27.01.2011

Posted at 23:17h in Yleinen by
0 Likes

Joku saattaa ehkä muistaakin kuinka onnellinen olin marraskuun alussa yksin viettämästäni minilomasta Scandic-Marskissa. Hehkuttelin jo tuolloin miten rakastan hotellien pehmeitä lakanoita ja kuinka niiden välissä nukuttuaan tuntee itsensä niin kovin rentoutuneeksi ja levänneeksi.

Viimeisen vuoden sisään olen onnekseni päässyt nauttimaan tuosta pienestä ylellisyyden tunteesta ilahduttavan usein ja jatkoakin on hotellikokemuksille luvassa jo ensi viikolla Tukholmassa. En malta odottaa, että näen millaisen huoneen me Bernsissä saamme!

Seuraavaa hotelliyötä odotellessa voin kuitenkin kuvien vielä hetkeksi palata toissa viikonlopun ylellisiin tunnelmiin Klaus K.:ssa, jossa vietin kaksi yötä.

klausk3

klausk2

Huone ei ollut suunnattoman suuri, mutta todella tunnelmallinen, viihtyisä ja lämminhenkinen. Hotellielämyksessä pienet yksityiskohdat ovat todella tärkeitä ja ainakin tämä tyttö ilahtui sunnattomasti, kun kaapista löytyi pehmoinen kylpytakki ja suihkutuotteissa tuoksuivat raikas eucalyptus ja piaprminttu. Myös minibaarin sisältö oli single malt -viskeineen ja viineineen ehkä hieman tasokkaampi kuin mihin olen tottunut.

klausk1

klausk4

Mutta mitä niihin pieniin yksityiskohtiin tulee, niin tuo yllä oleva kyllä jo enemmänkin vain huvitti.. koristerusetti vessapaperirullan ympärillä!!! Tokihan se tuolla tavoin näyttää hieman nätimmältä tuossa hyllyllä, mutta jotenkin naurattaa se mielikuva käytävällä näkemästäni isokouraisesta hotellisiivoojamiehestä kieli keskellä suuta näpertämässä rusettia paskapaperirullan ympärille. Tällaisista jutuista sitä tunnistaa astetta paremman hotellin. 😀

Toinen asia josta tasokkaan hotellin tunnistaa on tietenkin palvelu. Sain hyvän esimerkin innokkaasta palvelusta kun respan poika juoksi tiskinsä takaa ohjaamaan minua hissiin, kun minä tumpula en huomannut nurkassa olevan hissin odottavan minua ovi avoinna vaan tuijottelin vain tuskastuneena toisen oven edessä. Useimmissa majataloissa sokean asiakkaan olisi vain annettu rauhassa odotella. Pikku juttu, mutta kasvatti kyllä positiivista mielikuvaa paikasta.

Positiivista mielikuvaa lisäsi myös maittava The Best of Finland -aamiainen, joka oli monipuolinen, mutta ei liiallisuuksiin asti. Ihan joka sortimenttia ei tarvitse olla tarjolla, kun valitut tuotteet ovat loistavia. Hotelli joka tarjoilee aamiaisellaan yön yli haudutettua ohrapuuroa, oman keittiön marjahilloja ja ympäri Suomea pientiloilta hankittuja luomutuotteita on todellinen piristys suuryhtiöiden puolivalmisteita tarjoavien kilpailijoidensa rinnalla.

Kaikenkaikkiaan siis miellyttävä hotellikokemus. Voin suositella lämpimästi.

Tämä oli jo toinen hotelliaiheinen postaukseni.. Tästähän alkaa jo pikkuhiljaa tulla perinne. 🙂


27.01.2011

Posted at 13:44h in Yleinen by
0 Likes

Parin viikon takaisella Helsingin reissulla minulla ei ollut tarkoitus juurikaan edes eksyä kauppoihin eikä hankkia muuta kuin yksi harkittu asia, mutta jotenkin sitä aina tarttuu reisuilla pieniä juttuja mukaan melkein vaan kauppojen ohi kävelemällä.

Ostoslistalla oli ainoastaan Youth Vs. Futuren kullanvärinen sulkakoru ID:n synttärikemuihin kaveriksi kultaisille korkonilkkureilleni ja sitä suuntasimmekin MouMoun kanssa YVSF:n ja Antti Asplundin yhteisestä Island-liikkeestä hakemaan. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, että yhden korun sijaan poistuin paikalta kolmen ostoksen kanssa.

pakkaukset

Kaunis pakkaus on mielestäni tärkeä osa tuotetta ja miellyttävää ostokokemusta. Arkisemmatkin ostokset olisi aina kivempi kantaa kauniissa paperikasseissa tylsien muovikassien sijaan. Sekä YVSF:n että Asplundin korut on pakattu yksinkertaisiin tyylikkäisiin mustiin rasioihin jotka miellyttävät kovasti omaa silmääni.

kultasulka

Saatuani viime talvena mustan ristin Indiedaysin bileiden goodie bagista suhtauduin siihen aluksi hyvin epäröivästi ja säilöin sitä pitkän aikaa lähes käytämättömänä korurasiassa. Muutamien kertojen kokeilun jälkeen kuitenkin tajusin korun sopivan todella moniin asuihini olematta liian näkyvä ja sen jälkeen se onkin ollut käytössä kohtuullisen usein. Aina kun olo on tuntunut alastomalta ilman jotain kaulassa roikkuvaa, mutta mikään muu koru ei ole tuntunut oikealta, on konstailematon musta rasti pelastanut tilanteen.

Nyt luottokoruni on kuitenkin ollut kateissa jo reilun kuukauden verran. Meinasinkin jo ostaa uuden mustan, sillä se olisi ollut varmin tapa löytää kadonnut lammas heti kotiin palattuani. Ajattelin kuitenkin hieman pidemmälle ja tuumin, että jostain rojuläjästä se karkulainen vielä löytyy, enkä tee mitään kahdella tasan samanlaisella, joten päädyin nappaamaan mukaani läpinäkyvän ristin. Se toimii samoin kuin musta veljensäkin eli roikkuu kohtuullisen huomaamattomana mustien vaatteiden katveessa välkähtäen vain valon osuessa siihen oikeassa kulmassa. Juuri sopiva ”turvakoru”, joka vie itseltä liian alastomuuden tunteen.

Siitä huolimatta, että korurasiaan muutti uusikin risti, ei musta karkulainen ole vielä ilmoittautunut minulle, mutta ehkäpä sekin jostain sohvan alta vielä löytyy.

uniikkipakkaus

Kahden edellä nähdyn lisäksi vielä yksi kaunis asia hyökkäsi käteeni juuri kun käännyin kassalta lähteäkseni pois päin. Pakko oli vielä kipaista automaatille ja vaadin, että sillä välin Antti askartelisi tällekin ostokselle kauniin pakkauksen. Ja niinhän se poika teki!

En saanut pussista löytyvää rannekorua kuvattua samaan aikaan muiden ostosten kanssa, koska en raskinut tuhota sympaattista pakkausta vielä hotellilla. 🙂 Pakkauksen sisällä luuraavasta aivan itseni näköisestä kaunokaisesta lisää siis myöhemmin, kun se sattuu kameran eteen.


26.01.2011

Posted at 12:00h in Yleinen by
0 Likes

Epätoivoisen kaupoissa ravaamisen sijaan, olen teettänyt lähes kaikki elämäni tärkeimpien tilanteiden asut ompelijalla. Suunnittelin itse mm. vanhojenpäiväpukuni, nahkaisen yo-asuni sekä mekon parhaan ystäväni häihin missä toimin kaasona. Niinpä myöskin tulevia häitä varten omien ideoiden ja opelijan yhdistäminen tuntuu ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta.

Löysin arkistojeni kätköistä kuvia vielä yhdestä todella tärkeätä virstanpylvästä varten teetetystä luomuksesta.

7v_mekko2

IMG_0762_1

Joulukuun 6. vuonna 1988 oli tärkeä päivä, koska silloin minä vihdoin täytin 7-vuotta. Se oli suunnattoman suuri juttu silläoli todella tympeää olla koulun aloittanut 6-vuotias, kun lähes kaikki luokkakaverit olivat jo oikeasti koululaisen iässä. Suuret olivat myös juhlat ainakin kotoa löytyneistä kuvista päätellen. Ainakin 15 mukulaa, jos en ihan väärin muista.

Ryhmäkuvissa minä istun oikeutetusti keskellä prinsessan tavoin persikkaunelmassani säteillen ja harvallaa hammasrivistölläni hymyillen. Tukka oli mallia polkka, mutta pentukarvaksi kutsuttu takatakku ei ollut vieläkään selvinnyt, ei vaikka olin jo iso tyttö.

Juhlissa tarjoiltiin perinteiden mukaisesti liikaa sokeria muodossa jos toisessakin ja se näkyi menossa. Vieraat olivat pukeutuneet juhlakalua huomattavasti hillitymmin ja huokailivat ihastuksesta nähdessään upean mekkoni ja siihen kuuluneen päähineen. Oli ihanaa tuntea olevensa ihan kuin oikea prinsessa!

IMG_0760_1

7v_mekko1

Mekon värin olin päättänyt itse, mutta muuten ompelijalle oli annettu vapaat kädet prinsessamekon toteutukseen. Ja upeahan siitä tuli, ainakin 80-luvun lopun mittapuulla. Tästä upeudesta ei Dynastian meininkiä uupunut! Satiinin kiilto, kellohelma, puhvihihat, ruusut, tyllikoristeinen päähine, kaikki löytyy. (tuo helmin, kukkasin ja tyllein koristeltu härpäke joka tuossa roikkuu, on tosiaan se hiusklipsulla kiinnitettävä päähine, ei mikään omituinen kasa mekon etumuksessa). Ei tosiaan puuttunut härpäkettä ja yksityiskohtia.

Ehkä tuolla mekolla on jotain tekemistä sen kanssa, että en kaipaa häihini mitään kuorrutettua prinsessaunelmaa, olenhan jo kerran saanut pukeutua oikeaan prinsessa-asuun. 🙂