27.05.2018

Posted at 20:49h in Yleinen by
0 Likes

Feeling shitty, but pretty. Siinäpä summattuna tämän päivän tunnelmat. Vaikka sisäpuolella vellookin stressi ja ankeus, voi silti pukeutua nättiin mekkoon, valita kivat korut ja levittää poskille hempeää punaa. Vastausta olemassaolon ja elämän merkityksellisyyden suuriin kysymyksiin ulkoiset asiat eivät toki vastausta anna, mutta tekevät arjesta kuitenkin vähän nätimpää. 

Tykästyin niin kovin tässä postauksessa nähdyn KappAhlin VIntage Stories -malliston sinisen lintumekon mukavuuteen, että kävin ostamassa samasta leningistä myös tämän vaaleanpunaisen version. Koen, että tummansininen on itselleni parempi väri, mutta kaunis on tämä herkkä pinkkikin. Nämä mekot ovat samaan aikaan kauniita, juhlavia ja rentoja, joten sopivat monenlaiseen kesämenoon. 

Korvissa roikkuu Zarasta pari viikkoa sitten löytämäni ”kristallikruunut”, kuten näitä isoja helmiröykkiöitä nimitän. Ranteeseen puolestaan kietaisin mekon sävyyn ihanasti mätsäävän Vernadan nahkaisen rannekorun.

Tämän ahdistuksen, johon olen viime aikoina usein viitannut, pohjimmaisena kysymyksenä tuntuu olevan, että mitä ihmettä minä haluan elämältäni. Olen niin kauan lillunut ilman minkäänlaisia haaveita, suunnitelmia tai tavotteita, että se tuntuu jo pelottavalta. Mulla on ollut viime kuukausina usein sellainen olo kuin olisin jonkin kuplan sisällä. Ihan kuin katselisin ympäröivää maailmaa jonkin kalvon läpi. Sitä on vaikea selittää, mutta ihan kuin en aivan olisi nyt ja tässä, vaan jossain muualla. Lukittuna jossain itseni sisällä. 

Myös omat fiilikset sosiaalisista suhteista ovat ristiriitaisuudessaan mietityttäneet kovasti. Toisaalta minusta tuntuu, että kaipaan todella kovasti ihmisiä lähelleni ja haluaisin olla läheinen ystävieni kanssa. Samaan aikaan kuitenkin tunnun vuosi vuodelta vaan vetäytyväni enemmän ja enemmän omiin oloihini ja karttavani vapaa-ajalla tilanteita missä pitäisi olla sosiaalinen ja ihmisten seurassa. Miten kokea kaipaamaansa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jos ei halua ja jaksa olla ihmisten seurassa?

mekko – KappAhl / laukku – Rebecca Minkoff / sandaali – H&M / korvikset – Zara / rannekoru – Vernada (saatu)

Että sellaisia mietteitä mm. liikkuu tuon tukkatötterön alla. Bookbeatin lukulistalla on kasa ties mitä elämäntaito-oppaita ja viimeisimpien google-hakujeni joukossa komeilevat mm. seuraavat asiat: ”ikäkriisi”, ”eksistentiaalinen kriisi” ja ”elämänmuutos”. Olen etsinyt tietoa myös muutamista koulutuksista ja selannut työpaikkailmoituksia. Aivan kuin kuvittelisin vastaukset kaikkeen löytyvän netistä oman sisimpäni sijaan. KVG. 

 


26.05.2018

Posted at 21:29h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka ovat valkoiset farkut joskus päässeet jalkaan lumen keskelläkin, niin kyllä ne silti ovat mielestäni ihan kesävaate. Ja siis vielä pari vuotta sittenhän ne eivät olleet minun mielestä yhtään minkään vuodenajan vaate, vaan jotain hirvittävän kauhea kamalaa, mitä en ikinä päälleni pistäisi. Mutta nämä vannomisethan tiedetään, ihan turhia. 

 

Suuntasin tänään mallikeikalle Tampereelle ja aamulla himotti kovasti saada päälle tuo upea pitsihihainen pusero. Kokomusta ei kiinnostanut ja ensin ei tuntunut löytyvän mitään passelia alaosaa, mutta onneksi farkkupinosta pilkisti nämä valkoiset. Mustakin muuttuu jotenkin raikkaamman näköiseksi, kun parina on valkoista.

Olin vajaa pari viikkoa sitten kivoissa kuvauksissa, joissa sain ylleni kaksi erilaista asukokonaisuutta. Toinen oli värikästä ja leikkisää pin up -tyyliä kellohelmoineen. Toinen asu taas olis tumma ja diivamaisempi.

Sain pitää kaikki kuvauksissa käytetytvaateliike Bombuksen valikoimista olevat vaatteet ja ilahduin erityisesti tästä Josepf Ribkoffin puserosta. Pitsihihat ovat todella näyttävät ja rypytetty venepääntie tekee puserosta kesäisen ja kepeän. 

farkut – Marks & Spencer / pusero – Joseph Ribkoff, Bombus (saatu) / kengä – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Viaminnet (Saatu)

Menneen viikon perusteella tuntuu, etten tarvitsisi kesäksi mitään muita kenkiä kuin pinkit Otzit töihin ja nämä Crocsin sandaalit vapaalle. Sovittelen ulos lähtiessä aina jotain muutakin, mutta päädyn aina näihin. Saisipa samoja punaisena! Ja valkoisetkin kelpais.

Puseron pääntie jättää hartiat kauniisti paljaaksi ja luo näin loistavan taustan isoille ja näyttäville korvakoruille. Viaminnetin kiiltävän mustat Grande Feathers -nahkakorvikset sopivat mielestäni tyyliltään ihan täydellisesti puseron pitsihihojen henkeen. 

Olipas tämä kaikin puolin kyllä kivan näköinen asu omasta mielestäni!

Melko hullu työviikko takana. Onneksi eilen illalla sai hyvin ajatukset irti töistä, kun pääsin paijaamaan mun uutta naapuria. Rappumme uusin asukas oli luonani hetken aikaa hoidossa ja olin siitä niiiiin iloinen. Onni on koiranpentu naapurissa!


24.05.2018

Posted at 21:46h in Yleinen by
0 Likes

Olen niin monen näyttelyn kohdalla miettinyt, että ”tuo pitää kyllä mennä katsomaan” ihan vaan huomatakseni kuukausien livahtaneen ohi ilman, että olisin saanut aikeeni toteutettua. Nyt Kansallismuseon Barbie-näyttelyn kohdalla päätinkin, että hoidan homman nyt heti alta pois, enkä jätä suunnitelmaa minnekään kesälomalle roikkumaan. Tänään käytiin sitten Einon kanssa ihastelemassa kaikki yli 400 esillä olevaa Barbie-nukkea. Ja olipas kyllä oikea hyvän mielen näyttely!

Alkuaikojen Barbien kohdalla ihastelin etenkin upeita asuja. Barbiella oli tyyli todellakin hallussa jo aivan alusta saakka ja etenkin 60-luvun asut olivat mielestäni todella hurmaavia. 

Nostalgiamielessä odotin kuitenkin eniten niitä oman Barbie-iän nukkeja. Ja kyllähän sieltä 80- ja 90-lukujen taitteesta löytyi tutun näköisiä tyyppejä. Jollakin mun ystävistä oli tämä nilkkoihin asti ulottuvilla hiuksilla varustettu Totally Hair Blonde Barbie. Ja hitsi se tukka oli melkoinen pörrö nuken pyörittyä lelulaatikoissa. 😀

Myös nämä alla olevat asut ovat ihan tuttuja! Benetton-Barbiet muistan ainakin Barbie-lehden sivuilta, joka minulle tuli joskus 80-luvun lopulla. Ja tuo Perfum Pretty Barbiekin oli jonkun ystäväni kokoelmissa ja muistan ihailleeni tuota asua ihan hulluna! Olisin halunnut samanlaisen itsellenikin. 

Mietin jo museoon astuessani, että olisipa näyttelyssä oma suosikkini…. Ja olihan se! Voi sitä lapsellista riemua mitä koin nähdessäni tämän turkisviittaan puetun neidon vitriinissä.

Minä muistelin saaneeni tämän Magic Moves Barbien 6v synttärilahjaksi, mutta lappu sanoo nuken vuodeksi 1989… (Googletin, nukke on tullut markkinoille vuonna -85, eli olen hyvinkin voinut siis saada tämän vuonna -87 kuten muistelen) Tämän nuken selässä oli nappula, jota painamalla nuken kädet sai liikkumaan tukkaa kohti.

Pakkauksessa tuli mukana mm. hiustenkuivaaja ja hiusharja, joten Barbie ikään kuin föönasi tai harjasi itse hiuksiaan. Mukana oli myös pahvinen meikkipaletti ja Barbien malliportfolio kuvineen. (Pakkauksen sisällön näkee täältä)

Tämä oli kaikista Barbeistani hienoin, ja se joka minulle on selvästi jäänyt mieleen. Sain samalla myös hienot ruokasalin kalusteet (pöytä, tuolit ja astiavitriini) ja astiat, joten tämä käsiään huitova neitonen istui aika paljon illallisilla naapurin tytöltä löytyneen Kenin kanssa. Miten pieniä ne ruokailuvälineet olivatkaan! 

Barbie-nukkejen kohdalla on keskusteltu paljon niiden epärealistisesta vartalosta ja siitä, että se aiheuttaa lapsille ulkonäköpaineita, mutta en ainakaan itse muista koskaan ajatelleeni Barbien ulkonäöllä olevan juurikaan tekemistä ihmisten kanssa. Lähinnä Barbiet olivat ihania aikuisia, joilla saattoi leikkiä ihan eri tavalla kuin millään vauvanukeilla. Mutta silti ne olivat vain nukkeja, eivät mitään roolimalleja.

Barbeilla leikittiin tyttö-/poikaystävä -kuvioita, kolmiodraamoja, repiviä kissatappeluita ja monenlaisia seikkailuja. Ja jossain kohtaa itse leikkimistä tärkeämmäksi tuli vaatteiden suunnittelu ja ompelu. Barbie ja pikkusiskonsa Skipper saivat käsissäni jos jonkinmoisis muotiluomuksia.

Poikaystäväleikeistä puheen ollen… Yhdessä näyttelyhuoneessa oli myös Barbeja leikkejä varten ja osuin siellä tällaisen intiimin hetken keskelle. Taustalla melko pyörtyneen näkösestä neitosesta päätellen tässä saattoi myös olla jonkinlainen kolmiodraama meneillään. 😀

Eri vuosikymmenien ns. perusbarbien lisäksi näyttelyssä on todella paljon eri teemojen nukkeja pop-tähdistä kuninkaallisiin. Tässä pari ikonista leffahahmoa.

Minusta otetut kuvat: Eino Nurmisto

Tämä oli kyllä tosi kiva näyttely! Hyvä yhdistelmä omia nostalgiahepuleita ja itselle uusia juttuja. Suosittelen näyttelyä kaikille, joiden elämään Barbiet ovat joskus kuuluneet.

Millainen oli sinun lempi-Barbiesi?