Vaikka parin viikon takaisen Indiedays-viikonlopun aikataulu Helsingissä oli taas melkoisen tiukka, ehdittiin me Nelliinan kanssa kuitenkin tehdä nopea muutamaan keskustan liikkeeseen kohdistettu shoppailukierros. Asukuvassa hieman vilahtaneen Monkin valuvalinjaisen paidan lisäksi yksi toinenkin ostos livahti kassiini.

Nelliinan maksaessa Weekdayssa ostoksiaan minä vain hengailin kassan lähettyvillä ja katselin laiskasti sivusilmällä viereisiä rekkejä. Ja mitä mielenkiintoista sormeni tavoittivatkaan. Kiire oli jo kova, joten n. kahden sekunnin sovituksen jälkeen nakkasin  kaksikymppiä maksaseen löytöni kassalle ja toivoin sen olevan niin kiva kuin kiireessä kuvittelin. Ja olihan se onneksi. Jaa niin, että mikä SE?

huppu

Löysään neulottu huppu-kaulaliina-yhdistelmästä ei ole harvan neuloksensa vuoksi juurikaan kummoiseksi lämmikkeeksi viiman puhaltaessa humisten sen läpi, mutta se on jälleen yksi hyvä lisä huonojen tukkapäivien pelastusarsenaaliini.

Noissa kuvissa rinkula on kietaistu kaulan ympäri vasta kaksi kertaa jolloin se roikkuu tuolla tavalla löysän, mutta jos sen kietoo kaulan ympäri kolmesti, saa tiivimmän ja kenties hieman lämpimämmän kaulurimaisen ratkaisun. Tuolla lailla löysästi roikkuen olen heilunut tuo vehje päälläni ihan sisätiloissakin, kun tosiaan tukka on kaivannut peittelyä. 😀

Murun mielestä hupusta tulee löysän ja reikäisen neuloksensa vuoksi ihan mieleen  sellainen entisaikojen ritareiden metallineuloshuppu. (Mikä ”chainmail” oikein on suomeksi?) Ja oikeassahan se olikin! Hirvittävän äijämäiseltä sankarilta minä en kuitenkaan taida ritarimaisesta asusteestani huolimatta näyttää, mikä on kyllä varmaan ihan hyvä juttu.

Kraah. mun ei todellakaan pitäisi nytkään postailla mitään tänne blogiin, vaan suoltaa mieluummin yhtä kolumnia jonka deadline on maanantaina. Tai ehkä vielä mieluummin mun pitäis jo suunnata unten maille, jotta huomenna riittäisi energiaa koko päiväksi. Vuorossa on nimittäin viime viikonlopun tapaan ensin hääkuvaus studiossa ja sitten monen tunnin kuvauskeikka hääjuhlissa. Mutta jostain kumman syystä minä sitten aina päädyn höpöttämään tänne juuri silloin, kun olisi tuhat muutakin rautaa tulessa. Virhe. Sunnuntaina pakko keskittyä muihin puuhiin. Ihan totta. 😛


Tänään vihdoin nappasin töissä pikaisesti pari kuvaa tiistaina hankkimistani korkokenkäkaunottarista. Kommenttiboksiin jätetyt arvaukset siitä mitkä kuvan kengistä mahtoivatkaan löytää tiensä kaappiini menivät kaikki pieleen. Minun veikattiin ostaneen jälleen kerran mustat kengät, mutta kuinka väärässä te olittekaan!

viauno2B

Ei kai teiltä ole jäänyt huomaamatta rakkauteni punaisia kenkiä kohtaan? Tähän saakka käytössäni olleet Seppälästä muutma vuosi sitten ostetut keinonahkaiset korkkarit alkoivat olla kaikkien baarireissujen jäljiltä jo niin karmaisevassa kunnossa, että olin jo hetken aikaa etsiskellyt jotain uutta ja parempaa niiden tilalle. Noissa Tampereen Sokokselta löytyneissä Via Unon punaisissa paholaisissa yhdistyikin sitten oikeastaan kaikki mitä toivoa saatoin. Riittävän korkea korko, pieni platform, itseäni kovasti ihastuttava kärjen malli, sähäkkä punaisen sävy, aito nahka, mukavuus ja alle satasen hinta. Ihan loistava paketti siis!

viauno1B

Vai voitteko muka väittää etteivätkö näyttäisi melko herkullisilta? Täytyy itse asiassa omaksi edukseni sanoa, että kengät näyttävät näissä itse ottamissani kuvissa ihan sata kertaa upeammilta ja houkuttelevammilta kuin merkin omilta sivuilta napatussa laimeassa ja liian tummassa kuvassa. Vai mitä olette mieltä? Kenkien kevyt kiilto ei nimittäin näkynyt siinä fotossa juuri lainkaan. Ihan näin kirkkaan punaisilta kengät eivät näytä normivalaistuksessa, mutta lähes tulkoon kuitenkin.

Voi kun nyt äkkiä pääsisi näitä upeuksia ulkoiluttamaan! Järjestäkää joku jotkut kivat partyt ja kutsukaa mut mukaan! 🙂

Mitenkäs uutukaiset uppoaa teille? Yllättikö tämä ostos?


Olen useammankin lukenut tai kuullut, kun erilaiset tyylitaiturit ja muotipoliisit tuomitsevat tylsiksi ja aikansa eläneiksi asut, joissa muuten kokomustaa vaatepartta piristetään yhdellä tehostevärillä. Se kun ei kuulema ole riittävän mielikuvituksellista ja jännittävää. Minä puolestaan kuulun siihen lahkoon, jonka mielestä ärtsyn värisen asusteet ovat nimenomaan oiva tapa edes hieman katkaista päästä varpaisiin ylettyvää mustaa silloin harvoin, kun tuntuu, että elämäänsä saattaisi kaivata hieman väriä. Että anteeksi nyt vaan mielikuvituksettomuuteni.

Omat tehostevärini rajoittuvat pitkään pelkästään pinkkiin ja kirkkaan punaiseen, mutta viime vuosina olen uskaltanut käyttää laukun tai kenkien verran myös kirkasta keltaista ja sähkönsinistä. Rehellisen punaisen säilyttäessä pintansa vaatekaapissani tauotta on pinkki puolestaan aina aika ajoin jäähyllä sen tuntuessa välillä liian tyttömäiseltä. Viime aikoina on nimeomaan ollut menossa pinkin välttely, mutta sitten silmiini osui tämä pinkki-boikotin katkaissut laukku.

Azzurra_gronchi-1

azzurra_gronchi-2Ollessani ”ikkunaostoksilla” LuisaViaRoma.com läväytti eteeni tämän pysäyttävän Azzurra Gronchin maskilaukun enkä vain saanut silmiäni siitä irti. Vajaat kolmesataa euroa täysin ylimääräistä pätäkkää jostain mulle nyt, ja pistän heti veskan tilaukseen.

Veska kohoaisi vielä astetta korkeampiin sfääreihin mikäli tuo maski olisikin irrotettava ja käytettävissä ihan alkupeäisessä tarkoituksessaan. Miettikää nyt miten kätevä olis, jos siinä vaiheessa bileiltaa, kun silmämeikit eivät enää pysy alkuperäisillä paikoillaan, voisikin vaan tempaista ton superwoman naamarin kassin kyljestä ja peittää sillä nassun. Mitä sitä turhaan korjailemaan ehostusta täyteen ammutussa naistenhuoneessa, kun homma olis pelastettavissa paljon helpommalla! Varsinainen ensiapulaukku meikkikatastrofin yllättäessä.

Maskilaukkurahoja ei taida taivaasta pudota, joten kanavoin tämän himotuksen ihan vaan yleisesti pinkkiin pikkuveskaan. Ja miksipä tuollaista naamaria ei voisi ihan itse liimata jonkun laukun kylkeen. Olisikohan tässä siis aineksia pikku TSI-projektiin..