24.03.2018

Posted at 14:32h in Yleinen by
0 Likes

Olen selkeästi tykästynyt tähän farkkujen ja rennon bleiserin yhdistelmään. Se on parin viime viikon aikana päätynyt päälle kerta toisensa jälkeen puseroiden vaihtuessa. Samat vermeet nähtiin bodyn kanssa vain muutama postaus sitten. Tällä viikolla puin alle leokuosisen meshpuseron. Ai että, miten ihana tuulahdus vuosituhannen alusta!

Mutta itse kyllä toivotan tämän trendin ilolla tervetulleeksi. Läpikuultavuus on sopivissa määrin varsin kiva juttu. 

Tämä asu oli hyvä tilaisuus taas kerran vertailla miten paljon eroa on sillä antaako puseron helman roikkua vapaasti housujen päällä vai asetteleeko helman housujen sisään. Parikymmentä senttiä paidan pituudessa muuttaa niin asun fiiliksen kuin mittasuhteetkin. En silti tämän paidan kanssa mene julistamaan kumpaakaan versiota toista ehdottomasti paremmaksi. Molemmat käyvät, riippuen fiiliksestä.

Vapaana roikkuva helma tietenkin piilottelee vatsanseutua tehden keskivartalosta ehkä astetta slimimmän näköisen. Pusero housujen päällä eroaa oikean puoleisesta myös näyttämällä hieman rennommalta, tai negatiivisemmin ilmaistuna laittautumattomammalta. Mutta kuinka paljon tuo parikymmentä senttiä puseron helmaa tekeekään eroa vartalon mittasuhteisiin!

Edelliseen postaukseen viitaten, tässä asussa ei ole nyt alustoppia. Farkkujen vyötärö on riittävän korkea, joten viihdyn ilmankin.

Vaikka kinttuja on esillä molemmissa kuvissa ihan yhtä paljon, niin lyhyempi versio puserosta taikoo alavartaloon huimasti lisää mittaa. Tuo oikeanpuoleinen versio tuntuu ehkä sen vuoksi enemmän omalta, että hahmotan itse oman vartaloni enemmän niin päin, että pitkät jalat ja lyhyempi ylävartalo kuin toisin päin. Tuossa vasemmallahan nimenomaan keskivartalo näyttää pidemmältä jalkoihin suhteutettuna, kun paidan helma katkaisee vartalon lantion kohdalta vyötärön sijaan.

Ei siis tosiaan mitään yleistä totuutta, että jompi kumpi olisi parempi. Mutta kannustan testailemaan näitä juttuja vaatteita valitessa. Pienet asiat kun todellakin tekevät isoja muutoksia kokonaisuuteen ja sen antamaan vaikutelmaan. 

farkut – HM+ / pusero – Junarose (saatu) / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Wonders, Zio (saatu) / korvikset – H&M

Argh… mä niin toivoisin kevään jo tulevan. Haluaisin päästä käyttämään kevyempiä kenkiä. Ballerinoja, tennareita, herrainkenkiä… Alan olla väsynyt tähän nilkkurikauteen. Mutta yhden nilkkurit voisin silti kaivaa nyt kevääksi käyttöön. Kävi nimittäin niin, että selasin eilen mun Zadaa-profiilia ja bongasin tekemistäni ostoista kengät, joista mulla ei ollut ensinäkemältä mitään muistikuvaa.

Sitten muistini sopukoita kaivellessa aloin hahmottamaan, että juu, kyllä ne nuden väriset Vagabondin nilkkurit on viime syksynä tähän talouteen saapuneet. Olen vain laittanut ne talveksi johonkin todella hyvään jemmaan. Nyt pitäisi vaan löytää ne! Pitäisikin varmaan tehdä kunnollinen vaatekaapin ja varastojen komppaus, sillä muutama kevättakki on myös jossain paikassa nimeltä mysteeri.

Mutta kuinka hienoa siis, mulla on täällä siis kengät, jotka löydyttyään tuntuu ihan uusilta. Sanokaa, etten ole ainoa yhtä haperopäinen! 😀


21.03.2018

Posted at 22:26h in Yleinen by
0 Likes

Saanko esitellä, meitsin iso löllövatsa. Sanokaa hei! Se on suuri ja löysä, mutta olemme hyvissä väleissä eikä minulla ole mahastani sen kummemmin pahaa sanottavaa. Jotkut vaatteet vaan eivät sovi sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen.

Suosin omenaisen olomuotoni vuoksi mieluiten niin korkeavyötäröisiä housuja, ettei housunkaulus purista mahaa makkaralle. Aina ei toivomaani mattinykäs -vyötärön korkeutta kuitenkaan ole saatavilla, joten housujen ollessa muuten hyvät saatan tyytyä tällaisiinkin pöksyihin, jotka eivät ahdista kainaloista. 

Mutta onneksi siluetin saa sulavammaksi ja olon mukavemmaksi niinkin yksinkertaisella jutulla kuin muotoilevalla alustopilla.

vasemmalla ilman alustoppia, oikealla topin kanssa

Ja ei, minä ajattele, että muotoileva alusvaate saisi minut näyttämään varsinaisesti hoikemmalta. Ihan yhtä isokokoiselta minä näytän olipa se makkara tuossa housunkauluksen päällä tai ei. Alustopit (tai bodyt) ovat luottovaatteitani ensisijaisesti sen vuoksi, että ne tekevät itselleni olosta fyysisesti miellyttävämmän.

Vaikkei mistään superkuristavista vehkeistä olekaan kyse, niin mulla on toppi päällä jotenkin pikkuisen ryhdikkäämpi fiilis ja housujen vyötärö ei poraudu läskiin yhtään niin ikävän tuntuisesti kuin ilman toppia. Itselläni on siis toppi päällä mukava olo.

Sama löllövatsa, mutta oikealla pikkuisen tiiviimmin pakattuna! 😀

Sen lisäksi puserot laskeutuvat nätisti silloinkin, kun jalassa on joku tuollainen matalampi alaosa. Korkeampivyötäröisten alaosien kanssa olen yläosasta riippuen myös ilman toppia tai bodyä. Mutta vaikkapa nyt näiden kuvissa olevien housujen kanssa haluan ehdottomasti käyttää jotain kevyesti slimmaavaa aluskerrosta. 

Kuten näin sivuprofiilista huomaa, niin ei se ero näin paita päällä ihan hirmuisen suuri ole, mutta sen housun vyötärön laardiin porautumisen aiheuttaman vekin se toppi siloittaa.

Näin ohuiden pöksyjen kanssa fiksumpi valinta olisi body, jolloin välttyisi tuolta topin alareunan näkymiseltä kankaan läpi. Mutta pikkujuttuja. Ei ole arjessa ihan niin tarkkaa. 

Moni kysyy aina muotoilevista alusvaatteista puhuttaessa, että eikö ne ole epmukavia ja kuumia. Kuten jo edellä sanoin, niin itse koen ainakin nämä arjessa käyttämäni kevyesti slimmaavat tuotteet todella mukaviksi. Eihän sitä tarvitse mitään megakireää kuristajaa valita, vaan tosiaankin sellainen kevyesti muotoileva versio.

Kannattaa siis sovittaa ainakin pari kokoa tällaisia tuotteita ostaessa, ja myös vähän liikuskella se vaate päällä, jotta huomaa heti pysyykö esim. toppi paikoillaan vai lähteekö mahdollisesti rullautumaan. Sitähän ei kukaan todellakaan kaipaa!

Ja mitä mahdolliseen hiostavuuteen tulee, niin itse käytän toppeja ja bodyjä myös kesällä ja hyvinkin lämpimillä keleillä. En koe, että yksi ihonmyötäinen kerros vaikkapa t-paidan alla tekisi olosta yhtään sen kuumempaa ja tukalampaa kuin ilmankaan oleminen.

Oikein lämpimillä kesäkeleillä koen miellyttävänä myös sen, että hikoillessa kosteus imeytyy heti siihen alustoppiin, eikä hikinoro valu pitkin selkärankaa.

Tällaisia slimmaavia alustoppeja, bodyjä ja mekkoja pukiessa kannattaa muistaa, että oikein napakat yksilöt on helpointa pukea päälle alakautta!

Omassa käytössä hyväksi havaitsemiani merkkejä, joiden kaikkien valikoimista löytyy perustoppeja, on mm. Triumph, Maidenform, Marks & Spencer ja Wolford. Näissä kuvissa päällä Maidenformin ohutolkaiminen Flexees toppi. Käytän niistä kokoja XL ja XXL. 

Maidenformilla on valikoimissa perusvärit musta, valkoinen ja nude. Saatavilla sekä spagettiolkaimilla että leveämmillä olkaimilla. Triumphilla on usein saatavilla myös muita värejä riippuen mallistosta ja sesongista. 

Jos vatsakumpuun porautuva housunkaulus tai puseron alta paistavat jenkkakahvat tympii, niin tätä ratkaisua kannattaa testata!

 

– Kuvien housut ja pusero – Junarose (saatu) –


20.03.2018

Posted at 20:50h in Yleinen by
0 Likes

Tämän päivän asu tuntui lähes aikakoneelta, jolla pääsi matkaamaan 15 vuoden, jopa 20 taakse. Syynä fiilikseen olivat punaiset housut. 

Kiskoin innolla jalkaani Junaroselta saamani punaiset pillifarkut ja välittömästi iski todella nostalginen olo. Punaiset housut nimittäin olivat nuorena ihan yksi tärkeimmistä tyylini kulmakivistä. Luokioikäisenä Turun H&M:lta hankitut leveälahkeiset kirkkaanpunaiset prässihousut olivat vaatekaappini suuri aarre. Niihin yhdistettiin kaikkea printti t-paidoista, neuleisiin, huppareihin ja suursuosikkiini meshpaitaan. 

Sitten tulivat äidin New Yorkista ostamat tumman punaiset Levikset. Ja Henkkamaukan miestenosastolta löytyneet punaiset punkhenkiset ruutuhousut. Niiden kanssa piti aina roikkua lanteilla kasa niittivöitä ja kettinkejä.

Kovasti haaveilemiani punaisia nahkahousuja en koskaan valitettavasti löytänyt, mutta SAMKin pääsykokeeseen vuonna 2000 muistan hipsineeni päälläni kirkkaanpunainen nahkaminihame. Punaisen ja mustan liitto joka tapauksessa oli minun väripalettini vuosikausia. 

Sittemmin on tullut löydettyä paljon muitakin värejä garderobiin. Lähivuosina olette päässet todistamaan jopa lämpenemistäni aiemmalle inhokilleni siniselle. Mutta ai että, en oikeasti ollut muistanut miten omalta ja mahtavalta punaiset pöksyt tuntuvatkaan. Niissä on jotain todella energistä. 

Pienestä sitä toisinaan ilahtuu. Tänään nämä uudet housut todellakin toivat hymyn huulille. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ihan ensinäkemältä epäilin, että tuleekohan ennemminkin itku, sillä niin pieneltä nuo koon 44 mallikappalehousut näyttivät. Mutta, Junarosen koot ovat reiluja ja housut ovat todella joustavaa materiaalia, joten hienosti mahtuivat ja nuolevat sääriäni juuri sopivan piukeina. 

housut – Junarose (saatu) / pusero – HM+ / takki – Cubus / kengät – Vagabond / laukku – Rebecca Minkoff / huivi – Becksöndergaard

Punaista, raitaa ja musta bikermallinen takki, mikä todellinen klassikkokokonaisuus! 

Nauratti kovasti tämä kuvasarja. Puhelin soi kesken kameran sarjatulen ja lyyhistyin siinä sitten äidin kanssa juttelemaan…. kunnes tajusin että kamera laukoo edelleen ja muistin omat ohjeeni kuvissa onnistumisesta. Ryhdillä on väliä!:D 😀