Meillä kaikilla on varmasti aina sillöin tällöin rumapäiviä. Kukaan muu ei huomaa mitään eroa, mutta omasta mielestä näyttää vähintään sata kiloa lihavammalta, 20 vuotta vanhemmalta ja kaikin puolin vaan kamalammalta kuin normaalisti. Mitkään vaatteet ei istu päälle ja olo on suoraan sanottuna ihan paska. Useimmiten nuo rumapäivät eivät kuitenkaan johdu mistään oikeasti päälle päin näkyvästä vaan ovat vain oman mielikuvituksen/hormonitoiminnan/v*****ksen tuotetta. Mutta mielikuvitusta tai ei, niin ihmistenilmoille meno on rumapäivinä aina yhtä tympeää.

Mutta mitenkäs sitten suu pannaan, kun rumapäivä iskee päälle ihan fyysisesti, niin että kamaluus näkyy kotoa kirkolle asti eikä uskalla laittaa edes mitään pakkelia peitoksi.  Mua katsoi torstaiaamuna peilistä niin karmea Quasimodo, että säikähdin itsekin. Saatoin vain kiitellä tuuriani, että karmea naama osui tyhjille lomapäiville eikä mihinkään julkista esiintymistä vaativaan työpäivään.

Edes kuvat eivät onnistu näyttämään totuutta niin karmivana, mitä se oikeasti oli. Molemmat silmäluomeni olivat turvonneet moninkertaisiksi, turvotusta oli myös alahulessa, silmänaluset olivat kuivat ja hilseilevät ja kasvot olivat kauttaaltaan pienten näppylöiden peitossa.  Kasvot myös kutisivat kauttaaltaan aivan kuin miljoonat muuraihaiset olisivat juoksennelleet ihollani.

 Ajattelin kyseessä olevan jonkin nopeasti ohimenevän allergisen reaktion, mutta kun kutina ja luomet eivät olleet eiliseen iltaankaan mennessä juuri rauhoittunee allergialääkkeiden syömisestä huolimatta, suuntasin päivystykseen. Sain sieltä toista, eritoten kutinaoireisiin tarkoitettua allergialääkettä,ohjeen sivellä naamaan 1% hydrokortisonia ja kehotuksen tulla kiireesti takaisin mikäli ilmenisi esim. hengenahdistusta tai kaulanalueen turvotusta.  Mitään sellaista ei onneksi kuitenkaan ilmennyt ja lääke ja voide yhdessä ovat hillinneet kutinaa ja luomienturvotuskin alkaa jo pian olla lähes kokonaan poissa. Mutta karmiva näppykasa tämä naama on edelleen ja sekä ylä-, että alaluomet ovat kuin karheaa ja kuivaa sementtiä.

Mitään aavistusta ei ole, että mikä tällaisen reaktion aiheutti. Jokin yliherkkyys-/allergiareaktio tässä mitä ilmeisemmin on kyseessä, mutta sen kun tietäisi, että mistä johtuva. Olen moniallergikko, mutta olen perinteisesti reagoinut itselleni sopimattomiin ruoka-aineisiin ja eläimiin lähinnä hengitysoirein ja turpoavilla sarveiskalvoilla. Iho-oireita ei ole juurikaan ollut, varsinkaan kasvoilla. Yhden kerran aiemmin on silmäluomeni reagoineet samanlaisella kuivumisella ja sen aiheuttajaksi jäljitin sitten YSL:n vuosia käytössäni olleen valokynän. Oireet katosivat heti, kun nakkasin kynän roskikseen.

Jollekin kosmetiikkatuotteelle herkistymiseltä tämäkin siis vaikuttaa. Olen nyt noin kolmen viikon ajan käyttänyt ELF:in mineraalimeikkejä jotka ovat itselleni uusi tuttavuus, muuten kaikki ennen tätä reaktiota käyttämäni tuotteet ovat itselleni jo vanhoja tuttuja. (mikä ei tosin sulje pois niiden mahdollista syyllisyyttä) Voisikohan syy siis olla ELF:eissä?

Tämä on nyt itse asiassa toinen kerta vähälle aikaa, kun näyttää siltä, että jokin kosmetiikkatuote on itselleni todella epäsopiva. Joskus reilu kuukausi sitten nimittäin kainaloni alkoivat kutista aivan vimmatusti ja toiseen kainaloon ilmestyi melko iso punainen ja kuiva läikkä. Kutina oli välillä niin karmivaa, että raavin kainaloni lähes verille. Meni melkein pari viikkoa ennen kuin tajusin lopettaa deodorantin (Garnier Mineral sensitive) käytön. En osannut ajatella oireiden voivan johtua siitä, sillä olin käyttänyt samaa dödöä jo kuukausikaupalla. Mutta kuinkas ollakaan, oireet alkoivat vähentyä heti kun jätin deodorantin kaappiin. (oli muuten hienoa olla helteellä pari viikkoa ilman deodoranttia.)

Olen nyt käyttänyt eri deodoranttia ja kutina on pysynyt poissa, mutta kuivat ja hilseilevät läikät eivät ole vielä kokonaan parantuneet. Yksi läikkä itseasiassa jotenkin ns. aktivoitui nyt tämän naamaoireilun kanssa yhtäaikaa ja kainalo taas hieman ns. aukesi. En tiedä voiko näillä asioilla olla jokin yhteys, mutta hieman kyllä hirvittää joka tapauksessa.

Nyt on tilanne siis sellainen, että en oikein tiedä mitä pakkeleita uskaltaisin naamaani laittaa. Ihan hetkeen en nyt varmasti yhtään mitään perusvoidetta kummempaa, mutta pidemmän päälle tällainen paljasnaama-look ei oikein vetele. Jotenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa testailemaan mitä tähän kestää pistää.

Haluaisinkin nyt kuulla muiden kokemuksia kosmetiikkayliherkkyydestä ja sen aiheuttamista oireista. Miten tajusitte mistä tuotteesta oireet johtuivat? Miten pääsitte oireista eroon? Millaisia tuotteita nykyään käytätte? Ihan mitä tahansa ajatuksia mitä tämä aihe herättääkään, niin kirjoitelkaa ihmeessä kommenttiboksiin.


Minulla on jokin ihme innostus korviin. Tai siis päähineisiin joissa on söpöt korvat. Haluan aina kaupoissa sovitella kaikki mahdolliset nalle- ja pupuhatut, huput, sun muut vaikka olisivat lastenosastolla ja jo silmämääräisesti auttamatta pieniä.

En ole ehkä vieläkään toipunut siitä, että ullakkokomeroomme tehdyn murron yhteydessä meni se yksi ihana lukioaikoina hankittu musta karvainen nallehattu. Edelleen joka vuosi säiden kylmetessä miinusasteille alan ikävöimään  tuota päässäni vuosia keikkunutta hattua. Ehkäpä vihdoin täksi talveksi löytyisi jokin uusi korvilla varustettu ihanuus. Sellainen joka saisi Alkon myyjät kysymään papereita, ihan niin kuin se entinenkin hattu teki.

Ja mistä nämä karvakorvamuistelot oikein tulvivat mieleen? No tästä ihanasta Maison Michelin sadehupusta, jota sovittelin ja silittelin eilen ihastuneena Nina’sissa. Toisten mielestä kyseessä oli nalle-huppu, mutta mun mielestä se on selvä hiiri.

Miettikää, putiikki oli täynnä upeita korkokenkiä ja minä innostuin korvallisesta sadehupusta. Toki minä muutamat Louboutinit sovittelin, mutta kiihkeimmin sydämeni sykähteli kuitenkin tuolle höpsölle hupulle. Miten paljon helpommin sadepäivinä irtoaisikaan hymy niin itseltä kuin vastaantulijoiltakin, kun kiskoisi tuollaisen päähänsä.

Kohta on kuitenkin luvassa jotain muuta mikä saa mut sadepäivänä hymyilemään hölmönä onnesta. Minä nimittäin heitän loimet niskaan ja suuntaan tänään Tavastialle katsomaan ja kuulemaan Amorphista. Parhautta.


Ne ovat pehmeät ja mukavat ja saavat olon tuntumaan jotenkin ihanan turvalliselta. Niiden kanssa sateinen ja harmaa syyspäiväkin tuntuu jotenkin kauniilta ja tervetulleelta. Ne ovat lempeä pilkahdus väriä kaiken mustan keskellä ja täydellinen kaveri muhkeille neuleille ja roskeille saapikkaille.

housut/Lindex, bikerit/Clou, neule/Marimekko, takki/Monki

Heti kun syksyn ensimerkit alkoivat puhaltaa niskaani pari viikkoa sitten, tiesin että minun on saatava sellaiset ja eilen ne löytyivät.. Tiilenpunaiset kapealahkeiset sammarit!!

Voiko mitään mahtavampia syyshousuja olla? Omasta mielestäni ei.

Uudet parhaat ystävät löytyivät Lindexistä hintaan 29,95 €. Samaa mallia oli tarjolla myös ainakin hiekanruskeana sekä tumman lilana. Kokoja tarjolla 46 saakka. Suosittelen.