Onko sinulle tärkeää, että muut pitävät sinua kauniina? Tai pukeutuessasi omasta mielestäsi kivasti, oletako myös muiden pitävän ulkoasustasi?

Törmäsin eräässä somekeskustelussa kommenttiin, jonka kirjoittajan mielestä tietyt vaatteet eivät kuulu pluskokoisten päälle. Että toki voi pukeutua miten haluaa, ”mutta ei voi olettaa, että muut pitää sitten kauniina”. Sillä kuka kommentoi ja missä, ei ole väliä, en tarkkaan enää edes muista millaista pukeutumista keskustelu koski, mutta minua vaan jäi mietityttämään tuo lause. Olen kuullut sen ennenkin ja se ihmetyttää itseäni joka kerta. 

Mikä joukko se on se muut? Ja miksi ylipäätään kenenkään tarvitsisi miellyttää niitä muita? Jos joku vastaantulija ei pidä sua kauniina, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Mulle ei vaan mene jakeluun.

uikkari – HM+ / kengät – Dr. Martens / huppari – Von Hertzen Brothers

En itse ainakaan koe, että ulkonäköni tai pukeutumiseni tarvitsisi miellyttää mun työkavereita, naapureita, lähikaupan kassaneitiä, viereisen pöydän tyyppejä ravintolassa tai edes ystäviäni. Edelleen uskallan väittää, että ne kenellä on väliä, ovat seurassani muista syistä kuin ulkonäköni vuoksi.

Mä en tiedä edes, että miellyttääkö ulkonäköni ja tyylini mitenkään erityisesti omaa puolisoanikaan. Mutta siinähän tuo on roikkunut matkassa jo lähes 15 vuotta, niin lienee minussa jotain hyviä puolia, jos en vaikka maailman ulkoisesti kauneimman naisen titteliä häneltä saisikaan. Mutta, kun itse katson peiliin, niin ei mulla ole pahaa sanottavaa. Ja mielestäni vain sillä on pohjimmiltaan väliä.

Kun itse tykkää omasta olemuksestaan ja vaikkapa vaatevalinnoistaan, niin en keksi juurikaan syitä miksi tulisi miettiä pitääkö ne mystiset kaikki maailman muut sua kauniina. Ylipäätään mitä kauneus ja millainen ihminen on kaunis? Mielipiteitä lienee siitäkin asiasta yhtä paljon kuin on vastaajia. 

Muita ihmisiä ja heidän mahdollista paheksuntaansa voi olla vaikkapa vaatevalintojen kohdalla perusteltua miettiä lähinnä tilanteissa, joissa etiketti sanelee pukeutumista. On muiden paikallaolijoiden kunnioittamista pukeutua esimerkiksi juhlan luonteen mukaan. Mutta jos etiketti on kunnossa, on sen sisällä aivan sama tykkääkö joku muu kyttyrää, jos sun allit heiluu villinä ja vapaana tanssilattialla. 

Sellaista ei siis tulisi liikoja miettiä, että voinko nyt pukeutua lyhyeen hamesseen, kun voi olla, että jonkun mielestä sääreni ovat rumat. Tai että voinko pukeutua vartalonmyötäiseen puseroon, kun voi olla, että jonkun mielestä pömpöttävä mahani on kamala. 

Kerron nimittäin salaisuuden, sinä tai minä tai yhtään kukaan meistä telluksen tallaajista ei tule ikinä tekemisellään, olemisellaan ja ulkonäöllään miellyttämään kaikkia muita. Ei ikinä. Joten miksi stressata asiasta ja nähdä suunnattomasti vaivaa edes yrittääkseen? 

Näillä kuvilla ei ole asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin, että näytän omasta mielestäni näissä huvin vuoski ottamissani kuvissa sairaan hyvältä. Hölmöstä asusta huolimatta. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Ja ei, en oleta kaikkien muiden jakavan ajatusta kanssani. But I don’t give a shit! Älä sinäkään.


En ole ollut ikinä edes kenenkään ystävän mukana hääpukusovituksessa, joten rekit täynnä valkoista tylliä ja pitsiä olivat minulle todella vieras asia. Olen toki kuvannut kolminumeroisen määrän morsiamia sulhasineen urani aikana, joten hääpuvut ovat sitä kautta tulleet kyllä tutuksi. Olen nyörittänyt ja napittanut, olen asetellut helmoja, poistanut ötököitä tyllikerrosten välistä ja korjannut photoshopissa lukemattoman määrän kainalotissejä.

Mutta itse en ollut ajatellut koskaan päätyväni tuollaista prinsessamekkoa päälleni laittamaan, en edes sovitusmielessä. Sillä miksi sovitella jotain, mitä ei tule koskaan käyttämään?

Mutta tulipa nyt sitten mullekin se tilanne eteen, että pääsen pukeutumaan valkoiseen pitsiin. Minä nimittäin vastasin kyllä. Kysymys vaan ei kuulunut, että tuletko vaimokseni, vaan ”haluatko tulla malliksi Porin häämessujen muotinäytöksiin?”.

Sunnuntaina 28.1. klo 12-17 siis järjestetään Porin Hää- ja Juhlamessut ja tapahtumapaikkana toimii SAMKin uuden kampuksen Agora-sali. Näytteilleasettajien listan löydät tapahtuman FB-sivulta. Muotinäytökset klo 13.00 ja 15.30 ja siellä mukana hääpuvuissa ja alusvaatteissa lavalla pyörimässä myös minä.

Yritän saada kuvattua omat asuni tuolloin. kun on tukka ja meikkikin ojennuksessa, niin voin postata ne sitten tänne blogiinkin. 

Oli aika hauskaa päästä näkemään itsensä perinteisessä morsiuspuvussa. Mutta täytyy sanoa, että vaikka naimisiin päätyisinkin menemään, niin en osaa kuvitella itseäni sellaiseen pukeutumaan.

Todella kauniita olivat kaikki tänään sovittamani puvut ja kävivät minulle oikein hyvin. Mutta ei vaan yhtään tuntunut minulta. Mutta vähänkö siistiä, että pääsen nyt tällaiset prinsessapuvutkin kokemaan näin työn puolesta. Olen itse asiassa ihan tosi innoissani tästä mallikeikasta! 

Mut miettikää, ihan kuin olisin kasvattanut hiuksiani juuri tätä morsiustyyliä varten. Kun näytös ja seuraavan viikonlopun juhlat on ohi, voin sitten vihdoin mennä leikkauttamaan tukkani. Tässähän on ihan oikea häihin valmistautumismeininki! 

Näytöksen morsiuspuvut tulevat Porin Juhlavasta. Kuvassa näkyvä olkaimeton mekko on merkiltään Eglantine Creations. Päällä oleva pitsibolero ei kuulu pukuun, vaan on irrallinen asuste. Jos näytän kuvassa hämmentävän pitkältä, niin se johtuu korkemmista korkkareista, jotka kaapistani löysin. 

Onko jollain teistä oikeasti morsiuspuvun metsästys meneillään?


Vaalenpunaista, pinkkiä ja kasaritöyhtö! Jalassa verkkarit ja korvissa juhlalliset tupsukorvikset. Tästä asusta ei  siis puutu mitään. Jonkun mielestä ehkä tyyliä, mutta minusta tää oli just ihana sekasotku.

housut – Amy Vermont, Klingel (saatu) / neule – Ellos / takki – Mango / kengät – CAT /

huivi – Becksöndergaard / panta – Katri Niskanen / korvikset – H&M / laukku – Pieces

Mulla oli jokin aika sitten asukuvissa Klingeliltä valitsemani Amy Vermont -merkkinen takkimekko ja näissä kuvissa on vielä toinen vaate samalta merkiltä. Hieman kiiltäväpintaiset pehmoiset housut ovat ikään kuin pikkuisen paremmat verkkarit. Ne on tyyliltään aika samanlaiset kuin nämä blogissa usein nähdyt housut, mutta näissä on pidemmät lahkeet, joten sopivat paremmin käyttöön nyt talvella ilman että nilkat paleltuu. 

Uusien merkkien kohdalla on aina vähän arvailua kokojen kanssa ja ensiksi tilaamani koon 48 housut osoittautuivatkin aivan liian isoiksi. Vaihdoin kokoon 46, mutta nämäkin on edelleen hieman reilut. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun taitoin housujen vyötärönauhaa kerran, niin istuvat paremmin takamuksesta. Mutta reilut koot siis mielestäni! 

Tukka päätyi tuollaiseksi kasaritöyhdöksi sen myötä, että eilen kirjaa lukiessani setvin lähes pari viikkoa harjaamatta ollutta tukkaani sormin. Aikaa takkujen avaamiseen meni tuolla metodilla yli puoli tuntia, mutta tuloksena oli tuo pöyhkeätäkin pöyhkeämpi kasa. Oli pakko ottaa siitä ilo irti yhdeksi päiväksi ja ilahduttaa pehkolla tänään myös kampaajaani. 

Hiukset saivat tänään siis hieman uutta väriä ja saksiakin niille varovasti näytettiin. Varovasti siksi, että mulla on lähiviikkoina tulossa parikin tilaisuutta mihin pitäisi saada tehtyä juhlava kampaus, joten päätettiin lyhentää kunnolla vasta hieman myöhemmin. Eli minusta on tullut sellainen tyyppi, joka sanoo kampaajalla, että ”ota vaan sentti latvoista”. 😀 😀

Näitä kuvia kun katsoo, niin miettii, että miksi ihmeessä pukeuduin niin monta niin mustaan. Tulen vaalenapunaisesta ja pinkistä ihan hirmu hyvälle tuulelle!