Juna lähtee vajaan kahden tunnin päästä ja matkalaukun sisällöstä ei ole vielä tietoakaan, niin mitä tekee hän.. No istuu koneella ja bloggaa tietenkin!

Koska aikaa ei kuitenkaan ole kirjoittaa romaania, eikä edes pikkuista novellia, niin tyydyn vain linkkaamaan teille eräässä toisessa yhteydessä julkaistun tekstini.

Porin vanhan puuvillatehtaan tiloissa toimii paljon erilaisia yrityksiä ja sinne ollaan nyt aloitettu rakentamaan uutta kauppakeskusta. Vaikka itse kauppakeskus valmistuukin vasta jokusen vuoden päästä, niin rakennuttaja Renorin julkaiseman Puuvilla -asiakaslehden ensimmäinen  numero on jo ilmestynyt. Minä sain tietää asiasta kaiken kiireen keskellä, kun lukijani Maria kertoi bonganneensa tekstini, itse kun en ollut julkaisuajankohdasta lainkaan kärryillä.

toivotaab

Fyysistä lehteä en ole ehtinyt käsiini saada, mutta aviisi löytyy pdf-muodossa täältä verkosta, joten voitte halutessanne lukea sieltä vaatekaapin siivoilusta alkunsa saaneen kolumnini  Toivotaan, toivotaan. Lehteen pääset TÄSTÄ ja kolumnin löydät sivulta 40.

Lehdestä löytyy myös aukeaman verran minun kuvaamia paikallisia syyspukeutujia ja muutaman aukeaman verran ottamiani kuvia Satakunnan Kansa toimituksen arjesta kertovassa jutussa.

Nyt seuraavaksi minä toivon keksiväni mitä haluan pukea reissussa päälleni ja ehtiväni sen jälkeen vielä junaankin!


Sellaiset terveiset tähän väliin, että nyt se koko syksyn höyrytty kouluhomma on hoidettu alta pois. Viimeisen näytön arviointi oli tänään ja sain aivan henkeä salpaavaan ihanaa palautetta ja sain paremman arvosanan kuin aiemmista näytöistä. 3 siis rapsahti ja rutkasti hyvää mieltä päälle. Itkeminen ja stressaaminen ei oo ollu turhaa. Kehitystä on tapahtunut sen huomasi arvioijat ja minä itsekin.

1_print

2_print

3_print

Kiitos kaikille mua tsempanneille! Ja tietenkin ihanalle mallilleni Hannalle. Jospa tästä taas pian ehtisi takaisin bloginkin pariin. Ensin kuitenkin vähän hurvittelua; huomenna Amorphis, viikonloppuna Manchester!


Kävelin tuossa yksi päivä Lindroosin kultakaupan näyteikkunoiden ohi ja minun oli ihan pakko kipaista sisään ihailemaan lähempää näitä Lapponian 50-vuotisjuhlavuoden mallistoon kuuluvia upeita koruja.

Lapponialle ominaiseen tapaan näihinkin luomuksiin on haettu inspiraatiota suomalaisesta luonnosta ja taulumaisessa riipuksessa kerrotaankin olevan vangittuna ”Lapin tunturipurojen tyrskyt,karun tunturin rinteillä kasvavat jäkälät sekä lumisten ja jäisten pintojen hehku”. En väitä vastaan, sillä juuri noita tunnelmia koru ehdottomasti minunkin mielestäni kuvastaa.

lapponia

Yllätys ei ollut suuri, kun kävi ilmi, että Lapland Silver Inspiro -korujen suunnitelija on Björn Weckström. Minun kaikkien aikojen suosikkikoruni nimittäin ovat samaisen suunnittelijan Lapponialle loihtimat avaruushopeat, joiden ajatonta kauneutta en koskaan väsy  ihastelemaan. Onnekseni upeudet löytyvät omasta korulippaastani saatuani ne aikoinaan äidiltä ylioppilaslahjaksi.

Ajattomia, kauniita ja monikäyttöisiä koruja ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa, joten kelpuuttaisin koska tahansa itselleni nuo kuvassa näkyvät taideteokset. Rannekorun hintaa en hoksannut tarkastaa, mutta nahkanauhassa roikkuvan riipuksen hinta oli melko maltilliset 210 €. Pitäisiköhän sijoittaa veronpalautukset kotimaiseen designiin?