01.05.2011

Posted at 19:59h in Yleinen by
0 Likes

Mammani vietti sytostaattihoitojen seurauksena talven ilman tukkaa, mutta ei kokenut tarpeelliseksi hankkia peruukkia. Karvakasan sijaan äiti lämmitti paljasta päätään erilaisilla huiveilla ja päähineillä. Unohdin valitettavasti pääsiäislomalla kuvata mamman itselleen loihtiman upean neuleturbaanin, mutta yksi päähine kuitenkin tuli ikuistettua.

mamma_0544_pieni

Bongasin simppeleitä trikooturbaaneja Seppälästä ja vinkkasin niistä mammalle joka syöksyikin heti sellaisen ostamaan. Musta turbaani tuntui hänestä vähän turhaan paljaalta ja tylsältä, joten sitä oli pitänyt hieman koristaa.

Ja kuinka vähällä vaivalla yksinkertainen päähine saikaan huomattavasti pirteämmän ilmeen. Parilla höyhenellä ja pienellä helmikoristeella (onko se itseasiassa silmukkamerkki?) trikoopalasta kuoriutui varsin salonkikelpoinen asuste. Kirkkaat höyhenet yhdistettynä näyttävään huulipunaan ja loimuavan  oranssiin Alina-huiviin saivat ihanan mammani oikein hehkumaan!

mamma_0591_pieni

Niin kiva kuin tuo turbaani onkin, niin sitä ei onneksi tarvitse enää käyttää kaljun peittämiseen, sillä nyt kun sytostaattihoitojen loppumisesta on jo reilut pari kuukautta on mammalle jo ehtinyt kasvaa ihan huikean ihana ja pehmeä tukka. Ja miten hiton hyvältä nuo superlyhyet hiukset äidillä näyttävätkään! Kumpa itselläkin olisi niin kauniin muotoinen pää ja kasvot että kestäisivät noin lyhyet hiukset. Olen ihan kade. 😀

Uuden kuontalon väristä ei oikein osannut vielä sanoa, että millaiseksi se muodostuu. Kuvassa hiukset näyttävät melko harmailta, mutta toisaalta joukossa oli tummempaakin ja myös hiekan ruskeaa. Jännityksellä siis odotellaan miltä se alkaa aikaa myöden näyttämään.

Eli kaikkien livenä esittämieni kehujen lisäksi vielä kerran suuri hurraa huuto mamman uusille karvoille, niin tukalle kuin ripsillekin. Huraa! Ja karvojen lisäksi iloiksemme erityisesti tietenkin siitä, että äidin hoidot, niin sytostaatit kuin sädehoidotkin ovat vihdoin ohi ja mammani saattoi taas alkaa terveeksi. Huraa! 🙂


30.04.2011

Posted at 16:41h in Yleinen by
0 Likes

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut viikonloppureissuille sopivan kokoista siistiä nahkaista matkakassia, jonka hankkiakseen ei tarvitsisi jättää vuokraa maksamatta. Olin jo tullut siihen tulokseen, että suuri, nätti ja edullinen nahkakassi on yhtä harvinainen otus kuin yksisarvinen, mutta joskus sitä näköjään voi törmätä myös taruolentoihin.

matka_asu

Juurikin toiveideni kaltainen musta, yksinkertainen ja sopivalla ripauksella rockia maustettu reissuveska tuli vastaan niinkin yllätyksellisessä paikassa kuin Vero Modassa. Piecesin laukku on pehmeää ja mukavanoloista nahkaa metalliset vetoketjut riittävät oivasti sen koristuksiksi. Hintaa laukulla oli kokoonsa ja materiaalinsa nähden sopuisat n. 140 €, ei siis lähellekään vuokran verran. Onnekseni minulla oli vieläkin käyttämättä lähes viisikymppiä viime keväänä voittamastani lahjakortista, joten itselle jäi alle satanen maksettavaa.

Tiedän kyllä, että sijoittamalla kassiin hieman enemmän, olisin todennäköisesti saanut rahoilleni vastineeksi vielä jämäkämmän tuntoista ja paksumpaa nahkaa. Tämä laukku ei nimittäin rehellisesti sanottuna tunnu siltä, että uskaltaisin välttämättä kantaa siellä kymmeniä tiiliskiviä.  Ei laukku nyt heppoiselta ja heikoltakaan tunnu, en minä sitä olisi ostanut jos niin olisi, mutta olen tukevampiakin tavannut.  Mutta hintalappukin on sitten ollut toisenlainen.

Tulin kuitenkin laukkua tunnustellessani siihen tulokseen, että laatu ja kestävyys riittävät varmastikin siihen käyttöön mihin laukkua olen kaavaillut, eli toisinaan tapahtuville muutaman yön reissuille lähinnä vaatteiden ja kevyen kosmetiikan ronttaamiseen. Mikäli tarvitsen kaupunkilomalle mukaani tiiliskiviä, niin pakkaan ne suosiolla miehekkeen reppuun. 😀

weekendbag

Ensimmäinen reissumme ainakin sujui varsin hienosti ja uusi matkatoverini veti sisäänsä yllättävän suuren lastin tavaraa. Ulkonäön perusteella en ollut tajunnut laukkua ihan niin vetoisaksi.

Nyt voisi sitten ryhtyä pikkuhiljaa vapun viettoon. Päivä on kulunut herkkuja hankkiessa ja syödessä. Vapputorilta löydettiin ostoskassiimme mm. hollantilaisia maustettuja makkaroita ja juustoja, virolaisia homejuustoja ja kotimaisia sulhaspiirakoita ja tippaleipiä. Alkosta puolestaan napattiin mukaan miehelle valikoima erikoisoluita ja minulle luomusiideriä ja luomuvalkkaria.

Kauppareissu kruunattiin uuden juuri avatun jäätelöbaarin antimilla. Aah, mitä herkkuja ne olivatkaan. Iso Karhussa sijaitsevan Jätskibaari Vohveli kertoo valmistavansa jäätelönsä itse käsin ja pitkälti kotimaisista raaka-aineista ilman lisä- tai väriaineita. Jäätelö tarjoillaan paikanpäällä paistetuissa tuoreissa vohvelikupeissa.  Vohveli myy jäätelöitään myös mukaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!


29.04.2011

Posted at 22:36h in Yleinen by
0 Likes

Yritin alunperin kaivella niittihameen kaveriksi rakasta vihreää Amorphis-paitaani, mutta sitä ei aamun kiireessä löytynyt. En kuitenkaan osannut päästää irti niittihame + bändipaita-ajatuksestani, joten hipsin murun vaatekaapille. Sitä ei todellakaan tapahdu usein, sillä kovinkaan moni miehekkeeni vaatteista ei odellakaan mahdu minulle. Onnekseni kuitenkin tämän päivän tarpeisiin passeli Sid Viciousin kuvalla varustettu teeppari ylsi yläruhoni ympäri.  Sidin violetti ja tennareiden pinkki passasivat vallan mukavasti yhteen ja kumosivat jälleen kerran minun ”pukeudun vain mustaan” -valani.

290411_asuB

Olen sanonut tämän jo kymmeniä kertoja, mutta menköön jälleen, minä en voi lakata rakastamasta tuota nahkarotsiani. Nyt kahden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen se alkaa vihdoin oikein todenteolla muotoutua päälle. Nahkan lumoavasta pehmeydestä kertonee jotakin esimerkiksi se, että viimeksi tavatessani toisen siskoistani hän ei päästänyt minua irti halausotteestaan, vaan jäi maanisesti hivelemään rotsiani hokien samalla, että ”nahkatakkiorgasmi ooh..”. 😀

Selasin tänään kalenteria ja huomasin kauhukseni, että viimeisestä kampaajakäynnistä on jo lähes kolme kuukautta! (niin kuin mä nyt olisin tarvinnut kalenteria asian toteamiseen.. asian tila näkyi kyllä peilistäkin.) Pääsiäislomalla onneksi siskontyttö hieman siisti lähes Jaromir-mittaan venähtänyttä takatukkaa ja epäsiistiä korvanpäällystä, joten pystyn ehkä elämään ensi torstaihin saakka jolloin pääsen taas Maikun tuoliin.

Nämä lopunajat ennen kampaamokäyntiä kuluvat aina jo ihan tappiomielialla ja luovuttaneena. Tänään ”kampaus” syntyi niin, että suihkun jälkeen kuivasin tukan pyyhkeellä asetellen sen samalla pois naamalta. sitten annoin sen kuivua takkukasana paikoilleen ja tuuttasin läjän lakkaa päälle. Kampaa, harjaa tai edes viispiikkiistä ei siis kertaakaan juoksutettu letin läpi. Ei paljoa jaksa enää tämän karvakasan takia vaivautua, kun karmivalta näyttää kuitenkin. Mutta viikon päästä toivottavasti taas mieluinen tukka.

Nyt olis muuten niin hemmetisti juttuja ihan kielenpäällä, vai pitäisikö sanoa sormienpäissä, mutta missä ihmeen välissä ne kaikki ehtii tänne purkamaan?