porilaisesta putiikista nimeltä Katoko ja heidän verkkokaupastaan.

PS. Bloggaaja on saanut tässä hehkuttamansa tuotteen veloituksetta. Olet siis juuri joutunut mainoshyökkäyksen kohteeksi.


21.03.2012

Posted at 16:43h in Yleinen by
0 Likes

 Niin karmea kassialma kuin mä maanantaina olinkin, niin tää asukuva on pakko julkaista.

Ensinnäkin, onko koskaan ollut söpömpää taustaa mun asukuvissa? No eipä ole! Kuva on otettu Porissa Casa Ratsulan näyteikkunan edessä ja tuo vasemman puoleinen ihana Marimekon kangas on nimeltään Halihali. Awww! Kuinka huikeat olisikaan vaikkapa tuollaiset Halihali lakanat ja tyynyliina (kuvassa minun vasemmalla puolella). Söpöjä elukoita jotka kaikki näyttävät ihan siltä kuin olisivat vetäneet muutakin kuin pulkkaa.

Oikealla puolella roikkuva meriaiheinen kangas on Halihalin tavoin Jenni Tuomisen suunnittelema ja nimeltään Laivakoira. Pirtsakalta näyttää sekin. Ihan lastenhuonekamaa. Siis jos olis lapsi. Ja sille huone. Mut ei siis ole.

Siinä ne tais kyllä olla ne hyvät syyt tämän kuvan julkaisemiseen. Mutta onhan nuo paljettipöksytkin nyt aika hyvä syy. Näistä vilahtikin jo lahkeet täällä blogissa maanantaina. Olen himotellut kimaltavia disco pantseja jo vaikka kuinka kauan ja erinäisiä legginssiyritelmiä on kaapissani vieraillutkin, mutta joku niissä on aina ollut vikana. No mutta näissäpä ei oo. Tai no on vikaa se, että ne on vyötäröltä liian isot, mutta se korjaantuu, kun jaksan pujottaa jonkun kiristysnauhan kuminauhakujaan.

Nämä La Redouten häikäisevät hilehousut tulivat muutama viikko sitten vastaan jossain Elloksen alennusten alessa ja pulitin niistä n. parikymppiä. Ne on tajunnan räjäyttävän ihanat!

Näyttävät just mahtavan häiriintyneeltä tuollaisena pulsumummopäivänä villapaitaan, tennareihin ja kangaskassiin yhdistettynä, mutta toimivat myös bilefiiliksen nostattajana, kun yhdistää johonkin fiksumpaan yläosaan ja kiskoo kinttuihin korkkarit. Ja resoreiden ansiosta lahkeet saa kivasti nostettua vähän lyhyemmiksikin.

Malli on just riittävän löysä, että inhoilta legginssiviboilta vältytään, mutta persus ei kuitenkaan roiku liiaksi. Ja kaiken lisäksi paljetit on sopivan kokoisia ja ommeltu ilmeisesti sen verran hyvin, etteivät rahise ikävästi ja tartu kävellessä toisiinsa sisäreisissä. Eli kaikin puolin kelpopöksyt. I’m happy!

Ensi viikolla ehkä vuorossa disco pantsien juhlavampaa lookkia tämän pulsumummoilun vastapainoksi.


20.03.2012

Posted at 14:19h in Yleinen by
0 Likes

Uuh! Eilen ne saapuivat. Uusimmat leopardit nimittäin.

Murua huvitti ihan vietävästi, kun se näki miten isoon pahvilaatikkoon ja kymmenien silkkipaperivällyjen väliin tuo kenkälaatikko oli piilotettu. Ei voi ainakaan syyttää The Outnetia varomattomasta pakaamisesta.

Ai että, kyllä ne vaan on  kauniit. Ja ensikokeilujen perusteella vielä mukavatkin. Kaukana kun ovat ne ajat jolloin kenkien ostoperusteeksi riitti se, että olivat nätit. Nykyään älyän kaivata jo käyttömukavuuttakin.

Oliskohan mun leoperhe nyt jo riittävän iso? Yhdet piikkarit, yhdet matalat nauhakengät ja nämä kiilakorot. Voisin teettää niille kaikille sterilisaation, jotta eivät vaan enää lisäänny. Mutta toisaalta, mun luottokortilta on kyllä jo piuhat poikki, joten eiköhän sekin aja saman asian.