Heii!! Pikaiset terkut taalta aurinkoisesta Bulgariasta. (ilman skandeja) Eipa oo juuri valittamista. Kuollut koppkuoriainen hotellihuoneessa sinne saapuessamme on ollut matkan negatiivisin juttu ja siitakin paastiin yli aika nopeasti vaikka otokkakammoisia molemmat ollaankin.

Positiivisiin juttuihin on kuulunut sitten mm. pilveton taivas, lammin merivesi, ihanat tarjoilijat, kaks mansikkamargaritaa vitosella, loistavat kekkerit, hyva seura, kiireeton loikoilu kirjan kanssa uima-altaalla, matkaseuralaisen maksama nautinnollinen ja rentouttava kokovartalohieronta ja monet muut jutut.

Mitaan sen kummempaa ei ole reissulla tehty kuin otettu rennosti seka syoty ja juotu hyvin. Ihan just sita mita tilattiin. Ma ainakin kaipasin ihan totaalista akkujen lataamista ilman minkaanmoisia velvotteita ja sita tama viikko on todellakin tarjonnut. Ja samalla linjalla jatketaan seuraavatkin paivat. 

Hieman sentaan pitaa nillittaa. Olen jatkanut taallakin epatoivoista bikinien etsintaa, mutta turhaan. Jonkun ylemman uimapukutahon mielesta me isotissiset pyllerot ei nakojaan kuuluta rannalle eika uima-altaille. Yhdessa uikkarikaupassa nuori myyjatytto kysyi minun kokoa ja kun ilmoitin kirjaimeni muljahtivat hanen silmat ja leuka putosi lattialle ja han vaan pudisteli paataan kauhuissaan. Just. Kiitti vaan kovasti ”huomaamattomasta” kauhureaktiostasi. 😀

Onneks mulla on kuitenkin yksi olkaimeton kokouikkari mun eripari bikinien lisaksi niin saa edes valilla vaihtaa. Mutta aion pettymyksista huolimatta koluta jokaisen vastaantulevan uikkariputiikin lapi, jos vaikka ihmeita joskus tapahtuisi.

Hieman pitaisi muutenkin shoppailurintamalle saada myotaisemmat tuulet, silla nyt olisi oikeasti hieman tarve. Sain nimittain kesken reissun kuulla paasevani heti taalta palattuani pikaiselle matkalle Wieniin ja siella pitaisi olla jotain smart casualia paalle puettavaa. Taalta paluun ja Wienin koneen lahdon valilla on kuitenkin vain n. vuorokausi joten minun ei kannata lahtea matkaamaan valissa Poriin.

Laukussa on vaan pelkkia rantakamppeita eika edes yksiakaan korkokenkia. Voi siis olla etta joudun tekemaan jonkun mekko + kengat ostokset, jos ei taalta niin sitten Helsingista. Kovin on harmillista. ;D Eikos siella ole kivasti jo alet kaynnissa?

Mut joo, nyt on varmaa sit aika paivan ainoille ”velvollisuuksille”. Aion menna rannalle makaamaan kuin lahna ja valilla meinaan leikkia meressa hyljetta. Kuulostaa ihan loistavalta suunnitelmalta, eiko?

Ma tosiaan palailen reissuiltani vasta ensi viikon perjantai-iltana, joten taalla on edelleen hieman hiljaista viela viikon verran. Mutta sitten varmaan juttua riittaakin taas ihan vasymykseen asti.

Mahtavaa juhannusta teille kaikille!!


Moiii!!! Arvatkaa mikä alkoi tänään? L-O-M-A!!! 3 viikkoa aikaa ihan vaan ihanalle itselleni ja ystäville. Mä aloitin heti ottamaan rennosti, ehkä vähän turhankin. Ence nimittäin tulee reilun tunnin  päästä mua hakemaan enkä mä oo vieläkään pakannut, vaan sen puuhan sijaan rentoilen tässä sohvalla. Hyvä meininkin ettenkö sanoisi. Illalla töiden jälkeen nautitut lomanaloitusiiderit vähän muistuttaa päässä itsestään, mut sekin on vaan muistutus siitä, että ei tarvii mennä töihin. Eli kaikin puolin aika jees fiilis.

Sunny Beachille on luvattu aurinkoa koko viikoksi ilman häiritseviä pilvenhattaroita ja lämpötilan pitäis olla sopivasti jossain 25 tuntumassa. Laukkuun taitaa siis eksyä bikinit, läpsyt, farkkushortsit, mekko, passi ja hammasharja. Ei kai sitä juuri muuta tarvitse.

 

Hiiripupumarakatti oli tehnyt minulle päiväkodissa hienon auringon.

 

Jos jollain tulee kauhea ikävä mua  loman aikana, niin kannattaa vilkuilla Iltalehden tällä viikolla ilmestyvää Ilona-liitettä. Sieltä saattaa löytyä vähän luettavaa ja katseltavaa. Ainakin mun muistikuvan mukaan se oli tän viikon lehti missä jutun pitäis olla. En mene ihan takuuseen, mut vilkaiskaa ihmeessä jos tulee lehti vastaan.

Mut nyt pidemmittä löpinöittä sen matkalaukun kimppuun! Näin kyllä itseasiassa unta missä lähdin tuonne reissuun kamppeet muovikassiin pakattuna ja Ence ihmetteli että ”kylläpäs sä pärjäät vähällä tavaralla”. Mut ehkä mä nyt kuitenkin otan mukaan mun söpön Kiplingin lentolaukun.

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille!!!


Siitä ei ole kuin ihan muutama päivä kun taas vaihteeeksi olin totaalisen kyllästynyt epämääräisenä kasana roikkuvaan tukkaani ja suunnittelin sen radikaalia pätkäisemistä mitä pikimmiten. Tiistaina kuitenkin pääsin kuitenkin useaksi tunniksi saman katon alle taitavan kampaajan kanssa joka reuhkani nähtyään kysyi kauniisti, että ”tarvitsetko hiuslakkaa?”. Ymmärsin kysymyksen niin, että en ehkä ollut ihan katseen kestävässä kunnossa omien aamurutiinieni jäljiltä ja tarjosinkin päätäni taitavampiin käsiin.

Parissa minuutissa ja muutamalla taidokkaalla hiusharjan pyöräytyksellä sekä muotoilutuotteiden suihkaisuilla tyyppi taikoi kurittomat karvani aivan uusiin sfääreihin.

Päivän ensimmäinen kampaus myötäili hiusteni luonnollista taipuisuutta ja suuntaa ja onnistui näyttämään yhtä aikaa skarpilta ja ihanan huolettomalta. Kun itse laitan tukkaani, toteutuu edellämainituista adjektiiveista lähinnä tuo viimeinen.

Koska kyseisen päivän projekti vaati sitä, että näyttäisin suohirviön sijaan ihmiseltä ja mielellään vieläpä hieman vaihtelevalla lookilla, kiepautteli uusin tukkasankarini kutrini uuteen uskoon vaatteiden vaihdon myötä. Harjalla vaan hiukset ns. auki, lisää töhnää, muutama harjalla tehty tupeerausveto ja viimeistely lakalla. Ja kaikkeen meni taas aikaa maksimissaan kolme minuuttia. Minä vaan toljotin ihmeissäni suu auki ja ihastelin niin kovin vaivattomasti mahtavalle tötterölle nouseita hiuksiani ja kehuin kimpussani hääränneen taiturin maasta taivaisiin.  Ja sillä samalla sekunnilla rakastuin uudelleen tämän hetkiseen tukkaani

Sain monta kullanarvoista vinkkiä joiden avulla minunkin luulisi oppivan käsittelemään hiuksiani monipuolisemmin ja pienemmällä vaivalla. Ostoslistalle meni ehdottomasti kunnon hiusharja jollaisella tupeeraaminen onnistui käden käänteessä, kun pohjalla oli oikeanlainen tuote.

Takkutukkani pelastajan ja hänen  loihtimansa kampauksen lisäksi rakastuin päätä pahkaa myös päähäni suihkutettuun taika-aineeseen jonka vannoinkin syöksyväni ostamaan välittömästi. Päivän päätteksi kuitenkin sain avatun purtilon mukaani, joten säästyin toistaiseksi ostosreissulta.

Kuvassa näkyvä tuote on saatu Redkenin edustajalta

Uudeksi suosikki tukkatuotteeksi nousi siis heti ensi kokemusten perustella Redkenin Wool Shake. Kaipaan hiuksiini aina ennenkaikkea mattaista, karheaa ja jopa hieman likaisen näköistä tekstuuria ja sitä olen viime aikoina yrittänyt haalia päähäni lähinnä hiuspuutereista, mutta nyt voi olla, että jää puuterit melko lailla käyttämättä, niin paljon paremman tuloksen antoi tämä hieman ruispuolukkapuuron värinen spraygeeli.

Kuiviin hiuksiin suihkutettava Wool shake antaa hiuksiin nimensä mukaisesti hieman villamaista tekstuuria mikä tekee kaikenlaisesta pörröttämisestä, kohottamisesta ja tupeeraamisesta suunnattomasti helpompaa. Ja mikä parasta, hiukset kestävät loistavasti uudelleen muotoilua pitkin päivää. Ja kun itse en tykkää pestä hiuksiani joka päivä, toi Wool Shake apua siihenkin asiaan. Aiemmin käyttämäni hiuspuuterin jäljiltä tukka on seuraavana aamuna ollut usein lähmäinen ja pitkin päätä. Ensimmäisen Wool Shake päivän jälkeisenä päivänä puolestaan hiuksissa oli edelleen sama pehmoisen karhea tekstuuri ja hiukset saattoi laittaa uudelleen kuosiin vain harjaamalla entisen kampauksen jämät suoriksi, suihkuttamalla tukkaan lisää samaa ainetta ja muotoilemalla uudelleen. Lopuksi lakkaa päälle ja taas menoksi!

Tänään puolestaan pääsin testaamaan kuinka puhtaan tukan käsittely villasuihkeella onnistuu ja hienostihan se toimi sitenkin. Föönasin tukan saamieni ohjeiden mukaisesti lämpösuojasuihkeen kanssa kuivaksi ja sen jälkeen otin liukkaana ja vallattomana liehuvan letin haltuuni suihkuttamalla sen yltympäriinsä Wool Shakella. Tukan kohottaminen irti päänahasta ei ole hetkeen tuntunut näin helpolta operaatiolta.

Omat hiustenlaittotaitoni kaipaavat kyllä vielä kovasti hiomista, mutta nyt ymmärsin, että oikeanlaisilla tuotteilla minäkin voin onnistua. Hiustenleikkuuhaaveet siirtyivätkin siis ainakin hetkeksi vielä jonnekin tulevaisuuteen, sillä minä ja nylyinen tukkani aloitimme wool shaken ansiosta ihan uudne kuherruskuukauden!