06.03.2012

Posted at 21:18h in Yleinen by
0 Likes

Aika perusmeininkiä multa taas.. neljän tunnin päästä pitäis jo suunnata linja-autoasemalle ja ottaa bussin nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Mutta mitä tekee tämä neiti? No istuu sohvalla, kattoo Master Chefiä ja bloggaa. Ja tavarat ei siis ole vielä matkalaukussa päinkään. Siellä matkalaukussa taitaa itse asiassa olla vielä jotain jäämiä edellisen reissun jäljiltä. 😀

Mut mikäs hätä tässä… Ehtii ihan hyvin ensin esitellä vaikkapa päivän asun, eli tarkemmin ottaen katastrofaalisen kiireisen aamun tuoksinassa päälle pätyneen vaatekasan.

Koska viime viikon plussakelit osoittautuvat tänä aamuna vain hetken hurmaksi ja mittari näytti jälleen kirpsakoita miinusasteita, halusin kiskoa päälle takuuvarmaa lämpöä ja turvaa. Ja mikäs muu tarjoaisi noita molempia paremmin kuin mamman muutama viikko sitten lähettämä kokovartalovillasukka.

Mitään kummempaa  musta neulemekko ei sitten kaverikseen kiireessä saanut kuin pari päivää sitten esittelemäni aurinkoiset hapsunilkkurit ja korviin roikkumaan ruskeat höyhenkorvikset. Tuo viime viikkojen viininpunainen suosikkilaukku passasi onneksi tääninpäivän asuun enemmän kuin loistavasti. Kiva yhdistelmä tuo keltainen ja viininpunainen mielestäni! Enä tasan olisi vielä vaikkapa vuosi sitten voinut kuvitella että

Manchesteristä viime talvena ostamani Evansin tekokarvatakki oli päässyt jotenkin ihan unohtumaan minulta ja löytyikin ullakolta  taas käyttöönvasta n. kuukausi sitten. Yritän tässä nyt epätoivoisesti ottaa siitä kaiken ilon irti vielä sen aikaa, kun siihen ei aivan läkähdy.

Mutta takeista puheenollen.. se ei todellakaan ole kuuma karvareuhka jonka heitän niskaani kun lähden reissuun. Jonna nimittäin vahvisti, että Itävallassa on ihanat nahkarotsikelit!

Nyt voisin siis vihdoin suunnata tuone vaatehuoneen puolelle tonkimaan jotain releitä joilla pärjäisi viisi päiväisen viinin juonti ja sacherkakun syönti -reissun. Mut ei kai sitä nyt kummaisia tarvii? Passi, hammasharja, lompakko, kamera, joku kolttu ja pirtsakka huulipuna.. Ja eikai mulla nyt paljoa muuta mahtuiskaan, sillä pelkästään Jonnalle meneviä vaatteita on jo yks kangaskassillinen ja sille pitää viedä vielä säkillinen Pätkiksiäkin.

Yleensä olen sitä mieltä, että lomat on lomailua varten, eikä sieltä reissusta mitään bloggailla. Mutta kun nyt kerran on kyse kahden tärähtäneen blogimuijan reissusta, niin bloggailu oikeastaan ikään kuin kuuluu asiaan ja niinpä mukaan lähteekin pomolta lainaan saatu miniläppäri. Eli jonkinmoisia Linz- ja Wien-postauksia on siis luvassa myös matkan aikana. Jos ei muuta niin ainakin Mervin ja Pirjo-Riitan viininjuontikuvia. Pysykää siis kanavalla!

Mä julistan nyt siis tämän postauksen päätteksi talvilomani virallisesti avatuksi! Seuraavan kerran töihin sitten vasta 20.3.! Happy happy joy joy!

Nyt mä alan ihan oikeesti pakkaamaan… Lähtöön 3,5 tuntia.


06.03.2012

Posted at 11:30h in Yleinen by
0 Likes

Olen sanonut sen ennenkin ja toistan sen jälleen: minä rakastan hotelleja ja niissä yöpymistä. Tällä viikolla pääsee uinumaan vaihteeksi kolmen yön verran pehmeisiin hotellilakanoihin ja se jos mikä on mahtavuutta!

Yleensä kun ihaniin hotelleihin pääsen, on niiden tunnelmaa yritettävä ikuistaa myös kuvien keinoin. Olin ihan täysin unohtanut vuosi sitten Tukholman muotiviikolla hurmaavasta hotellihuoneestani ottamat kuvat, mutta löysin ne arkistoista viime viikolla ihan vahingossa.

Yövyimme tuolla vuoden takaisella reissulla Nelliinan kanssa upeassa 1860-luvulla rakennetussa Berns hotellissa, jonka suuressa salissa myös osa näytöksistä järjestettiin. Söimme myös yhtenä päivänä lounasta Bernsin Asiatiska-ravintolassa yhdessä paikan markkinointi-ihmisten kanssa ja he kertoivat, että samassa paikassa avattiin Ruotsin ensimmäinen kiinalainen ravintola jo vuonna 1944. Rakennus siis piti sisällään melkoiset määrät historian siipien kaunista havinaa.

Meillä oli molemmilla omat yhden hengen huoneet ja ainakin itse koin tuon kodikkaan tuntuisen huoneen todella toimivaksi ja jopa tilavaksi nimestään (extra small rum) huolimatta. Ihastuin kovasti art deco -tyylisen huoneeni linjakkaaseen sisustukseen. Tuossa pienessä pesässä oli melko paljon enemmän fiilistä ja persoonallisuutta kuin perus ketjuhotellien standardihuoneissa.

Pikkuinen kauniisti kulunut nahkasohva oli integroitu näppärästi valoisaan ikkunasyvennykseen.

Tämän yöpöydällä seisseen ryhdikkään lamppukaunottaren huolisin koska tahansa omaankin kotiini.

Yllä olevaa kuvaa katsellessa minulle alkoi kummasti kirkastua millaisilla väreillä voisin sisustaa meidän pikkuruisen makuuhuoneemme.

Minibaari oli piilotettu tyylikkäästi monikulmaisen tiikkikaapiston sisuksiin.

Perus minibaarituotteiden lisäksi huoneessa oli tarjolla vähän normaalista poikkeavampiakin tuotteita. Mikäli matkaan olisi sattunut kumppani lemmenleikkejä varten, olisi minibaarilaskuun voinut napata hyllystä esim. käsiraudat tai saumasukat. Ja jos ei sattunut leikkikaveria mukaan, niin Pom Pom Parlourin tyylikkäistä pakkauksista löytyi myös vibraattori sekä eroottisia novelleja ruotsiksi. Pientä vaihtelua sille hotellihuoneiden vakiokirjalle Raamatulle. ;D

Pienessä huoneessa tila oli hyödynnetty tehokkaasti ja sängyn pääty toimi samalla yöpöytänä ja säilytystilana.

Lehtitelineestä löytyi valikoima sisustuslehtiä iltalukemiseksi.

Kenkien määrästä päätellen voisi kuvitella, että reissu olisi kestänyt huomattavasti pidempään kuin vain kolme päivää. Ja voin itse asiassa tunnustaa, että taisin jopa siivota jotkut kengät tuosta pois ennen kuvan ottamista koska hillitön kenkäpino vähän nolotti. 😀

Näiden pikkuruisten huoneiden vastapainoksi hotellissa onkin sitten kuvien perusteella toinen toistaan huikeampia huoneita ja sviittejä. Ja käsitykseni mukaan kaikki huoneet ovat omanlaisiaan ja sisutettu yksilöllisesti. Mikäli sisustuskuvat kiinnostavat, niin kuvia muutamasta Bernsin upeasta sviitistä löytyy TÄÄLTÄ.

Nyt sitten jännityksellä odotan millainen hotelli meillä on Jonnan kanssa Wienissä. En nimittäin lainkaan muista mikä hotelli me loppujen lopuksi varattiin. 😀 Toivottavasti on jälleen jotain kuvaamisen arvoista!


05.03.2012

Posted at 19:21h in Yleinen by
0 Likes

Tänään jäi asukuvat ottamatta vaikka tarkoitus oli. Kiskoin aamulla nimittäin päälle jälleen kerran sellaista väriä jota ei ole aiemmin ylläni nähty. Mutta osuu kai ne samat pöksyt jalkaan joku toinenkin päivä.

Asun sijaan esittelenkin nyt siis miten hurmaavaa seuraa sain tietokoneen taakse kesken työpäivän.

4 kk ikäisestä Milo-pojasta ja minusta on tullut viime viikkoina todella hyvät kaverit. Karhuherraksi nimittämäni nuori mies viihtyy sylissäni pitkiä aikoja ja me jutellaan pörisemällä ja törisemällä sylki kaaressa lentäen. Tänään tehtiin yhdessä kovasti töitä valitsemalla asiakkaille koevedoksia. Onneksi oli hommia joiden teko onnistui yhdellä kädellä, niin jäi samalla syli vapaaksi tuota söpöliiniä varten.

Ihanaa piristystä työpäivään tuollainen vieras. Joka kerta, kun nuori herra tulee äitinsä mukana toimistolle käymään, minä olen heti kaappaamassa hänet itselleni. Kiltti ja hyväntuulinen söpö vauveliini, jonka voi sitten kätevästi luovuttaa takaisin äitinsä huomaan heti kun ei enää omat viihdytyskeinot riitä. Tykkään.

Laina vauvat on muuten siitäkin hyvä juttu, että kun tuollaista työntelee vaunuissa kaupungilla, niin voi kerrankin hetkeksi unohtaa sen epätoivoisen vatsan sisään vetämisen. Vatsamakkarat kun menee sillä kerralla katsojien silmissä lapsenteon piikkiin. 😀