22.06.2010 Just another wedding party
Koska lauantai oli merkittävä päivä kaikille meille prinnseistä haaveileville prinsessoille, piti naapurimaan suuren rakkaustarinan huipennusta tietenkin juhlistaa asiaan kuuluvin eväin. Viikolla luontokuvausreissulla bongaamani tirppa Enceus kesyyntyi sen verran nopeasti, että sain hänet seurakseni herkuttelemaan prinsessakakulla, tuulihatuilla ja skumpalla sekä tirauttelemaan kyyneliä. Se joka väittää, ettei vuodattanut minun punaisella sohvallani muutamia hyvin kosteita tippoja silmäkulmistaan, valehtelee räikeästi.
Onnen huuma oli kotikatsomossakin siinä määrin, että juhlintaa oli ehdottomasti jatkettava pitkälle yöhön ja kiskoimmekin mekot päälle ja party-korot jalkaan ja lähdimme hippaamaan. Itse meinasin ensin hieman ujoilla oman minimekko-strippikorkkarit-komboni kanssa, mutta Encestä ja murustani koostunut kannustusjoukko valoi minuun uskallusta lähteä vilauttelemaan säärtä oikein urakalla. Kai sitä nyt kesällä hieman saa paljastella ja etenkin kun mekko on niin upea!
Kuvat eivät kerro totuutta, mutta hitsi, että mun sääristä tuli mahtavan väriset ja säihkyvät muutaman päivän Acon-itseruskettavakuurilla ja päälle levitetyllä Acon hehkua antavalla Sparkling Body Lotionilla. Mä tiedän suurimman osan mielestä olevani edelleen ihan kalkkuna, mutta minulle tämä väri on lähes ennennäkemötäntä ja varsin upeaa. Ainakin yksi mimmi vakuuttui kyseisten töhnien tehosta siinä määrin, että vannoi syöksyvänsä apteekkiin asap. Kerrankin muuten mulla oli sen verran korkoa, että jo melkein pärjäsin pitkän huiskean kaverini vierellä enkä altistanut kumpaakaan meistä kauhealle niskasärylle, jonka kahden melko eri mittaisen henkilön pitkäkestoinen yhdessä hengailu voi aiheuttaa.
Siitä huolimatta kuinka paljon tuosta Dorothy Perkinsin farkkumekosta tykkäänkään, ei se ole päässyt päälle aikaisemmin kuin kerran ja se tapahtui Indiedaysin launch-kekkereillä. Ne on nuo uskomattoman typerät kylkiläskiaukot jotka mua ovat hillinneet mekkoa käyttämästä, mutta lauantaina päätin haistattaa epävarmuudelleni ja muiden mahdollisille pahoille katseille ja päätin heilua baarissa ilman mekon päälle vedettävää peittävää loimea. Oli nimittäin siinä määrin hiostava ilma, että sisätiloissa ei olisi kyllä pysynyt hengissä minkään bleiserin kanssa. Joten pois alta risut ja männynkävyt ja silmät kiinni niiltä jotka ei kestä katsella, kun tämä tyttö päättää paljastella.
Meitä tyttöjä meinas melkoisesti hymyilyttää, kun kameran takana oli yks melkoisen kuuma kolli joka jaksoi kuvailla meistä monta ihanaa ja hyväntuulista otosta. Mihin muuhun käyttöön tuo komistus pääsi, voitte tsekata Encen blogista.
Ulkona toki kuljin astetta peitetympänä kuin kuumassa baarissa. Kenkinä toimivat viime kesänä Nellystä lahjakortilla hankitut 13 stripparikorot, laukku puolestaan oli löytö reilun viikon takaiselta Rakastajat-teatterin kirppikseltä ja uusi rannekoru tarttui mukaan kahdella eurolla Seppälän alesta.
Kylkiläskiaukoista huolimatta mä rakastin tota asua. Noin huimissa koroissa ei voi tuntua muuta kuin itsevarmalta. Tahtoo päästä käyttämään sekä mekkoa, että kenkiä pian uudelleen!