Kun kemukutsun pukeutumiskoodi kuuluu, että Rock Chic, niin voiko sitä juuri enää kliseisemmin toteuttaa kuin pukeutumalla mustaan, vetämällä nahkarotsin niskaan ja maustamalla asun ripauksella punaista ja leopardikuosia? Sanoisin, että eipä juuri. 

Mutta ihan siinä samalla, kun tuo yhdistelmä on tukkatötteröineen ja punaisine huulipunineen todella kulunut idea, niin sitä voi kuvailla myös imartelevammin ja puhua klassikosta. Pikkumusta, nahkarotsi ja punaiset huulet nyt vaan on kokonaisuus, joka pitää aina pintansa näyttäen ajattomalta ja hyvältä. 

Tällä asulla tulis iis pyörähdettyä eilen Helsingin Kattilahallissa YSL:n Beauty Clup -kemuissa. Aivan kuin asusteideni ennustamana, sain tilaisuudesta mukaani todella klassisen kirkkaan punaisen huulipunan, jonka hylsyyn kaiverrettiin oma nimeni.

Näihin kuviin uusi puna ei kuitenkaan vielä ehtinyt, vaan huulilla on MACin huikean hyvin huulilla pysyvä mattapuna sävyssä Ruby Woo. Hyvin synkkaa korviksiin sekin.

En ole muuten todella pitkään aikaan käyttänyt tuollaisia läpikuultavia mustia sukkiksia. Talvella jalassa on aina paksut ja peittävät sukkahousut ja juhliin valitsen oikeastaan aina nudet sääret. Mutta tämä asu kyllä kaipasi mielestäni ehdottomasti läpikuultavaa mustaa ja toimiikin hyvänä muistutuksena, että vois useamminkin valita ohuet mustat sukkikset. 

Vähän kyllä jännitti, kun nappasin vaan kotoa lähtiessä avaamattoman Oroblun sukkispaketin, eikä siis ollut merkistä aiemmin kauheasti kokemusta. Mulla kun on aika kaameita muistoja tilanteista, joissa uudet sukkikset ovatkin osoittautuneet aivan vääräksi valinnaksi joko jo jalkaan vetäessä tai viimeistän juhlapaikalla haarakiilan polviin valahtaessa.

Nyt oli kauhu onneksi turha, sillä näiten Oroblun Satin 40 -sukkahousujen koko XL oli justiinsa passeli itselleni. Minua ei olisi haitannut, vaikka olisivat olleet vielä hieman korkeammatkin, mutta vyötärö ylsi riittävän ylös ja sukkikset pysyivät päällä napakasti koko illan. Ei tarvinnut tehdä ainuttakaan korjausliikettä eikä epätoivoisesti nostella puntteja missään vaiheessa. 

Mukavien sukkahousujen löytäminen ei ole aina helppoa, ja niitä oikeita etsiessä joutuu usein ns. pussaamaan monta sammakkoa matkalla. Siksipä hyviksi havaituista kannattaa ehdottomasti pitää kiinni. Ainakin tämän yhden illan perusteella nämä Oroblut pääsivät omalle toimivien sukkisten -listalleni.

mekko – Joseph Ribkoff (saatu) / nahkarotsi – Samoon / sukkikset – Oroblu (saatu) / kengät – Betty London, Spartoo / korvikset – Lindex

Tuo Joseph Ribkoffin mekko taipuu kyllä moneenlaiseen fiilikseen. Siitä saisi vielä selkeästi juhlavammankin asun laittamalla korot jalkaan ja valitsemalla juhavia koruja. Mutta sama mekko on aiemmin nähty päälläni myös näin rentona arkiasuna neuletakin kanssa. 

Miten sinä pukeutuisit dresscodella Rock Chic?


Jalassani nähtyjen farkkujen perään kysellään tuon tuosta. Ne muutamat samat lempparifarkut ne pyörivät mukana asupostauksesta toiseen, mutta ajattelin, että ne olisi hyvä kerrankin koota yhteen ja samaa postaukseen. 

Minulle itselleni omenavartaloisena tärkeintä farkuissa on korkea vyötärö. Siitä en luovu. En tiedä montakaan kammottavampaa asiaa pukeutumisessa kuin keskelle rehevimpiä vatsamakkaroita tiukalle hirtetyt farkut. Se tuntuu niiiin pahalta, eikä se housun kauluksen päälle muotoutuva makkarakaan ilahduta.

Tämä vuoksi valitsen siis farkkuni aina niin, että vyötärön korkeus yltää navan tienoille, jotakuinkin siihen kohtaan, missä voisi kuvitella vyötärön sijaitsevan, jos sellaisen edelleen omistaisi. On siinä itselläni sellainen hieman tissejä ja takamusta kapeampi kohta, mutta ei merkittävästi. 

Toinen lempifarkkujeni kriteeri on edelleen vuodesta toiseen slimmit lahkeet. Saatan aina höyrähtää kokeilemaan hetkellisesti jotain muuta muodin aaltojen mukana, mutta kyllä silti 90% ajasta jalassani nähdään kapeaa lahjetta. Ja mieluusti vielä hieman vajaamittaiseksi käännettynä. 

Tässä siis kolme sellaista farkkumallia ja -merkkiä, jotka ovat pysyneet matkassa jo pidemmän aikaa. Kun entiset hajoavat, hankin uudet. Pesut ja kulutukset hieman vaihtelevat aina mallistojen mukaan, mutta malli pysyy samana.

Junarose

1. Junarosen klassikko JRFIVE-malli on viime vuosien aikana löytynyt kaapissani monessakin värissä ja pesussa. Supersuosikkini on kuitenkin tuo suht vaalea hieman rei’ille kulutettu malli. Näitä on jo toinen pari menossa käytettyäni ensimmäiset ihan ritsahtavaan loppuun saakka. Näissä on tämän kolmen koplan matalin lyhin haara-vyötärö -mitta, omassa koossani 27 cm 

Hinta ja koko: JRFIVEN hinta hieman väristä ja pesusta riippuen 70-80 €. Minulla itselläni useimmiten käytössä koko 44, saatavilla kokoon 54 saakka. Junarosea löydät heidän oman nettikauppansa lisäksi mm. Zalandolta ja Ellokselta. 

KappAhl

2. KappAhin XLNT-malliston Slim Fit -farkku nostaa vyötärön hieman edellistä ylemmäksi haara-vyötärö -korkeuden ollessa 30 cm. Eli yltää aivan mahtavasti mahan yli. KappAhlin nettikaupan tiedoissa vyötärön korkeudeksi kerrotaan ”normaali”, mutta kyllä minä tätä korkeaksi väittäisin.

Slim Fitiä löytyy ainakin tällä hetkellä parissakin hyvin erilaisessa materiaalissa. Jämäkämpi versio sisältää 98% puuvillaa ja 2% elastaania, kun taas saman mallin toinen versio (joka itseltäni löytyy, ja on tuossa kollaasissa) jossa materiaali on puuvillan ja polyesterin sekoitus ja elastaania on mukana 3%. 

(Niin paljon kuin tuota elastaania parjataankin sen ollessa ongelma mm. tekstiilien kierrätykselle, niin täytyy sanoa, että itse en kyllä oman vartaloni malliin löytäisi istuvia farkkuja ilman elastaania.)

Hinta ja koko: Väristä ja pesusta riippuen XLNT:n Slim Fitit maksavat 55-60 €. Kokoja tarjolla 44-52 ja itselläni käytössä koko 48.

H&M

3. HM+ Skinny High kurkottaa vyötäröllä vielä pari senttiä korkeammalle. Omien housujeni haarakorkeus on 32 cm. Ihanaa turvaa vatsamakkaroille! Nämä ovat mallinsa ja istuvuutensa puolesta ehkä kaikista lemppareimmat näistä kolmesta. Kisa näiden ja Junarosen pöksyjen välillä on kyllä todella tiukka ja suosikin paikka vaihtelee muutaman viikon välein.

H&M:n farkkujen värit ja pesut vaihtelevat aika tiuhaankin tahtiin, joten juuri itselläni parhaillaan käytössä olevaa pesua ei ole saatavilla, mutta saatavilla useimmiten ainakin pari kolme versiota kerrallaan.

Hinta ja koko: Hinta 30-40 € ja kokoskaala 44-56. Itselläni käytössä koko 46.

 

Huomasitteko muuten käyttämäni kokonumerot? Joka merkissä eri. Junarosella kokoni on 44, H&M:n Skinny high istuu parhaiten 46 kokoisena ja KappAhlista sain ottaa koon 48. Ja ihan samanlaiset ne mun vartalon mittani ovat noita housuja käyttäessäni. Kaikki kolme paria ovat käytössä koko ajan.

Ei siis tuijoteta niitä kokolappuja ja anneta sovituskopissa onnentunteiden olla numeroista kiinni. Valitse ne mitkä istuu ja missä fiilis on hyvä. Vaikka edellisessä kaupassa kokosi olisi ollut 44 ja seuraavassa 48, niin newsflash: sä olet ihan saman kokoinen molempien sovareissa ähistessäsi!

 

 

 

 

 


Tässä mekossa yksi ikävä vika. Mekko on niin kepeä, että en lainkaan tunne helmaa ja sen takia on koko ajan vainoharhainen pelko, että takamus vilkkuu. Mutta kyllä silti joka kerta kädellä tarkastaessa (eli noin 15 s. välein) helma oli ihan siveellisesti. Pitää siis vaan oppia luottamaan. Ja sitten jos tuulenpuuska joskus tarttuu helmaan, niin eipä tuolta ainakaan näillä keleillä vilku mitään mustia sukkiksia kummempaa.

Tartuin tuohon pilkulliseen ja pliseerattuun mekkoon Ratsulan rekissä sen takia, että ajattelin sen näyttävän kivalta juurikin noiden maihareiden ja nahkarotsin kanssa. Ne kun olivat ylläni mekon nähdessäni.

Minulle käy usein niin, että kulloinkin päälläni olevat asiat saavat minut kiinnittämään huomioni johonkin tiettyyn vaatteeseen kaupassa. Toisella tavoin pukeutuneena olisin saattanut kävellä ohi.

En voi lakata ihastelemasta noita maihareita. Parasta on se, että ne ovat melko pehmeät ja mukavat jalassa jo nyt vaikka otin ne käyttöön vain pari päivää sitten. Mustien kiiltonahkaisten Martensieni kanssa taistelen edelleen pitkän käytön jälkeen, kun toinen kenkä edelleen hinkkaa toisinaan akillesjännettä. Mutta nämä eivät ole kaivanneet mitään erityistä pehmittelyä ja sisäänajoa. 

Mietin sovituskopissa ihan pienen hetken verran, että onko mekko liian lyhyt. Totesin kuitenkin, että ainakin näin sukkisten ja matalien kenkien kanssa pituus on tuon tyyliselle leningille just passeli. Korkoja en ehkä noin lyhyeen helmaan kuitenkaan yhdistäisi, mutta ronskit maiharit tasapainottavat sopivasti mekon tyttömäisen kepeää ilmettä. 

Moda-ketjun oma S.T.I. on muuten merkki, jota kannattaa pluskokoistenkin vilkaista. Itselläni on ollut aika paljonkin merkin vaatteita. Viimeisimpänä blogissa nähty tämä kukkapaita!

Käytän S.T.I:ltä vaatteesta riippuen vaihtelevasti kokoja XL tai XXL (suurin koko). Koko XXL siis vastaa oman kokemukseni mukaan noin kokoa 50. Tämä kuvien mekko on kokoa XL.

mekko – S.T.I. / nahkatakki – Samoon / maiharit – Dr. Martens / reppu – Fjällräven (saatu) / korvikset – Aarikka

Minä yritän täällä kovasti tehdä kesäsuunnitelmia. Tai siis tarkemmin ottaen suunnittelen yhtä asiaa, pitää päästä katsomaan lempibändiäni Amorphista johonkin. Bändiltä kun ilmestyy uusi levy ensi kuussa, niin onhan ne heti kesällä jossain nähtävä. Edellisestä livekeikasta on kohdallani jo puoli vuotta! Vaikka mulla onkin tänä kesänä ihan harvinaisen paljon vapaita viikonloppuja, niin silti ei meinaa Amojen festarikeikat oikein osua hyville päiville.

Mutta yksi helmi sieltä kiertueaikataulusta löytyi, Lohjan Rantajamit 6.7. Syy miksi tuo olis ihan täydellinen valinta, on se että siellä esiintyy myös Kaija Koo. Meikäläisen molemmat suursuosikit yhdellä iskulla! 😀 😀

 

Nyt sit oikeesti Annin kans pohditaan, et lähdetäänkö kattoo öriseviä pitkätukkia ja aikuisen naisen tunteiden tulkkia Lohjalle. Mä voisin jaksaa festaroida just ton kahden esiintyjän verran. Mut mistä pirusta yöpaikka Lohjalla??? Yritin etsiä, mutta laihoin tuloksin. 

Pitäisköhän koittaa lomalleen suunnitella matkaa myös jonnekin muualle kuin Lohjalle? Mulla on niin harvinaislaatuinen tilanne, että mulla on kesällä yksi kahden viikon vapaa ja sitten vielä toinen viikon vapaa. Mulla on ollut viimeksi yli viikon mittainen lomapätkä kesäaikaan vuonna 2013! Huhhuh, en jotenkin edes osaa suhtautua tähän asiaan. Että mitä sitä oikein tekis.